Puheenvuoro



Pura Liisa, edustaja

Otsikko:
Arkkipiispan viran ja valinnan uudistaminen (Edustaja-aloite 4/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat sisaret ja veljet. Kiitos Kankkoselle edellisestä puheenvuorosta. Me iloitsemme aloitteen saamasta kiinnostuksesta. Käytäväkeskusteluissa olemme huomanneet kuinka asia on todella kiinnostanut ja tämä sama asiahan on ollut täällä salissa myös aikaisemmin. Aloite tulee maallikoilta niin kuin olette hyvin huomanneet, seurakuntalaisten taholta. Hätä Raamatun sanan ilmoituksesta, se on tämän aloitteen lähtökohta niin kuin meille jo täällä on puhuttu. Siitä uudistavasta voimasta, jonka Jumalan sana saa aikaan. Oikeastaan sama hätä kirkostamme kuin edellisessä aloitteessaan Niskasen ja Kinnusen hätä, vaikka asiaa lähestytäänkin eri taholta. Arkkipiispan asemaa kirkkomme äänenä luterilaisen uskomme ainutkertaisesta sanomasta ja voimasta, mikä lähtee evankeliumin ilosanomasta. Tiedämme, että se kyllä kuuluu, mutta jotenkin nimenomaan seurakuntalaisilla on suuri hätä tänä päivänä meidän kirkkostamme siitä sanomasta, mitä he haluaisivat kirkossamme julistettavan. Aloitteen allekirjoittaessani ei tullut mieleenikään, että olisin ehdottamassa luterilaiseen kirkkoon paavia, niin kuin olen kuullut täällä jonkun sanovan. En myöskään sitä, että kuorisimme Turun arkkihiippakunnan uskon sipulia kuoristaan niin kuin myöskin olen täällä kuullut, vaan siitä, että arkkipiispa vapautettaisiin omasta hiippakunnastaan siihen tehtävään ja asemaan, mitä ylipaimenen vaativaan työhön kuuluu. Hänen vastuunsa on valvoa Raamatun sanan puhdasta opetusta, edustaa, olla esillä, näkyvissä, uskomme sanoman voiman auktoriteettia. Edustaa kirkkoamme niin mediassa kuin komiteoissa ja kokouksissa, myös maamme rajojen ulkopuolella. Aloitteen henki ei mitenkään alentaisi hiippakuntiemme piispojen arvostusta ja tehtävää oman hiippakuntansa hoidossa. Heillä on tärkeä työ omassa hiippakunnassaan. Arkkipiispamme ovat kiitettävästi hoitaneet vaativan tehtävänsä johtajan asemassa kirkossamme, mutta tänään hätä ja tuska maailmaan on lisääntynyt niin valtavasti, niin kuin tiedämme. Siksi tarvitsemme Jumalan voimaa, lohduttavaa sanaa arkeen. Että arkkipiispan auktoriteetti ja läsnäolo olisi Kristuksen rakkautta käytännössä seurakunnissamme niiden ihmisten kohdalla, jotka kaipaavat elävää Jumalan sanaa. Myös me voisimme olla äänestämässä eri hiippakunnissa arkkipiispaa, jos tämä aloite toteutuu.


Paluu