Puheenvuoro



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkohallituksen toimenpiteet kirkkoa koskevissa tulevaisuuden kysymyksissä (Kansliapäällikön ilmoitus 1/2005)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut kirkolliskokouksen edustajat. Kirkkohallituksessa on vuodesta 2002 saakka katsottu jo aika pitkälle tulevaisuuteen ja sen tulevaisuuden katselun lähtökohtanahan oli "Läsnäolon kirkko" -strategia. Kun tätä koko kirkon kehittämistyötä on tarkasteltu tämän päivän tilanteiden valossa, niin sen seurauksena teille jaetussa ilmoituksessa on ilmoitettu mitä kirkkohallitus on nyt tähän mennessä jo tehnyt. Mutta koko tämän kokonaisuuden taustaksi haluaisin nostaa esille kaksi näkökulmaa. Koko uudistustyön peruslähtökohtana on muistettava, että kirkolla tässä maailmassa on ydintehtävä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. Se kuuluu luterilaiseen kirkkoperheeseen Luterilaisen maailmanliiton kautta sekä on jäsenenä Kirkkojen maailmanneuvostossa. Kirkkomme tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa, kastaa ja jakaa ehtoollista ja toimia kirkollisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteutumiseksi. Toteuttaakseen tätä tehtäväänsä seurakunnat huolehtivat jumalanpalveluksista ja kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvaa julistus- ja palvelutehtävistä. Nämä ovat kirkon ydintehtäviä, jotka kuuluvat kirkolle kaikissa olosuhteissa.

Ydintehtävän hoitamiseksi kirkko on luonut oman järjestyksensä. Kirkon yhteistä hallintoa hoitavat kirkolliskokous, piispainkokous ja kirkkohallitus. Kirkkolaissa näille kaikille kolmelle on määritelty omat tehtävänsä. Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Kirkkolain 20 luvun 7 §:ssä on tarkka luettelointi. Tänä päivänä julkisuudessa olleitten lausuntoja koskevan näkökulman takia haluan lukea 7 §:n kohdan 6: Kirkolliskokouksen asiana on: se voi antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kysymyksistä, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin Suomessa oleviin uskontokuntiin, avioliittoa ja perhettä, ihmisoikeuksia, toimeentuloa ja sosiaaliturvaa, uskonnonopetusta ja koulukasvatusta, valaa ja muita sen kaltaisista asioista annettavia säännöksiä sekä kirkollisverotuksen perusteita ja kirkon palveluksessa olevia palkka-, eläke- tai muita tavallisia etuja. Piispainkokouksesta sanotaan kirkkolain 21 luvun 2 §:ssä: "Piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippainkuntien hallintoa ja hoitoa koskevia asioita, tekee esityksiä ja antaa lausuntoja kirkolliskokoukselle ja kirkkohallitukselle." Kirkkohallituksen tehtävistä sanotaan: "Kirkkohallituksen tehtävänä on hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa, toimia kirkon keskusrahaston hallituksena, antaa valtioneuvoston kirkolta pyytämät lausunnot, jollei lausunnon antaminen ole kirkolliskokouksen tehtävä, valmistella asioita kirkolliskokoukselle, huolehtia kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanosta, ohjata ja valvoa kirkolliskokouksen ja sen yhteyteen perustamien toimielinten työtä. Kirkkolain 22 luvussa ja sen 2 §:ssä on tarkemmat määritelmät.

Seurakunta on kirkollisen toiminnan perusyksikkö. Nyt kuntaliitoskeskustelujen seurauksena on myöskin hyvä muistaa, että seurakunnat ovat itsenäisiä julkisoikeudellisia yhteisöjä. Jos saman kunnan alueella on useita seurakuntia, niin ne muodostavat seurakuntayhtymän. Seurakunnan jäsenillä on velvollisuus osallistua varojen hankkimiseen, joita tarvitaan kirkon tehtävien hoitamiseen. Käytännössä seurakunnat saavat pääosan tuloistaan verotuloina. Seurakunnan jäsenten ansiotuloista maksava kirkollisvero määräytyy kunnallisverotuksessa taksoitettujen tulojen mukaan. Kirkkolain 3 luvun toisen ja kolmannen §:n säännösten johdosta seurakunnat ovat vahvasti sidoksissa kuntiin ja niissä tapahtuvaan kehitykseen. Viime vuosien kuntainliitokset ovat vaikuttaneet suoraan myös seurakuntarakenteeseen.

