Puheenvuoro



Korolainen Katri, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Edessämme on aloite, joka herättää vahvoja tunteita. Luulen, että osaa meistä jopa pelottaa asian esiin nostaminen. Pelko ei kuitenkaan riitä syyksi pistää päätä pensaaseen ja vaientaa mahdollisesti vaikea keskustelu. Päinvastoin, meidän tulisi rohkeasti lähteä puolustamaan ja tutkimaan kirkollemme niin kovin olennaista instituutiota, avioliittoa. Ennen kaikkea tahdon, että instituution sijaan puolustaisimme jäseniämme, heidän perheitään ja parisuhteitaan niiden kaikissa muodoissa.

Käsittelimme tällä istuntoviikolla kirkkohallituksen toimintakertomusta, joka toteaa heti alkuun luvussa kolme seuraavaa: "Kirkkohallituksen strategian painopistealueena on ollut kirkon yhteiskuntasuhteiden aktiivinen hoitaminen. Edelleen kirkkohallituksen oma strategialinjaa tärkein tavoitteemme on kehittyä nykyistä vaikuttavammaksi kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitajaksi, sekä kasvattaa vaikutusvaltaa tunnettuuden avulla." Kuten kansliapäällikkö alkuviikosta esittelypuheenvuorossa totesi, avioliitto puhututti suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2014 poikkeuksellisella tavalla. Tämä haastaa ja jopa velvoittaa kirkkoa keskustelemaan avioliitosta juuri nyt, juuri täällä ja juuri sen vaatimalla vakavuudella. Me olemme ylpeitä yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstämme ja haluamme panostaa siihen. Kirkko ei kuitenkaan ole mikä tahansa lobbari, joka yrittää lypsää etuja itselleen, vaan lähtökohtaisesti aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolustaja. Kirkko ei tavoittele omaa etuaan vaan etsii mahdollisuutta rakkauden tekoihin tässä ajassa. Kuten piispa Häkkinen avajaissaarnassaan muistutti, "Jeesus evästää työviikkoamme käskyllään "Rakastakaa toisianne". Vanha kristittyjen viisaus kuuluukin olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta. Tällaista viisautta me tarvitsemme."

Minua nämä sanat velvoittavat taistelemaan rohkeasti jäseniemme, heidän parisuhteidensa ja perheidensä puolesta. On myös muistettava, ettei Herramme Jeesus ollut tasapuolinen. Hän toimi kategorisesti ja aina heikoimpien puolesta. Niin Hän teki kohdatessaan halveksittuja, syrjäytyneitä ja sairauden runtelemia ihmisiä. Niin Hän teki saarnatessaan Jumalan valtakunnasta, jossa viimeiset tulevat ensimmäisinä. Ja niin Hän teki arvostellessaan yhteiskunnallisia ja uskonnollisia rakenteita, jotka tukahduttivat ihmisten elämää ja tekivät heistä luutuneiden rakenteiden orjia. Ja huomattavaa on, ettemme seksuaalivähemmistöihin kuuluvista puhuttaessa puhu syntisistä tai heikoista, vaan seurakuntamme täysivaltaisista jäsenistä ja heidän oikeuksistaan.

On kuitenkin huomion arvoista, että käsittelyssä oleva aloite ei ota kantaa siihen, millainen kanta kirkon pitäisi avioliittokysymykseen ottaa. Se ainoastaan esittää, että varautuisimme pian käsillä olevaan keskusteluun ja tukisimme kaikkia kunnioittavaa keskustelua. Vaikka avioliittokeskustelu on sisällämme kipeä kysymys, emme voi ohittaa sitä. Suomalaisen yhteiskunnan eli suurimmalta osin meidän jäseniemme katseet kääntyivät kirkkoa kohti jo joulun alla tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteen mennessä läpi. Pian meidän on pystyttävä antamaan vastauksia. Niitä varten punnittuja ja erityisesti teologiseen tutkimukseen perustuvia argumentteja tarvitsemme nyt kannanmuodostuksemme tuoksi.

Vaikka tieto voi lisätä tuskaa, se voi myös hälventää ennakkoluuloja ja luoda ymmärrystä välillemme. Pidän keskeisenä, että voisimme tässä selvitystyössä kääntää seuraavan nelivuotiskertomuksen otsikon Haastetusta kirkosta Vastausten kirkoksi ja vielä parempaa, Jäsenistön kirkoksi. Lopulta palaan piispa Häkkisen saarnassaan siteeraamaan Martti Simojoen kirkolliskokouksen avajaispuheeseen vuodelta 1968: "On tärkeää, että erilaiset ja toisilleen vastakkaiset mielipiteet vapaasti ja rehellisesti tuodaan esiin ihmisiin katsomatta. Mutta niin on tehtävä rakkaudessa, toinen toisiensa kunnioittamisessa, keskenään kilpaillen."


Paluu