Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, johtaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kirkolliskokousedustajat. Edustaja Åsa Westerlundin kysymys diakoniatilastointiin liittyen kuuluu seuraavasti: Kirkkohallitus kerää seurakunnilta erilaista tilastotietoa toiminnan seurantaa varten. Tämä on tietenkin hyödyllistä ja välttämätöntäkin. Diakoniatyöntekijöiltä on nyt parin vuoden ajan vaadittu hyvin laajaa raportointia. Työntekijöiden odotetaan pitävän kirjaa päivittäin jokaisesta asiakaskontaktista. Tilastointi ei käsitä vain kontaktimääriä, vaan jokaisesta kontaktista tilastoidaan tarkempi ryhmämäärittely ja se mistä kaikista asioista on keskusteltu, esimerkiksi onko puhuttu taloudesta, perheongelmista, päihteistä, hengellisestä hädästä jne. Tämänlaista raportointia vaaditaan vain diakoniatyöntekijöiltä, esimerkiksi nuorisotyöntekijät tilastoivat tukkimiehen kirjanpitoon perustuvia ryhmien kävijämääriä. Tämä tilastointiprosessi on jatkunut pari vuotta ja se on diakoniatyöntekijöille muuttunut rasittavaksi osaksi jokapäiväistä työtä. Onko suunnitteilla muutosta tässä tilastointimenettelyssä? Onko harkittu muita tilastointimenetelmiä?

Näitä vuosittaisia diakoniatilastoja on uudistettu, nyt nämä tilastot antavat kattavan kuvan työn sisällöstä ja siitä, minkä tyyppisten kysymysten parissa diakoniatyöntekijät työskentelevät. Kentältä tilastointitavan uudistamisesta on tullut sekä ruusuja että risuja. Kritiikkiä on tullut nimenomaan tästä työläydestä, positiivista palautetta taas siitä, että nyt todella voidaan näyttää, mitä kaikkea ja kuinka laajasti tehdään. Diakoniatyöntekijät ovat jossain määrin toisenlaisessa asemassa kuin monet muut työntekijäryhmät näiden tilastojen suhteen sen tähden, että diakoniatyö koostuu hyvin paljon henkilökohtaisista kohtaamisista, joita ei tilastoida muualla esimerkiksi jumalanpalveluskävijöiden määrinä tai vastaavalla yhteisellä tavalla. Tämän vuoksi ainoa tapa saada tietoa diakoniatyön laajuudesta ja sisällöstä on se, että diakoniatyöntekijät tilastoivat itse nämä henkilökohtaiset tapaamiset. Kun tämä käytäntö on tullut voimaan vain muutama vuosi sitten, ei ole mielekästä lähteä heti muuttamaan tätä tilastointitapaa, koska silloin pitkäaikainen asioiden seuraaminen vaikeutuisi. Nykyinen diakoniatilastointi antaa arvokasta informaatiota työn arviointiin ja suunnitteluun seurakuntatasolla, samalla tämä saatu tieto on ensiarvoisen tärkeää, kun kuvataan kirkon työn yhteiskunnallista merkitystä diakoniatyön osalta. Kirkon työ vähäosaisten keskuudessa on kirkon jäsenille yksi tärkeimpiä kirkkoon kuulumisen syitä. Kirkon diakoniatyötä arvostetaan laajasti myös yhteiskunnassa. On tärkeää, että voimme nyt kertoa, miten laajaa tämä toiminta tosiasiassa on ja mitä siihen sisältyy. Vuosittaista tilastointia arvioidaan monien muidenkin työmuotojen osalta, jotta se kuvaisi paremmin eri työmuotojen nykyistä luonnetta. Vuosittain kerätään keskeiset perustiedot toiminnasta, lisäksi joka neljäs vuosi kirkon eri työmuotoja kartoitetaan laajemmin kirkon nelivuotiskertomuksessa, ja tällöin myös monilta muilta viranhaltijoilta kysytään paljon yksityiskohtaisempia asioita kuin vuositilastoissa. Tilastointi sinänsä ei ole itsetarkoitus, vaan sitä kautta saatava informaatio, jota voidaan käyttää työn arvioinnissa ja kehittämisessä paikallisesti sekä koko kirkon yhteisessä edunvalvonnassa.


Paluu