Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi (Kirkkohallituksen esitys 2/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkohallituksen esitys koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon ohjesäännön muutosta kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen perustamiseksi. Eli puhumme niin sanotusta HeTa-hankkeesta. Tarkoituksenani on käydä ensinnäkin perusasiat HeTasta, palvelukeskusta koskevat päätöksentekopöydät, mahdolliset riskit ja mikä on meidän tavoitetilamme vuonna 2017.

Miksi tarvitsemme palvelukeskusta? Tavoitteena on hyödyntää eläköityminen, joka tulee tapahtumaan seuraavien vuosien aikana. Tällä hetkellä arvio on, että noin 35 % HeTa-työtä tekevistä tulee jäämään eläkkeelle vuoden 2017 loppuun mennessä. Tavoitteena on myös parantaa taloushallinnon laatua yhteisten ohjelmien, yhteisten toimintatapojen ja asiantuntevien työntekijöiden avulla. Tavoitetilana on kokonaiskirkon tasolla huomattavia, sekä ajallisia, että taloudellisia säästöjä. Täytyy muistaa myös se, että taustalla on myös Huotarin rakennetyöryhmän linjaus siitä, että tukitoimet ovat mahdollista ja tarkoituksenmukaista suorittaa suurissa yksiköissä.

Tässä esityksessä HeTan toimintamalli on hahmotettu seuraavasti: Palvelukeskus hoitaisi keskitetysti kaikkien kirkon yksiköiden kirjanpidon ja palkanlaskennan Kirkkohallitus mukaan lukien. Juridisesti se olisi yksi yksikkö, mutta se toimisi alueellisesti 4-6 toimipisteessä. Tavoite on saada tämä alueellinen verkko kattavaksi, jolloin jokaisen ilmansuunta tulisi huomioitua. Ruotsinkielisille tulisi yksi toimipiste, joka tarjoaisi kaikki palvelut. Siirtymävaihe HeTa-hankkeessa on ajateltu pitkäksi, alkaisi lain voimaantulosta ja kestäisi 5 vuotta. Tällä hetkellä meillä on jo ennakkoratkaisu siitä, että palvelukeskustoiminta olisi arvonlisäverotonta.

Aineelliset säästöt ovat yksi tärkeä tavoite. Eli palvelukeskus mahdollistaisi ajan mukaan resurssien siirtämisen tukitoimista seurakunnan perustehtävään, diakoniaan, lapsityöhön, ihmisten kohtaamiseen ja palvelemiseen. Taloudellisia säästöjä odotetaan myös. Eli odotetaan noin 7 miljoonan säästöjä nykyisistä kustannuksista. Seurakunnissa, joissa on vain yksi taloushenkilö, on vaikea saada säästöjä, mutta kirkkohallitus on jo käsittelyssään linjannut sitä avustuspolitiikkaa, jolla näitä seurakuntia tullaan tukemaan. Esityksessä voidaankin syystä puhua siitä, että säästöt jakautuisivat kaikkien seurakuntien kesken. Ja tässä hiukan sitä linjausta. Eli kullekin seurakunnalle myönnettävä avustus määräytyisi palvelukeskuksen ensimmäisen käyttövuoden perusteella. Ensimmäisenä vuonna seurakunnat saisivat avustusta koko maksujen määrän, toisena vuonna 75 % maksuista, kolmantena vuonna 50 % ja neljäntenä vuonna 25 %.

