Puheenvuoro



Huotari Voitto, piispa

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset vuodelta 2007 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen (Toimintakertomus 1/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Toimintakertomuksen esittely alkoi kansliapäällikön puheenvuorolla, jossa hän kiinnitti huomiota ja toi esille seurakunnan rakennemuutokseen liittyvät asiat. Tähän rakennemuutosasiaan on myös käydyissä puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota ja syystä. Seurakuntien rakenteethan ovat nimittäin historiansa kaikkein laajimman, kaikkein nopeimman ja kaikkein laajakantoisimman muutoksen silmäkkeessä tällä hetkellä. Minun pääviestini tässä puheenvuorossa on se, että seurakuntien rakenneuudistuksien tukemiseen tarvitaan paremmat yhteiset resurssit meidän kirkossamme kuin on ollut tähän saakka tai toistaiseksi näyttää suunnitellun. Kirkon strategiaa 2015 seurataan, sitä varten on asetettu oma ryhmänsä. Kirkkohallitukseen on perustettu seurakuntarakenteiden uudistuksen ohjausryhmä, ja sellainen kehotetaan perustamaan myös kaikkiin hiippakuntiin. Kysymys on niin suuresta uudistuksesta, että tällainen työryhmätyyppinen työskentely ei vastaa tarpeeseen. Tiedän sen kokemuksesta oltuani pari vuotta seurakuntarakennetyöryhmän puheenjohtajana ja tämän opasvihkosen tehneen työryhmän puheenjohtajana. Se on tavattoman tuskallista ja työlästä ja tarpeet pursuilevat paljon laajamittaisemmin kuin tällainen työryhmätyöskentely voi vastata. Nämä asiat eivät varsinaisesti kuulu kirkkohallituksessa myöskään kenenkään viranhaltijan tai työntekijän tehtäväalueeseen, vaan jokainen tekee sitä ikään kuin muiden varsinaisten töittensä ohella. Jos nyt ajatellaan tämän prosessin viemistä edelleen hiippakuntiin, siellä ei myöskään ole sellaisia henkilöitä, jotka voisivat tähän kunnolla paneutua, vaan työntekijät muitten ohella yrittävät myöskin tässä asiassa olla mukana ja tätä asiaa tukea.

Edustaja Keskitalo toi esille sen korostuksen, että erilaisille ratkaisumahdollisuuksille on annettava tilaa. Mutta tarvitaan tietoa, millaisia ratkaisumahdollisuuksia eri puolilla Suomea on tehty ja millaisia ratkaisumahdollisuuksia on mietitty, jotta voisimme löytää sen oman. Tällaista kokemuksen jakamista tarvitaan paljon enemmän kuin on tapahtunut. Tutkimustoiminta tässä asiassa ei riitä, sillä tutkimustoimintahan katsoo vain tähän päivään tai menneisyyteen. Lainsäädäntöuudistus, joka sekin on tarpeellinen, se luo vain puitteet. Tarvitaan visiointia, linjauksia, tulevaisuuteen katsomista, rohkeaa eteenpäin hahmottelua. Tarve on nyt ottaa tämä prosessi tulevaisuussuuntaisesti haltuun yhdessä. Tähän hankkeeseen tarvitaan kokeneita henkilöitä sekä hengelliseltä että hallinnolliselta taholta kokoaikaisesti keräämään tietoja tapahtuneesta, motivoimaan, osallistumaan tähän prosessiin. Kun tätä palvelurakenneuudistusta varten kuntaliitolla on massiivinen tukitoiminta, tuntuu tavattoman nololta, miten me kirkossa vähin resurssein yritetään selvitä tästä tilanteesta.

Kun tämän palvelurakenneuudistuksen nykyvaiheista järjestettiin pari viikkoa sitten suuri kuntien luottamushenkilötapahtuma Finlandia-talossa, sen järjestäjänä oli Valtiovarainministeriö ja pääsin siihen mukaan kirkon edustajana. Siinä tapahtumassa todettiin ensiksikin ja tämän totesi muun muassa nykyinen kansanedustaja, entinen ministeri Hannes Manninen, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on toteutunut paljon paremmin, kuin mitä suunniteltaessa ajateltiin. Siis tämän prosessin ideoijien mielestä paremmin, kuin mitä suunniteltiin tai mitä edes voitiin kuvitella. Kunnat siis ovat ryhtyneet tositoimiin tässä asiassa.

