Puheenvuoro



Aakko Antero, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkomme rakenne on tänä päivänä välttämättömyyden edessä, sitä on voitava muuttaa tavalla tai toisella. Raha ei kasva puussa, vaikka ne setelit ovatkin paperia, joka tehdään puusta. Tällä kirkolliskokouskaudella meillä on mahdollisuus viedä asiaa eteenpäin kehittämällä sitä ratkaisumallia, jota kirkkohallitus esittää.

Seurakuntalaisen näkökulmasta katsottuna hänelle on tärkeintä yhteisöllisyys, että hän saa tarvitsemansa palvelut nopeasti, helposti ja läheltä omaa asuinpaikkaa. Jos tätä taustaa vasten ajatellaan, seurakuntamalli voi olla mikä hyvänsä. Se voi olla yhden seurakunnan malli, yhtymämalli tai rovastikuntamalli. Kysymyshän on siitä sisällä olevasta rakenteesta, mistä tämä johtaminen tapahtuu. Oulussa tehtiin vuosina 2008–2010 varsin laaja seurakuntarakenteiden selvitystyö luottamushenkilöiden johdon tekemän aloitteen pohjalta. Sen tavoitteena oli selvittää, millaisella seurakuntarakenteen hallinto- ja toimintarakenteella voimme parhaiten tukea Oululaisen seurakuntalaisen uskoa ja elämää kristittynä. Selvittelijöinä tässä tapahtumassa olivat teologian tohtori Juha Kauppinen ja maakuntaneuvos Pentti Lampinen. Kauppinen kutsuttiin mukaan nimenomaan kirkkoherrojen toivomana asiantuntijana seurakunnan rakenteisiin liittyvissä kysymyksissä. Lampinen puolestaan maakuntaneuvoksena toi oman panoksensa kuntaliitoksista saamansa kokemuksen avulla.

Nämä selvittäjät päätyivät yksimielisesti kannattamaan yhden seurakunnan mallia Ouluun. Sen pohjana oli lähikirkkotoiminta, mutta yhtä hyvin voidaan sanoa, että siellä oli sisällä pienet seurakunnat. Kyse oli enempikin nimistä kuin itse mallista. Näiden selvittelijöiden näkemykseen yhtyi myöskin luottamushenkilöistä koottu ohjausryhmä, johon minäkin aikanaan kuuluin. Ohjausryhmä kuuli asiantuntijoina Oulun kirkkoherroja ja sisäiseen työskentelyyn sai osallistua jokainen Oulun seurakunnan työntekijä, jos hän halusi. Siellä muodostettiin kaksi eri ryhmää, toiset pohdiskelivat yhden seurakunnan mallia ja toiset nykyistä yhtymämallia. Molemmille malleille löytyi kannattajia sekä luottamushenkilöissä, että työntekijöissä. Kirkkoherrat kannattivat yksimielisesti loppuraportissaan yhtymämallin säilyttämistä. Myös seurakuntaneuvostot antoivat raportista lausunnon. Lausunnot olivat seurakunnittain lähes samasanaisia ja niissä yhdyttiin siihen näkemykseen, että yhtymämalli on parempi. Lopputulos oli Oulun pohdinnoissa siis se, että me jatkamme yhtymämallilla ja sitä pyritään kehittämään.

Otin mielenkiinnon vuoksi mukaan kirjan, joka tästä asiasta syntyi. Se on varsin paksu, 500 sivua, mutta luulen, että tästä kirjasta on hyötyä hallintovaliokunnassa ainakin itselleni, kun kartoitan niitä ongelmia, joita nykyisessä yhtymämallissa silloin löydettiin sekä mahdollisia vaihtoehtoja. Oulun selvityksessä tuli selvästi esille se, että nykymallisessa yhtymässä on määrätynlainen johtamisen ongelma olemassa. Se on seurakuntalaiva, jossa on useita perämiehiä mutta ei yhtään kapteenia. Päättäminen perustuu kollektiiviseen sopimiseen. Sinällään se saattaa toimia hyvinkin, mutta ei välttämättä aina, koska todellisuudessa vastuunkantaja puuttuu. Tässä uudessa kirkkohallituksen esityksessä tämä asia on korjattu olemassa olevalla johtajalla, joka antaa koko uudelle yhtymälle kasvot.

