Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Mediatutkimuksen tekeminen (Edustaja-aloite 8/2009)

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Värderade ordförande, bästa kolleger. Tältä se todellisuus usein näyttää. Tuossa meillä on media, joka on kiinnostunut jostain asiasta ja raahaa perässään kirkollista toimijaa, tässä tapauksessa parisuhdekomiteaa. Se mikä puuttuu tästä kuvasta on kirkon tiedotuskeskus, joka toimii syvissä vesissä, jossa ei ole periskooppi mahdollinen. Mutta joka tapauksessa hyvin syvissä vesissä. Kysymys on siitä, miten saataisiin tämä kuva toisenlaiseksi. Siitä tässä aloitteessa on oikeastaan kysymys. Ennen kuin lähden pohtimaan sitä tarkemmin, haluaisin lämpimästi kiittää kirkon tiedotuskeskusta tästä mediaseurannan mahdollisuudesta, josta meille eilen kerrottiin. Itse olen odottanut jotain tällaista siitä asti, kun lehdistökatsaukset lopetettiin. Minusta ne olivat erinomaisia. Nyt on tullut jotain vielä parempaa. Hyvää on siis todella kannattanut odottaa. Esitän siitä sydämelliset, lämpimät kiitokseni. Kiitos.

Suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, professori Lars Huldén on eräässä runossa todennut, että jos aina tietäisi missä on, olisi helpompaa tietää mihin suuntaan pitäisi kulkea. Tämä aloite mediatutkimuksesta on tehty tämän paikantamistiedon saamiseksi. Tässä salissa tarvitsee tuskin alleviivata tuloksellisen tiedottamisen tärkeyttä. Minusta sen tärkeys on tullut esiin oikeastaan kaikissa aloitepuheenvuoroissa. Edustaja Huovinen tässä kummiasiassa katseli oikein fyysisesti mediaan päin, KT:n edustajiin päin ja kysyi heidän apuaan. Tästä nimen omaan on kysymys. Tämä mediatutkimus ei koske jotain pientä tiettyä osaa, vaan se koskee ihan perusteita sen suhteen, mitä kirkosta puhutaan, mitä kirkosta viestitään. Voin vain muina esimerkkeinä mainita yhteisöveron yleisen hyväksymisen, josta ministeri Wallin mielestäni hyvin ansiokkaasti puhui. Sen yleinen hyväksyntä on hyvin paljon riippuvainen siitä, mitä kirkosta on kerrottu, mitä on kirkon toiminnasta kerrottu. Voimme tähän kuvaan ajatella, että parisuhdekomitean sijasta tuossa lukee arkkipiispan rooli, kirkkoherran valinta, myös nuorten osallisuuden vahvistaminen. Yleensä otsikot kaikista näistä aloitteista, joita olemme täällä käsittelemässä. Puhumattakaan jäsenkatokysymyksestä. Onnistuminen tai epäonnistuminen tiedottamisessa ratkaisee pitkälti sen, minkälaisessa ilmapiirissä kirkko toimii ja miten kirkon toimintaan ja pyrkimyksiin suhtaudutaan tämän salin ulkopuolella. Mielestäni edustaja-aloite 2/2009 eli aloite komitean asettamiseksi mm. kirkon toimintaympäristön analysoimiseksi puhuu yleisemmällä tasolla nimen omaan samasta asiasta kuin nyt käsittelyssä oleva aloite. Tässä aloitteessa 8/2009 pyydetään vain tarkempaa selvitystä siihen, miten kirkko tässä muuttuneessa toimintaympäristössä - niin kirkollisessa, yhteiskunnallisessa kuin mediateknisessä ja -poliittisessakin todellisuudessa - parhaalla mahdollisella tavalla voi välittää tietoa ja kirkon sanomaa kirkon omasta näkökulmasta, kirkon omilla ehdoilla.

Uskonnon ja median suhteita tutkinut Taisto Lehikoinen on väitöskirjassaan luonnehtinut valtamedian suhtautumista uskontoon sanalla arvohuuhtelu. Kirja ei ole kovin vanha, mutta "niin muuttuu maailma Eskoseni". Tänään, vain muutama vuosi myöhemmin, arvot ja niiden pohdinta kuuluvat valtamediassakin asiaan aivan uudella tavalla. Voi mielestäni sanoa, että arvoilla ja arvokeskustelulla on kysyntää. Suuri kysymys meille on se, miten me kirkkona pystymme vastaamaan tähän kysyntään. Kirkon tiedotuskeskus ja kirkon tutkimuskeskus tuottavat laadukasta materiaalia siinä laajuudessa, että kysymykseen tänäkin päivänä voi vastata kyllä. Kirkko pystyy vastaamaan tähän kysyntään. Kyllä on kuitenkin varovainen ja siihen liittyy tiettyjä varauksia. Mutta se on kuitenkin selkeä kyllä. Suuri kysymys on, että mikä on vastaus tähän kysymykseen huomenna ja ylihuomenna. Jotta vastaus voisi olla vielä varmempi ja perustellumpi kyllä, haluamme kirkolle, kirkon tiedotuskeskukselle parhaat mahdolliset eväät ja edellytykset sen tärkeässä tiedottamistyössä. On välttämätöntä panostaa niin toimintaympäristön kartoittamiseen kuin uusien tapojen ja työkalujen löytämiseen haasteiden kohtaamiseksi. Muuten käy pahimmassa tapauksessa niin, että mediaseurannan innoittamana kirkko enenevässä määrin tuottaa sellaista materiaalia, joka niin sanotusti menee kaupaksi. Eikä kirkon sanoman ja yleensä kirkon näkökulmasta oleellista materiaalia. Eli tämä porukka tällä laivalla rupeaa enemmän päättämään siitä, mitä me tiedotamme, kuin mitä tämä pieni porukka siinä perässä. Toivomme siksi, että valiokunta tarkkaan pohtisi mahdollisuutta antaa mediatutkimuksen tekeminen ulkopuoliselle taholle. Ulkopuolinen taho saattaa nähdä ja luultavasti näkeekin - ei aivan uusia asioita - mutta uusia mahdollisuuksia. Parhaassa tapauksessa ehkä myös aivan uusia asioita. Toinen syy tähän ehdotukseen on se, että ilman merkittävää lisäresursointia ei sen enempää kirkon tiedotuskeskus, kuin kirkon tutkimuskeskuskaan voi tätä toivottua ja tärkeää tutkimusta tehdä. Kiitoksia.



Paluu