Nyt on ollut sellainen ajatus, että ensi vuoden alusta tapahtuu runsaasti kunnissa rakennemuutoksia. Seuraava aalto olisi neljän vuoden kuluttua. Sitä on skenaariossa ajateltu pienemmäksi kuin tätä, joka nyt tapahtui. Se, mitä kuulin Finlandia-talolla ja mitä suoraan sanottiin, viestitti, että vielä enemmän tulee tapahtumaan, kuin mitä on tapahtunut. Kuuntelin siellä asiantuntijoita, tutkijoita, poliitikkoja, kuntien edustajia. Mikä on heidän käsityksensä siitä, kuinka monta kuntaa tässä maassa on kymmenen vuoden kuluttua? Meillähän ensi vuoden alusta kuntien määrä vähenee 67:llä. Ensi vuoden alusta tässä maassa on 348 kuntaa. Suurimmat luvut, jotka kuulin mainittavan siitä, mikä on kuntien lukumäärä kymmenen vuoden kuluttua, oli 250. Yleensä se oli vähän yli 200:n. Se tarkoittaa, että tämä alkanut prosessi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta jatkuu entistä vahvemmin kierroksin tulevina vuosina. Tämä prosessi ei siis laannu, vaan kiihtyy.

Tästä seuraa myös se, että seurakuntien rakenneprosessit ovat jatkossa lukuisat. Nyt ei auta seurailla, sellainen empivä tarkkailu on väärä asenne. Tämä prosessi on otettava kirkon omista lähtökohdista haltuun. On toimittava tulevaisuussuuntaisesti. Arvio on, että seurakuntien lukumäärä jää ehkä n. 100:aa suuremmaksi kuin on kuntien lukumäärä. Tämä johtuu siitä, että seurakuntien tehtävä on erilainen kuin kuntien tehtävä. Seurakunnan on oman tehtävänsä näkökulmasta suunniteltava myös rakenteet. Seurakunta ei voi toteuttaa asiaansa, sitä varsinaista toiminnallista asiaansa hengellistä työtään esimerkiksi tilaaja-tuottaja -menetelmällä. Se saattaa sopia näihin tukitoimiin, mutta ei varsinaiseen hengelliseen tehtävään. Ja seurakunta on aina myöskin yhteisö.

Meillä on hyvä kirkon strategia 2015, mutta se on vain alku. Se on lähtökohta, jolta pohjalta meidän on jatkettava visiointia, kunkin meistä ja eri tavoin. Me jatketaan visiointia siitä, millaista kirkkoa me haluaisimme, jotta tämän vision ohjaamana voitaisiin kehittää hyvät rakenteet kirkolle tästä eteenpäin. Tällä hetkellä ja tätä ennen rakenteita on kehitetty ilman riittäviä toiminnallisia visioita vain hallinnon ja talouden näkökulmasta. Mutta eihän kirkko ole hallintoa ja taloutta varten. Jotta seurakuntaelämä voisi jatkossa olla hyvää, on myöskin otettava vakavasti nämä rakennekysymykset. Seurakuntarakenne on kivijalka, jota nyt rakennetaan. Se määrää hengellisen elämän ja seurakuntatyön mahdollisuudet ja rajat ja nyt luodaan kivijalka, jolle voidaan rakentaa tietyn tyyppinen seurakuntaelämä ja hengellinen toiminta. Ne rajat määritellään, voi kuvitella, vähintään pariksi vuosikymmeneksi eteenpäin. Tämä prosessi on paitsi laajakantoinen, niin mittava ja tärkeä, että yhteinen vahva tuki myös kirkkohallituksen taholta on tässä asiassa tarpeen, jotta saisimme hyvän prosessin, sellaisen prosessin, joka hyvällä tavalla luo edellytykset kirkkomme elämälle ja hengelliselle toiminnalle tässä maassa.


Paluu