Puheenvuoro



Hahtola Eeva-Riitta, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Lämpimät kiitokseni piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle monipuolisista ja selkeistä pohdinnoista. Molemmat selonteot ovat tulleet samaan loppupäätelmään, että papin vihkiessä kirkolliseen avioliittoon, hänen velvollisuutenaan on noudattaa kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan ohjeita. Tämä tarkoittaa, että papeilla on oikeus vihkiä avioliittoon mies ja nainen, siis sulhanen ja morsian. Papeilla ei siis ole oikeutta, eikä velvollisuutta vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja tai siunata heidän maistraatissa tapahtunutta vihkimistään. Mikäli kirkossamme haluttaisiin tehdä muutosta, päätäntävalta siitä on kirkolliskokouksessa, ei yksittäisellä papilla, ei yksittäisellä seurakunnalla tai sen luottamuselimellä tai yksittäisellä hiippakunnalla tai sen hiippakuntavaltuustolla. Näistä kirkon säädöksistä tietoisina, mutta niistä täysin piittaamatta osalla papeista on virinnyt voimakas halu uhmata kirkon linjausta ja aloittaa toimia vastoin esimiestensä ja kirkon ohjeita. Erikoista tässä on, että joidenkin seurakuntien luottamuselimet ja hiippakunnallinen taho ovat julkistaneet tukensa tälle pappien kapinaliikkeelle. Olen miettinyt miten muualla työelämässä suhtauduttaisiin työntekijöihin, jotka tahallaan uhmaavat työnantajaansa sekä yhteisiä pelisääntöjä. Annettaisiinko heidän touhuta rauhassa vai puututtaisiinko tilanteeseen tiukalla otteella. On vaikea ymmärtää miksi kirkkoamme nyt määrätietoisesti revitään sisältäpäin. Kirkossa on jo jonkin aikaa piirteitä polarisoitumisen ja poteroitumisen suuntaan, halu toimia vihkimisasiassa vastoin kirkon virallista kantaa pahentaa edelleen tätä kehitystä. Polarisoitumisen ehkäisemiseksi on juuri valmistumassa kirkolliskokouksen kirkkohallitukselta tilaama keskustelumalli, josta täälläkin kuultiin esitystä. Sen tavoitteena on, eri tavoin avioliitosta ajattelevat voisivat oppia kuuntelemaan toisiaan ja käymään rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä. Hyvä niin. Käytännössä tilanne on kuitenkin erikoinen, toisaalta halutaan sivistynyttä ja kunnioittavaa keskustelua, toisaalta keskustelun toinen osapuoli ei halua kuunnella ja kunnioittaa voimassa olevia kirkon ohjeistuksia aiheesta, vaan kapinoi avoimesti niitä vastaan. Vaikka keskustelumalli olisi kuinka hyvä, herää kysymys, putoaako hedelmälliseltä keskustelulta pohja pois, jos ollaan avoimessa kapinassa aiheeseen liittyen ja aletaan toimia tavalla, jonka itsekin tietää vääräksi. Kirkko on saanut avioliittolakia säädettäessä autonomian päättää itse vihkimiskäytännöstään. Kirkko ei ole tehnyt päätöstä käytänteiden muuttamiseksi, vaan kirkko vihkii avioliittoon miehen ja naisen ja tämä tilanne on voimassa myös 1.3. On erityisen tärkeää nyt miettiä haluammeko päästää kirkon tilanteeseen, joka toteutuessaan repii ja polarisoi kirkkoa jättämällä ennalta arvaamattomia jälkiä kirkon yhtenäiseen olemukseen. Nyt pitää tajuta, että maltti on valttia, sooloilun sijasta meidän on tärkeää rakentaa yhteistä kirkkoamme toisiamme kuunnellen ja kunnioittaen, ja kunnioittaen toistemme lisäksi myös voimassa olevia päätöksiä. Mahdolliset uudistukset tulee tehdä demokratian pelisääntöjen mukaan oikeissa päätöksentekoelimissä, eli siellä missä niistä kuuluukin päättää, kuten yhteiskunnassa yleensäkin toimitaan. Meillä on kirkossa maailman paras ja tärkein sanoma vaalittavana, rakennetaan kirkkoamme pitäen yhdessä esillä rohkeasti ja reippaasti sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä.



Paluu