Puheenvuoro
Vesti Aino
,
edustaja
Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012
Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä käyty keskustelu asian ympärillä on ollut hyvin silmiä avaavaa. Toisaalta se on osoittanut, kuinka Suomen kirkko elää monimuotoisessa tilanteessa ja alueelliset erot ovat suuria. Ja toisaalta myöskin sen, että nykytilanteeseen nykylainsäädäntö onkin ollut hämmästyttävän hyvää. On jäänyt sellainen mielikuva, että eivät suinkaan kaikki halua mitään muutosta. Kenties monet yhtymät, kuten Salo ja Jyväskylä haluaisivatkin säilyä ennallaan ja Oulun hiippakunnassa mietityttävät myös tämän uuden mallin kuviot. Nykylainsäädännölläkin olisi todella voinut mennä eteenpäin, mutta sitten oltaisiin menty kuntien vanavedessä. Kiinnitän yhteen asiaan huomiota. Ihmiselle ja yhteisölle on tärkeää itsemääräämisoikeus ja kokemus itsenäisyydestä, ja tässä mallissa sen takaavat seurakunnan nimi ja oma kirkkoherra. Näin minimissään. Mutta jo liittyneet seurakunnat, jotka ovat menettäneet sekä nimen että kirkkoherran soisin, että jollain tavalla heidät voitaisiin vielä nostaa tasavertaiseen asemaan. Siksi pohdin, että mikäli tätä yhtymärovastin nimikettä mietitään, voisiko samalla miettiä muitakin nimikkeitä? Esimerkiksi niin, että tämä oman kirkon ympärillä kokoontuva jumalanpalvelusyhteisö, oli se sitten alue, kappeli, usein entinen itsenäinen seurakunta, voisiko sitä nimittää seurakunnaksi? Ja sitten tätä seurakuntien yhteenliittymää, on se sitten yksi suuri seurakunta, kuten vaikkapa Jyväskylä, tai oli se sitten seurakuntayhtymä, niin sitä vaikkapa suurseurakunnaksi.
Paluu