Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko (Kirkkohallituksen esitys 11/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä marraskuuta 2010 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous tekee tänään historiaa. Se saa käsiteltäväkseen ensimmäisen kirkon tulevaisuusselonteon. Keskustelu selonteosta käydään hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa. Viime viikkojen ennennäkemättömän vilkas keskustelu kirkosta ja kirkostaeroamisbuumi ovat tuoneet myös kysymyksen kirkon tulevaisuuden vaihtoehdoista ja valinnoista äärimmäisen ajankohtaiseksi. Tässä suhteessa tulevaisuusselonteko ja kirkolliskokous siitä keskustellessaan ovat ajan hermolla. Selonteon syntyhistoria palautuu kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokuntaa koskevaan päätökseen. Kirkolliskokous päätti syysistuntokaudellaan 2008 perustaa pysyvän tulevaisuusvaliokunnan seuraavan toimikautensa alusta lukien, ja että kirkkohallitus antaa neljän vuoden välein kirkolliskokoukselle kirkon tulevaisuusselonteon. Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan ensimmäinen tulevaisuusselonteko voitaisiin antaa kirkolliskokoukselle jo kuluvan toimikauden aikana. Hallintovaliokunnan ajatukseen liittyen kirkkohallituksen täysistunto totesi noin vuosi sitten, että toimintaympäristön nopeista muutoksista johtuen on todellakin tarkoituksenmukaista, että kirkon ensimmäinen tulevaisuusselonteko laaditaan kirkolliskokouksen syysistuntoon 2010. Samalla täysistunto antoi kirkon strategian seurantaryhmälle toimeksiannon tulevaisuusselonteon laatimiseksi. Selonteon on kirjoittanut seurantaryhmän projektisihteeri Terhi Jormakka ja sen valmisteluista on vastannut seurantaryhmän puheenjohtaja, Kirkon Tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen. Tässä yhteydessä haluankin lausua vilpittömän kiitoksen Terhi Jormakalle hänen kokonaisvaltaisesta omistautumisestaan tälle työlle, ja Kimmo Kääriäiselle, samoin kuin koko seurantaryhmälle asiantuntemuksensa antamisesta tämän prosessin käyttöön. Kirkkohallituksen täysistunto seurasi hyvin tarkkaan selonteon valmistumisprosessia ja keskusteli sen sisällöstä kaksi kertaa ennen kuin se hyväksyi esityksen syyskuun istunnossaan.

Kirkon ensimmäisessä tulevaisuusselonteossa kuvataan toimintaympäristön pitkän aikavälin muutoksia ja niiden kirkolle asettamia haasteita. Selonteko suuntaa katseet kohti 2020-lukua. Kirkkoon kuuluu eri vaihtoehtoja ja niiden seurauksia pohtiva keskustelu. Se on tarpeellista. Tulevaisuusselonteko auttaa syventämään tietoisuutta käynnissä olevan murroskauden luonteesta ja aktiivisen toimimisen välttämättömyydestä. Selonteossa esitellään erityisesti päätöksentekoa tukevaa tietoa. Suotavaa onkin, että selontekoa hyödynnetään tämän kirkolliskokouskäsittelyn lisäksi myöskin seurakunnissa ja hiippakunnissa. Selonteko sopii erittäin hyvin perehdytysmateriaaliksi esimerkiksi uusille luottamushenkilöille. Toivonkin, että tämä ajatus tästä käyttömahdollisuudesta kulkeutuu kirkolliskokousedustajien mukana seurakuntiin ja hiippakuntiin. Tätä tulevaisuusselontekoa ei tule kuitenkaan lukea ikään kuin kirkkohallituksen julkilausumana tai jonkinlaisena oraakkelimaisena ennustuksena kirkon tulevaisuudesta. Kun puhutaan tulevaisuudesta, tuskin kenelläkään on hallussa sellaista viisasten kiveä tai kristallipalloa, jonka avulla voisi nähdä tarkasti tulevaisuuteen, edes kymmenen vuotta eteenpäin. Tämän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulevaisuudesta voitaisi tietää jotakin ja aika olennaisiakin asioita. Tämäkin selonteko perustuu vankkaan tutkimustietoon toimintaympäristön muutoksista. Joissakin kohdin, kuten jäsenyyskysymyksen suhteen on esitetty vaihtoehtoisia skenaarioita. Jäsenyyskysymyksestä puheen ollen voidaankin sanoa, että vaikka selonteko on laaja-alainen sisältäen monia teemoja, on nimenomaan kirkon jäsenyys se ikkuna, josta käsin monia asioita tässä selonteossa on tarkasteltu. Viime viikkojen kirkosta eroista puhuttaessa moni - allekirjoittanut mukaan lukien - on toistellut, kuinka suuri yllätys voimakas erobuumi on ollut. Itse asiassa tämän selonteon ja muiden tuoreiden kirkon jäsenyyttä koskevien tutkimusten valossa voidaan esittää toisenkinlainen tulkinta. Vaikka ilmiön yhtäkkisyys toki onkin yllättänyt, sen taustalla olevat syyt ja kehityskulut ovat olleet nähtävissä, ja ne osoitetaan myöskin tässä selonteossa.