Uudistusta puoltavia näkökohtia olen myös pohdinnoissani löytänyt siitä, että kirkkomme hallinto saa selkeän mallin, jolloin voidaan välttää eripura seurakuntien välillä ja niitä tukevien talousasioiden tukiyksiköiden välillä. Yhteistyö seurakunnissa ja niiden seurakuntien kesken on helpompaa, viestintä on parempaa ja helpommin toteutettavissa ja järjestelmät koko maassa ovat tässä mielessä samankaltaiset. Ne mahdollistavat yhtenäisen koulutuksen ja muun toiminnan, jossa saavutetaan taloudellisia säästöjä, joihin tällä systeemillä pyritään. Työntekijöiden siirtäminen seurakunnasta toiseen on helpompaa, koska on viime kädessä olemassa yksi johtaja. Malli säilyttää seurakuntatyön seurakunnissa, jonka esimiehenä toimii kirkkoherra. Talouspuoleen liittyvillä asioilla on selkeät vastuualueet, josta hoidetaan koko yhtymän asioita. Seurakuntalaisen näkökulmasta säilytämme oman seurakunnan. Maaseudun pieni seurakunta säilyttää oman nimensä vielä kuntaliitoksenkin jälkeen. Kuntaliitoksessa kunta saattaa hävitä, mutta jää muisto ja pysyvä elin: se oma seurakunta ja siellä oleva kirkkoherra.

Näissä muissa seurakunnallisissa vastuualueissa ja toiminnoissa vastuualueet ovat selkeät yhtymämallissa. Kiinteistöjohtaja vastaa kiinteistöistä, viestintäjohtaja viestinnästä ja niin edelleen, olivat ne tittelit mitä hyvänsä lopullisessa päätöksessä. Yhteen asiaan minäkin olin kiinnittänyt huomiota ja se on yhtymän nimi. Seurakuntayhtymä, kuten täällä on monesti todettu, on verotuksesta johtuva nimi. Tein pienen otantakysymyksen Oulun seudulla ei seurakunnan palveluksessa oleville ihmisille ja kysyin heiltä, mitä teillä tulee mieleen sanasta yhtymä, vastaukset olivat aika yllättäviä: Se on teollisuuslaitos, se on maatalouteen liittyvä liittymä ja paras vastaus oli, että minulla on kesämökki, jonka omistaa meidän perheen perillisistä muodostettu yhtymä, koska kesämökki on koko perikunnan käytössä. En saanut yhtään vastausta, jossa olisi todettu, että se on seurakunnallinen perusyksikkö.

Ehkä kohderyhmäni ei ollut oikea. Jos olisin kirkon portailla kysynyt, niin vastaukset olisivat olleet toisenlaisia. Mutta tästä syystä minäkin toivon, että tälle uudelle yhtymämallille löydettäisiin parempi nimi. Minulla heräsi kysymys siitä, että miksi nimenä ei voida käyttää paikallisuutta. Meillä olisi Kainuun seurakunnat, Itä-Lapin seurakunnat, ehkä Oulun tai Oulunseudun seurakunnat ja se olisi seurakuntaliitto, joka toimisi. Sen lisäksi tulisi olla toimintakeskus, josta nämä hallintoasiat hoidetaan. Sille minulla ei ole vielä tarkkaa nimeä, mutta voisihan se olla Itä-Suomen seurakuntien lähipalvelukeskus. Tällöin myös vaaleissa valittaisiin ihan eri paikkoihin ihmisiä. Valitaan Sallan seurakuntaan neuvoston jäsenet ja palvelukeskukseen omat luottamushenkilöt. Eli kannatan tätä kirkkohallituksen esityksen kehittämistä eteenpäin. Kiitos.


Paluu