Toisena näkökulmana hallinnon uudistumispyrkimykset mitä kirkossa on tehty 90-luvulla ja, jota kehitystä nyt halutaan jatkaa. Vuoden 1992 kirkolliskokous senhetken ajattelun mukaan innostui aloitteesta, joka koski hallinnon keventämistä kirkollishallinnossa. Asetettiin työryhmä professori Heikkilän johtama, joka sai nimekseen 'Kirkon hallinnon keventämiskomitea'. Vähän myöhemmin, 1995, silloisen tuomiorovastin Heikan komitea antoi oman työnsä tuloksen 'Yhteistyön kirkko'. Pieni yhteenveto näistä kahdesta asiakirjasta: edellisen komitean tehtävänä oli lyhyen määräajan kuluessa tehdä kirkolliskokoukselle ehdotus jatkotoimenpiteistä kirkon hallinnon keventämiseksi ja selkiinnyttämiseksi. Olihan juuri saatu kirkkolain uudistamistyö päätökseen ja sen innoittamina haluttiin jatkaa. Komitea jätti mietintönsä kevään 1993 kirkolliskokoukselle. Tavoitteekseen se asetti edellytyksien luomisen kirkon vaikuttavuuden ja kansankirkkoluonteen vahvistamisen. Kirkon ja seurakuntien hallinnossa tämä merkitsisi komitean näkemyksen mukaan kirkon itsenäisyyden korostamista, hallinnon yksinkertaistamista ja hallintokäytännön keventämistä, normiohjauksen vähentämistä, työmuotosidonnaisuudesta vapautumista ja taloudellisuutta. Paikallishallinnossa olisi hiippakuntahallinnon alapuolella kaksi toiminnan ja hallinnon tasolla. Siis sen ajattelun mukaan voisi olla perustaso, jonka nimi luontevasti on seurakunta, mutta sen tehtävä on toimia jumalanpalvelusyhteisönä ja palvelupisteenä koko seurakuntatoiminnalle ja yhteistyötaso, joka toimisi perusyksikkönä ja palveluyksikkönä. Sen tehtäviä olisi taloushallinnosta huolehtiminen, kiinteistöistä ja toimitiloista huolehtiminen ja jäsenrekisteristä huolehtiminen. Tällä tasolla tarvittaisiin myös seurakuntatyötä tukevia strategioita. Komitean ehdotelmat eivät aiheuttaneet innostusta kirkolliskokouksessa ja niinpä perustettiin uusi seurakuntahallintoa tutkiva komitea, jota johti silloinen tuomiorovasti Heikka. Seurakuntahallinnon uudistuksen tavoitteeksi asetettiin mm. seuraavia näkökulmia: hallinto palvelee mahdollisimman yksinkertaisella ja joustavalla tavalla kirkon tehtävän toteuttamista, seurakunnan toiminta, hallinto ja talous muodostavat ehjän ja toimivan kokonaisuuden ja hallinnon ratkaisuissa otetaan huomioon seurakunnan koko, kieli ja alueelliset erot.

Kirkon hallinnon kehittämisen peruslähtökohtana on käsitys kirkon olemuksesta ja tehtävästä. Kirkon olemukseen kuuluvat julistus, ykseys ja palvelu. Kirkon tehtävä on evankeliumin julistaminen ja sakramenttien toimittaminen. Kirkko on samalla sekä missionaarinen että diakoninen. Molemmat näkökulmat nousevat kirkon olemuksesta. Kirkon järjestys, organisaatio ja hallinto palvelevat ja ilmentävät kirkon olemusta, joka on enemmän kuin pelkkä toiminta. Seurakunta on aina samalla sekä hengellinen yhteisö että yhteisistä asioista vastaava hallinnollinen yksikkö. Hallinnon järjestelyissä on aina havaittava sisäkkäin kaksi eri rakennetta, episkopaalinen ja konsistoriaalinen. Episkopaalinen rakenne liittyy kirkon virkaan, jonka juuret ovat peräisin kahden vuosituhannen takaa itse Kristukselta apostoleille ja sieltä tähän päivään saakka. Tämän rakenteen mukaan viranhoitaja on asetettu johtamaan seurakuntaa ja vastaamaan tehtävänsä hoidosta Jumalan ja ihmisten edessä. Tässä rakenteessa ylempi asettaa alemman. Konsistoriaalinen rakenne liittyy puolestaan demokratiaan. Sen lähtökohtana on jokaisen kastetun yhtenäinen oikeus toimia täysivaltaisena seurakunnan jäsenenä. Tästä seuraa, että koko kristillisellä seurakunnalla on vastuu kirkon perustoiminnoista. Tätä tehtävää hoitaessaan seurakunnan jäsenet ovat valinneet alkukirkon ajoista lähtien itselleen edusmiehiä eli seurakunnan vanhempia. Tämän mallin mukaan alempi asettaa ylemmän. Komitean ehdotuksen mukaan periaatteena seurakunnan hallintoa uudistettaessa tulisi olla virkarakenteen ja edustusrakenteen sisäkkäisyys, pyrkimys kohdata alueellista, paikallista ja kielellistä monimuotoisuutta, yhteistyöhön kannustaminen, hallinnon yksinkertaistaminen ja hallintohierarkian madaltaminen, luottamushallinnon ja operatiivisen toiminnan erittäminen sekä johtajuuden selkeyttäminen. Tätäkään silloinen kirkolliskokous ei hyväksynyt.

Tästä on jäänyt keskeisiä avoimia kysymyksiä, joita nyt tulisi tarkastella kirkon ydintehtävästä käsin ja katsottava miten oma aikamme muuttuu. Muutos näyttää erittäin nopealta, sen takia teille jaetussa aikataulutuksessa on tähän puututtu sillä tavalla, että jos mahdollista, niin 2006 aikana työryhmät pääsääntöisesti saisivat tehtävänsä hoidetuksi lukuunottamatta kirkon lainsäädännön kodifiointia ja kirkolle tehtävää strategiaa. Olen halunnut tässä vaiheessa jo tuoda nämä asiat esille, koska ajatukseni on että on hyvä, että kirkolliskokous jo tässä vaiheessa, kun näitä suuria asioita ruvetaan valmistamaan, saisi sanoa omia ajatuksiansa koko tämän prosessin rakentamiseksi.


Paluu