Selonteon lopussa on esitetty kolme kuvaa, joista tuskin mikään sellaisenaan toteutuu. Todennäköisempää on, että tulevaisuuden kirkossamme on piirteitä kaikista näistä kolmesta kuvasta. Tämä tulevaisuusselonteko tekee meille, tällä viikolla Turkuun kokoontuneille kirkon edustajille merkittävän palveluksen. Se nimittäin auttaa meitä hahmottamaan horisontin. Tämän viikon todellisuudestamme käsin saattaa nimittäin alkaa tuntua siltä, että kirkon tulevaisuuden taivaalla on vain yksi tärkeä kysymys. Näinhän ei ole asian laita. Niin tärkeä kuin tuo "yksi" kysymys onkin, piirtää tulevaisuusselonteko eteemme paljon muitakin tärkeitä kysymyksiä. Näitä voisi selonteon pohjalta listata vaikkapa seuraavaan tapaan: Millainen kosketuspinta kristillisellä uskolla ja sanomalla on suomalaisiin 2020-luvulla ja siitä eteenpäin? Miten kirkko kykenee kohtaamaan nuoret aikuiset ja työikäiset verkossa ja muualla? Säilyykö rippikoulun suosio? Onko kouluissa edelleen oman uskonnon opetusta? Miten kirkon taloutta kyetään sopeuttamaan? Millaiset toimintaedellytykset on maaseudun väestöltään ikääntyvissä seurakunnissa 2020-luvulla ja siitä eteenpäin? Miten kohtaamme lisääntyvän monikulttuurisuuden ja moniuskontoisuuden omassa maassamme? Miten toimintatapaa kyetään muokkaamaan niin että vapaaehtoiset nykyistä laajemmin kantavat vastuuta työntekijöiden rinnalla seurakunnan työstä? Listaa voisi varmaankin jatkaa aika pitkään näistä tärkeistä tulevaisuuden kysymyksistä. Selonteko ja sen käsittely kirkolliskokouksessa on tuonut kirkollemme paljon lisäarvoa, jos yhä useampi täällä salissa ja seurakunnissa voi vastata samalla tavoin selonteon lopussa esitettyyn kysymykseen kuin selonteko itse vastaa. Tuo kysymys nimittäin kuuluu näin: Mahtuuko kirkon tulevaisuuteen muutakin kuin uhkakuvia ja puolustustaistelua? Ja selontekohan vastaa itse tuohon itse tekemäänsä kysymykseen: Kyllä mahtuu. Nimittäin muutakin kuin vain uhkakuvia ja puolustustaistelua. Uhkakuvista on oltava tietoisia, mutta niiden edessä ei tule kangistua. Kirkolla, joka luottaa ydinsanomaansa ja pitää sitä rohkeasti esillä, on tulevaisuus ja toivo.


Paluu