Puheenvuoro



Mölsä Matti, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja, kun kyseessä on talousarviokäsittely, kallisarvoiset lähimmäiset. Petroskoin kirkon rahoittamisessa näkyy vallitsevan sekaannus rahoituksen luonteesta. Varoja on koottu erilaisilla yleisillä keräyksillä ja kolehdeilla. Niillä on selvä ero nyt puheena olevan Kirkon keskusrahaston varoihin. Keräyksillä ja kolehdeilla kootut varat ovat yksityisten ihmisten varoja, eivät kokonaiskirkon tai seurakuntien varoja. Kirkon varoista voidaan puhua vain silloin, kun kysymys on todella Kirkon keskusrahaston tai seurakunnan budjettivaroista. Puhutaan nyt vain niistä. Kokonaiskirkon ja seurakuntien omarahoitus vasta antaa oikean kuvan siitä, miten kirkkomme arvostaa nyt kyseessä olevaa rakennushanketta. Puhutaan nyt todella vain kirkon omasta rahoituksesta eikä sekoiteta kirkon rahoja muiden lahjoittajien rahoitukseen.

Puhetta on ollut myös siitä, että viime 1941 oleva laki ulkomaiden kirkkojen rahoituksesta, tai mikä nyt olikaan nimi, estäisi Petroskoin avustamisen. Siitä huolimatta rahoja on annettu suhteellisen lähimenneisyydessä, jos ymmärsin oikein. Ei se välttämättä ole ollut lainvastainen teko. Ei nimittäin ole mitään ainutkertaista siinä, että vanhaa lakia on käytännössä myöhemmin ryhdytty tulkitsemaan eri tavalla kuin alkuperäinen laki kirjaimellisesti sanoo. Monesti on käynyt niin, että vanhaa lakia sovellettaessa on näennäisesti tehty väärin. Kuitenkin sen uudessa tulkinnassa on vasta tehty oikein. Joskus vanhan lain soveltamisessa toisin uudessa tilanteessa on kyllä kirjaimen mukaan lainvastaista, mutta elävässä elämässä se on oikein. Elävä elämä ja oikeellisuus on aiheuttanut sen, että vanhaa sovellettaessa todellisuudessa tehdään väärin. Kun lakia ei ole muutettu, on uusi tulkinta korvannut sen uusiin olosuhteisiin soveltuvaksi eli torjutaan selvä vääryys. Kirjain kuolettaa, mutta oikein tulkittu sana tekee eläväksi.

Kun maailma on muuttunut paljon vuodesta 1941 ja näkemys kansojen ja kirkkojen solidaarisuudesta on nykyisin suuresti erilainen siitä ajasta, ei rahoituksen myöntäminen mielestäni todellisuudessa ole lainvastaista, kun asia on oikein. Se on uutta tulkintaa, joka vastaa muuttunutta käsitystä kirkkomme maailmanlaajuisesta tehtävästä. Jos kokonaiskirkkomme nyt rahoittaisi kyseistä rakentamista, se antaisi viestin siitä, että olemme myös kirkkona levittämässä Sanaa Petroskoissa.


Paluu