Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalin muuttaminen välilliseksi vaaliksi (Edustaja-aloite 2/2006)

Täysistunto:
Tiistaina 9 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kollegat. Hotellihuoneessa minulla on yöpöytälukemisena "Isä Camillo ja hänen laumansa". Tämä kirja tosin käsittelee katollista kirkkoa, mutta siitä välittyy aidosti tunto siitä, että seurakunnan johtajalla ja seurakunnan yksittäisillä jäsenillä on välitön kosketus toinen toisiinsa. Pepponen edustaa sitten kunnallista hallintoa tässä teoksessa. Nyt tässä esityksessä, joka on käsiteltävänä, pyritään sotkemaan kirkon hengellistä johtajuutta ja kunnallista hallintokäytäntöä toinen toisiinsa. Silloin, kun kirkkoherraa valitaan, pitäisi lähtökohtana olla se, että seurakunnalle valitaan hengellinen johtaja, jota riittävästi koulutetaan ja kasvatetaan hallinnollisiin tehtäviin. Vaikka arvostan korkeasti piispoja, niin sanon kuitenkin, että piispat eivät riitä kirkossa pelkästään hengellisiksi johtajiksi, vaan tarvitaan myös paikallisia hengellisiä johtajia, jotka ymmärtävät oman tahonsa luonteen ja ominaispiirteet. Kun puhutaan yleensäkin kirkossa jalkautumisesta, asettumisesta ihmisten rinnalle, olemisesta yksityisen ihmisen lähellä, niin olisi todella arvokasta, että yksityinen ihminen otetaan todesta myös kirkkoherran vaalitilanteessa.

Kirkolla on perinteisesti vuosisatoja ollut oma hengellinen hallintonsa. Nythän suomalaisessa hallintokäytännössä on usein käynyt niin, että suomalaiset matkivat mitä Ruotsissa tehdään ja nyt suomalaisessa hallinnossa usein käy niin, että seurakunnissa matkitaan mitä kunnassa tehdään. Meillä kirkossa ja seurakunnissa on sillä tavalla omaperäistä hallinnollista kulttuuria, joka on arvokasta säilytettäväksi. Kun meillä on sellaisia demokraattisia elementtejä jo vuosisatoja ollut olemassa, en ymmärrä miksi näitä demokraattisia elementtejä haluttaisiin muuttaa välillisen demokratian muotoon, jolloin ihmiset joutuvat tuntemaan, että se on kuitenkin joidenkin kamarissa olevien poikien hoidossa tämäkin homma. Kun seurakunnan pappi täyttää 60 vuotta, ehkä vähän sitä ennenkin, jos tiedetään, että valtuusto tai muu seurakunnan hallintoelin valitsee kirkkoherran, ajattelen sitä hauskuutta mitä tapahtuu kun kappalaiset ja muut soveltuvat kirkkoherraehdokkaat alkavat luottamusmiestahoja eri tavoin kypsyttelemään tulevaa valintaa varten. Se tulee olemaan vuosien prosessi. Kyllä me papit osaamme laskea, koska joku on lähdössä eläkkeelle ja tiedämme mitä silloin pitää tehdä.

Nyt tässä ongelmallista on se, että citykulttuurin ja maaseutukulttuurin erot ovat melkoisen suuria. Maaseudulla äänestysprosentit nousevat helposti 20:stä helposti jopa yli 50 %:iin ja citykulttuurissa äänestysprosentit ovat yhden ja kymmenen välillä. Kyselen kuitenkin sitä, että jos johtavat luottamusmiestahot on valittu 5 %:n äänestysprosentilla ja kirkkoherra valitaan 4 %:n äänestysvilkkaudella, niin onko se 5 %:n valtuusto huomattavasti edustavampi valitsemaan uuden kirkkoherran, vaikka siinä se prosentin ero sitten ehkä tulisikin. Maaseudullahan on nimittäin toisin päin. Silloin, kun valitaan valtuustoa, niin usein äänestysprosentti on alhaisempi kuin yksittäistä kirkkoherraa valittaessa, jolloin kirkkoherran vaali on maaseudulla lähes aina edustavin demokraattinen valinta, mitä siellä voidaan tehdä. Siksi en soisi tämän nykyisen käytännön perusteiltaan muuttuvan.

Sitten kirkkoherran tehtävän hoidosta. Tiedetään, että kenen laukkua me kannamme, sen lauluja me laulamme. Eli se mistä me saamme voimamme, valtamme, intomme, niin siihen suuntaan me aina kumarramme. Jos valtuusto ottaa kirkkoherran, niin silloin kirkkoherran on tietysti koko ajan jollain tavalla suhteessa valtuutettuihin ja hänen on hyvä muistaa mistä hän on asemansa saanut. Silloin, kun kansalaisilta tulee suoraan valtuutus, niin kirkkoherra on itsenäinen vaikuttaja seurakunnassa ja hän vastaa tosin tuomiokapitulille kaikesta siitä, mitä hän tekee. Nyt esitetty muutos sekoittaisi keskenään kirkossa olevat episkopaalisen ja synodaalisen hallintomallin.

Esityksessä, jos sanon näin, urputettiin siitä, että tulee julkisuutta ja erityisesti kielteistä julkisuutta, jos kirkkoherran vaali suoritetaan suorana kansanvaalina. Olen ollut joissakin kirkkoherran vaaleissa mukana hyvin sijoitettuna, mutta huonolla menestyksellä. Siitä huolimatta sanon, että kaikki se keskustelu, jota kirkosta, seurakunnista käydään, niin kuin kirkkoherran vaalissa käydään, siinä tulee aina huomattava määrä tietoa kirkon toiminnasta ihmisten tietoon. Jos tämä valinta tulee välilliseksi, niin keskustelu seurakunnista ja kirkosta tulee ehdottomasti vähenemään. Tältä pohjalta katson, että ei ole mitään ymmärrettävää syytä siihen, että tämä kirkkoherran vaali pitäisi muuttaa välilliseksi.


Paluu