Puheenvuoro



Komulainen Timo, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkkoherran tehtävä on vaativa, monitahoinen ja vaikea; se ei liene tälle kuulijakunnalle uusi tieto. Kirkkoherran rooliin tulee piirteitä hyvin kaukaa. Kirkkoherran rooli on kirkossamme nähty yhteydessä kirkon viran episkopaaliseen linjaan, eli kirkkoherran työ kokonaisvaltaisuudessaan on vastaavaa kuin piispan työ hiippakunnassa. Historiaa ajatellen voi sanoa, että varhaiskirkon piispat olivat jossakin mielessä kuin nykyiset suurten seurakuntien kirkkoherrat. Kirkkoherran virka on myös omassa kirkossamme haluttu vanhastaan säilyttää hyvin itsenäisenä, ja siitä on kertonut muun muassa kirkkoherranvaalitapa. Kirkkoherralla on historian näkökulmasta paljon arvovaltaa ja myös vaikutusvaltaa, mutta samalla virkaan kohdistuu suuria odotuksia ja paineita.

Kirkkoherrat ovat onnistuneet tehtävissään vaihtelevasti. Seurakuntien työyhteisöongelmista on puhuttu paljon julkisuudessakin, ja aika usein ongelmien syynä on nähty juuri kirkkoherran epäonnistuminen tehtävässään. Tähän tilanteeseen on haettu vuosien mittaan erilaisia ratkaisuja. Yksi linja on ollut kirkkoherranvaalitavan uudistaminen. Kuten täällä on todettu, sitä yritettiin vuonna 1994. Silloin kuitenkin uudistuksista luovuttiin ja valittiin toinen tie. Käynnistettiin johtamiskoulutus, ja sen läpäiseminen asetettiin yhdeksi edellytykseksi kirkkoherran virkaan. En ole huomannut, onko tämän vaikutuksista tehty toistaiseksi selvitystä. Tuntuu kuitenkin siltä, että uudet, johtajakoulutuksen läpikäyneet kirkkoherrat ovat entistä selvemmin hahmottaneet roolinsa myös työyhteisön johtajana ja saaneet siihen aikaisempaa enemmän valmiuksia. Tällä saralla on vielä tietysti paljon tehtävää.

Nyt on palattu uudelleen kirkkoherranvaalitavan muuttamiseen. Valiokunnan mietinnössä pohditaan eri vaihtoehtojen hyviä puolia ja heikkouksia hyvin perusteellisesti. Valiokunnan ehdotuskin on aika varovainen ehdotus asian jatkovalmistelun siirtämisestä kirkkohallitukselle. Uudistuksia ajaessamme keskitymme usein vain yhden asian muuttamiseen laajoissa kokonaisuuksissa, ja tällainen vaara on mielestäni nytkin. Kirkkoherran asema seurakunnan ja sen työyhteisön johtajana on säädöstasolla epäselvä ja osin ristiriitainen. On kysymyksiä, joiden epäselvyys vaikuttaa kirkkoherran onnistumiseen johtajana. Yksi merkittävä asia on kirkkoherran suhde seurakunnan taloushallintoon. Kirkkoherra ei esimerkiksi ole säädöstasolla seurakunnan talouspäällikön esimies, vaan hänen roolinsa taloushallinnossa avautuu kirkkoneuvoston kautta. Tämä tilanne toimii yleensä hyvin, jos henkilöt ymmärtävät roolinsa oikein, mutta jos ristiriitoja syntyy, säädökset eivät tue kirkkoherran johtajuutta. Olisi hyvin tärkeää, että kirkkoherra olisi myös säädöstasolla selkeästi seurakuntatyöyhteisön johtaja. Paitsi onnistuminen työyhteisön johtajana, hyvin keskeinen alue kirkkoherran tehtävässä on yhteistyön onnistuminen luottamushenkilöiden kanssa. Tässäkin asiassa on säädöstasolla epäselvyyksiä. Tärkeää selvittämistä vaativa asia olisi esimerkiksi kirkkoneuvoston ja kirkkoherran suhde seurakunnan toiminnan johtamisessa. Tämä on säädöstasolla päällekkäinen kysymys, ja siitä syystä myöskin epäselvä. Kirkkoherranvaalitapa ei ratkaise näitä ongelmia.

Nyt olisi mielestäni syytä jatkaa sitä linjaa, joka aloitettiin vuonna 1994, eli selkeyttää edelleen kirkkoherran roolia seurakunnan johtajana. Se täytyy kuitenkin tehdä. Nykyisen vaalitavan vahvuudet ovat mielestäni niin suuret, ettei tässä vaiheessa siitä kannattaisi luopua. Jos edustaja Seppänen tekee lupaamansa ehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä, aion kannattaa sitä.


Paluu