Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Edustaja Pekka Simojoki on esittänyt seuraavaan kysymyksen: Viime aikoina on tullut yhä enemmän huolestuttavia uutisia ympäri maailmaa kasvavista kristittyjen vainoista. Erityisesti Pohjois-Nigerian tilanne on ylittänyt uutiskynnyksen myös Suomen tiedotusvälineissä. Militanttien muslimiryhmien hyökkäykset kirkkoihin ovat lisääntyneet rajusti, uhreja on tullut paljon ja monet ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Myös Intiasta tulee hälyttäviä uutisia jatkuvasti. Sama tilanne on monissa Keski-Aasian maissa, kuten Irakissa ja Iranissa. Tunnetuin tapaus tällä hetkellä on pastori Joseph Nadarghan, joka odottaa iranilaisessa vankilassa kuolemantuomiota uskonsa tähden. Kristityt ovatkin tällä hetkellä maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Kysymykseni on: Miten Suomen kirkko reagoi näihin uutisiin, vai reagoiko ollenkaan, otammeko kantaa, lähteekö noottia esimerkiksi kyseisten maiden hallituksille, kuinka tuemme vainottuja kristittyjä?

Tätä teemaahan jonkun verran sivuttiin jo silloin kun käsiteltiin ulkoasiainneuvoston toimintakertomusta. Kysymys siitä, miten näihin uutisiin reagoidaan. Uutiset kristittyjen vainoista huolestuttavat ja järkyttävät. Kun yksi jäsen kärsii, koko ruumis kärsii. Näihin uutisiin reagointi sellaisella tavalla, joka parhaiten vaikuttaa, on toimiminen yhdessä kansainvälisten kirkkoliittojen kautta. Sekä Kirkkojen maailmanneuvosto että Luterilainen maailmanliitto ovat esittäneet vetoomuksia vainottujen kristittyjen puolesta. Juuri tällaiset kysymykset tuovat esille kirkkojen yhteisen toiminnan merkityksen. Myös se, että muslimienemmistöisessä maassa elävä kirkko on jäsenenä kirkkoliitossa, tuo sille tiettyä tukea ja turvaa, sillä silloin on mahdollista vaikuttaa viranomaisiin, vaikkapa Kirkkojen maailmanneuvoston kautta. Tämä on edistänyt kristittyjen asemaa muun muassa Egyptissä ja Syyriassa.

Kun monet uutisoiduista vainoista tai hyökkäyksistä kristittyjä vastaan ovat tapahtuneet islamilaisissa maissa, tuon esille yhden yleisemmän näkökulman. Vaikeinta kristittyjen asema on niissä muslimimaissa, joissa muutenkin on väkivaltaa. Väkivalta luo väkivaltaa, ja näissä oloissa vähemmistöt joutuvat helposti vainottaviksi. Irak on tästä yksi surullinen esimerkki, jossa kristittyjen asema on huonontunut viime vuosina.

Eri ekumeeniset järjestöt pitävät jatkuvasti esillä ihmisoikeuksiin, uskonnonvapauteen sekä uskonnolliseen vainoon liittyviä asioita. Otan muutamia esimerkkejä viimeaikaisista kannanotoista. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Olav Fyske Tveit on ottanut kantaa tammikuussa tänä vuonna kristittyjen Nigeriassa kohtaamaan vainoon, samoin myös Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge. Molemmat ovat vedonneet Nigerian poliittisiin ja uskonnollisiin johtajiin väkivallasta luopumiseksi.

Huhtikuussa Kirkkojen maailmanneuvosto esitti huolensa kristittyjen tilanteesta Etelä-Sudanissa. Niin Kirkkojen maailmanneuvosto kuin Luterilainen maailmanliitto ovat pitäneet esillä erityisesti Intian dalitien ihmisoikeus- ja uskonnonvapausasioita. Monet dalitithan ovat kristittyjä. Tilannetta seurataan myös Pakistanissa, Afganistanissa ja Lähi-Idässä, erityisesti Irakissa, Syyriassa ja myös Palestiinalaisalueilla.

Euroopan kirkkojen konferenssilla on Kirkko- ja yhteiskuntakomissiossa ihmisoikeus- ja uskonnonvapaussihteeri, joka pyrkii yhdessä komission johtajan kanssa vaikuttamaan Euroopan neuvoston, parlamentin ja komission toimiin uskonnonvapausasioissa. Esimerkiksi Euroopan neuvosto otti noin vuosi sitten ensi kertaa kantaa uskonsa tähden vainottujen kristittyjen puolesta.

Täällä kotimaassa Suomen Ekumeenisen neuvoston vastuuviikon teemana on vuosina 2011-2012 uskonnonvapaus. Muun muassa vastuuviikon projektisihteeri toimii asiassa yhteistyössä myös valtiovallan kanssa ja edistää osaltaan tämän alan asiantuntemuksen käyttöä valtionhallinnossa. Suomen ekumeenisen neuvoston hallitus seuraa tilannetta ja ottaa asiassa tarvittaessa kantaa. Tähän mainittuun iranilaiseen pastoriin liittyen arkkipiispamme otti vuosi sitten asiaan kantaa lähettämällä kirjeen Iranin suurlähettiläälle, Kirkon tiedotuskeskus uutisoi asiasta ja tämän tilanteen jälkeen arkkipiispa myös tapasi suurlähettilään.

Näissä asioissa toimitaan aktiivisesti, mutta erityisesti näiden suurten kirkkoliittojen kautta, jolloin tavallaan saamme eniten voimaa ja vaikutusta näihin kannanottoihin.


Paluu