Puheenvuoro



Peräaho Jussi, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkon nelivuotiskertomukseen liittyvä keskustelu on ollut paikoin raskasta kuunneltavaa. Mikäli joukossamme olisi ollut ammatinvalintaa miettiviä nuoria, kokisivatko he kirkon kiinnostavana työnantajana. Olemmeko välittäneet innostunutta kuvaa tärkeästä ja haastavasta tehtävästämme. Epäilen, että näillä puheilla emme pärjää kovenevassa kilpailussa uudesta työvoimasta. Jos Jeesus olisi kutsunut opetuslapsiaan sanomalla, että työssä ei voi tilastojen valossa onnistua ja tutkimusten mukaan työllä ei ole tilaustakaan, hänenkin rekrytointipuheensa olisi saattanut jäädä vaille myönteistä vastausta. Tulevaisuudessa kirkko tarvitsee satoja ja tuhansia uusia työntekijöitä. Työvoiman rekrytoinnin onnistumiseksi voimme tehdä paljon sellaista, joka korjaa myös itseymmärrystämme. Kirkon työn arvostaminen ja siitä edelleen innostuminen, on hyvä lähtökohta. Kiitos kaikista niistä puheenvuoroista, jotka ovat puhettamme tähän suuntaan ohjanneet.

Rekrytoinnin kehittämiseksi nostan lyhyesti esille tässä yhteydessä kaksi osa-aluetta. Ensiksi: seurakunnissa rekrytointi on ymmärrettävä laajasti ja siihen on panostettava. Rekrytointi ei ole ainoastaan avoimen työpaikan täyttämistä, kyse on paljon laajemmasta asiasta. Seurakuntien ja työntekijöiden vastuu on huolehtia siitä, että kirkon työ tulee tutuksi koululaisille ja opiskelijoille usean vuoden aikana. Hyvin keskeistä on sekin, että opiskelijoille tarjotaan laadukkaita harjoittelumahdollisuuksia ja kesätyöpaikkoja. Lisäksi avoimen työpaikan täyttäminen on hoidettava ammattitaitoisesti, työnhakuilmoituksesta haastatteluihin ja työhön perehdyttämiseen saakka mahdollisimman ripeästi. Luottamushenkilöt ja työntekijät ovat avainasemassa. Jokainen meistä on käyntikortti, halusi sitä tai ei. Peilaavana kysymyksenä voimme seurakunnissakin kysyä, minkälaisen kuvan välitämme työstämme. Toiseksi: kirkon työhön opiskeleviin on pidettävä yhteyttä. Kuten aikaisemmassakin puheenvuorossa on todettu, yhä useammalla valmistuvalla ei ole takanaan kovin vahvaa seurakuntataustaa. Oppilaitoksissa ja opiskelijoiden keskuudessa on kuitenkin odotusta siitä, että yhteys kirkkoon vahvistuisi opiskeluaikana. Tähän toiveeseen vastaaminen on nykyisellä hajautetulla rekrytointimallilla erittäin hankalaa. Resurssien jakamista ja niiden kohdentamista kirkon eri organisaatiotasoilla on mietittävä uudelleen. Löytyisikö kirkolta uudenlaista panostusta opiskelijoiden tukemiseksi, rohkaisemiseksi ja innostamiseksi? Voisimmeko tukea opiskelijoita nykyistä enemmän myös hengellisesti?

Pyhäinpäivänä Lapuan hiippakunnassa vihittiin seitsemän uutta pappia. Pappisvihkimyksen yhtenä osana on piispan lausuma kehotus seurakunnalle. Siinä sanotaan tähän tapaan: "Ottakaa nämä palvelijat rakkaasti vastaan, tukekaa heitä heidän työssään ja kantakaa heitä rukouksissanne Jumalan eteen". Toivottavasti seurakunnissamme tehdään näin suhteessa kaikkiin vastuunkantajiin ja työntekijöihin. Haastan meitä kaikkia puhumaan kirkosta hyvää, rukoilemaan toistemme puolesta ja rohkaisemaan toisiamme kantamaan vastuuta Kristuksen kirkossa hänen asiallaan. Työmme on erittäin tärkeää.


Paluu