Seuraavaksi kuvaan palvelukeskusta koskevia päätöksentekopöytiä. Eli HeTasta päätetään kolmessa eri päätöksentekopöydässä, kirkolliskokous on niistä yksi, sen jälkeen toimivat kirkkohallitus ja palvelukeskuksen johtokunta. Kirkolliskokous hyväksyy lakimuutoksen. Se siis päättäisi siitä, että seurakuntien, seurakuntayhtymien, hiippakuntien ja kirkon keskusrahaston kirjanpito ja palkanlaskenta annettaisiin Kirkkohallituksen tehtäväksi. Se päättäisi siitä, että palvelukeskus olisi Kirkkohallituksen erillisyksikkö ja että palvelukeskuksen toimintaa johtaisi johtokunta, jolla on tietyt perustehtävät. Kirkolliskokous päättäisi jatkossa myös palvelukeskusmaksujen määräytymisen perusteista ja maksujen suuruudesta. Kirkkohallituksen täysistunto toimisi, niin kuin se tälläkin hetkellä toimii, kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanijana. Siten se johtaisi palvelukeskuksen perustamista ja jatkossa sen toimintaa. Se siis hyväksyisi palvelukeskuksen täytäntöönpanosuunnitelman. Tässä täytäntöönpanosuunnitelmassa tultaneen ottamaan kantaa myös henkilöstön asemaan ja tehtäisiin tarvittavat ratkaisut. Tässä yhteydessä luonnollisesti käytäisiin keskusteluja myös ammattijärjestöjen kanssa. Täysistunto määrittelisi myös, missä alueelliset toimipisteet sijaitsevat. Se hyväksyisi johtokunnan johtosäännön, joka on kirkkohallituksen esityksen liitteenä luonnoksena, koska halusimme olla mahdollisimman läpinäkyviä siitä, miten tämä organisaatio on tarkoitus rakentaa. Jatkossa se asettaisi johtokunnan jäsenet ja valitsisi myös palvelukeskuksen johtajan. Palvelukeskuksen johtokunta puolestaan hoitaisi sen käytännön hallinnoinnin. Eli se johtaisi, kehittäisi ja valvoisi palvelukeskuksen käytännön toimintaa. Se valmistelisi vuosittain toimintasuunnitelman ja kertomuksen, valmistelisi ehdotuksen palvelumaksujen suuruudesta, päättäisi palvelusopimuksista, valitsisi muut johtavat työntekijät paitsi palvelukeskuksen johtajan, päättäisi toimipisteiden välisestä työnjaosta ja näiden tilojen vuokraamisesta ja muista hankinnoista.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että seurakuntien päätösvaltaa ei kavennettaisi. Eli päätösvaltaa henkilöstö- ja talousasioista jäisi edelleen seurakunnille. Palvelukeskuksen talous on haluttu tehdä mahdollisimman läpinäkyväksi. Seurakunnat olisivat johtokunnan kautta mukana palvelukeskuksen johtamisessa ja kehittämisessä. Ja todellakin kirkolliskokous päättää näistä kilpailukykyisistä maksuista. Miten varmistumme siitä, että tuo talous on täysin läpinäkyvää, on se, että Kirkon keskusrahastossa on tällä hetkellä kaksi erillistä varallisuutta: kirkon eläkelaitos ja kirkon muu toiminta - mikä tarkoittaa Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien toimintaa ja seurakuntien avustuksia. Tähän tulisi kolmas osio, eli talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen talous, jota rahoitetaan palvelumaksuilla.

Valmistelun yhteydessä on kirkolliskokouksen linjauksen mukaisesti selvitetty myös riskejä. Totta on se, että siirtymävaihe tulee olemaan erittäin haastava. Lähinnä siksi, että seurakunnissa on jo aika monta muuta hanketta vireillä. Kirjuri-jäsentietojärjestelmä on toivottavasti saatu käyttöön ja on alkuvaiheissaan. Toimintaa seurakunnissa joudutaan sopeuttamaan verotulojen kaventuessa ja seurakuntarakenteiden muutokset jatkuvat edelleen. Niin kuin kaikilla suurilla hankkeilla, myös HeTaan liittyy tunnistettuja riskejä. Se, että projekti ei pysykään aikataulussa, laajuudessaan tai investointiarvioinnissaan. Henkilöstösäästöjä ei onnistuta tekemään suunnitellulla tavalla. Palvelukeskuksen ja seurakuntien roolit ja vastuut jäävät epäselviksi. Kulttuuri ja toimintatapamuutos epäonnistuvat. Ja palvelukeskuksissa on asiakasfokus kateissa. Tällä on kuitenkin onnistumisen mahdollisuudet. Ensinnäkin se, että siirtymävaihe on riittävän pitkä, jokaisella seurakunnalla on mahdollisuus suunnitella paras siirtymäajankohtansa viiden vuoden aikana, siirtymistä HeTa-palvelukeskuksen käyttämiseen tuetaan - tarvittava koulutus ja tuki vähentävät siirtymisen kitkatekijöitä. Keskitetty suunnittelu yhteen ohjelmaan ja samanlaiset prosessit tulevat helpottamaan asiakkaaksi siirtymistä.

Entä mikä se tavoitetila vuonna 2017 tulee olemaan? Tällä hetkellä on arvioitu, että noin tuhat työntekijää toimii taloushallinnon tehtävissä, joista vuonna 2017 350 arvioidaan siirtyneen eläkkeelle, noin 190 on siirtynyt palvelukeskuksen työntekijöiksi, 300 jää hoitamaan seurakuntatalouksien talouspäälliköiden tehtäviä ja 160 taloustyöntekijää jää seurakuntatalouksiin ja osallistuu palkanlaskennan ja kirjanpidon tehtävien hoitamiseen.


Paluu