Puheenvuoro



Tynkkynen Markku, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 1/2007 edustaja-aloitteesta 2/2006, joka koskee kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi vaaliksi

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Minä sanon joitakin havaintoja niihin asioihin, joita tässä keskustelussa on tänään tullut esille. Ensinnäkin on esitetty huoli siitä, että kansanvalta tällä tavalla kapenee ja ohenee. Jotenkin itse kuitenkin ajattelen niin, että demokratiassa on myös kysymys kansanvallasta. Se ei ole niin, että jos on suora kansanvaali ja sitten on välillinen vaali, niin toinen on kansanvaltaa ja toinen ei. Molemmat ovat kansanvaltaa. Ja tässä suhteessa ei pidä tehdä sellaista vastakkainasettelua, että kansanvalta jotenkin vähenisi. Mekin olemme täällä välillisen vaalin kautta tulleet valituksi. Jaa, olemmeko muuten? No enpä ajattele tuota pitemmälle.

No toinen asia on puhe tästä hengellisestä johtajuudesta ja siitä, että onko kirkkoherra hallintovirkamies. Siis minun mielestäni kirkkoherra on hengellinen johtaja ehdottomasti. Ja hän on myös hallinnollinen johtaja, henkilöstöjohtaja. Mutta hän on siis ehdottomasti hengellinen johtaja. Ja nyt tavallaan minun kysymykseni vain on se, että mitenkä me valitessamme kirkkoherraa mittaamme tätä hengellistä johtajuutta. Ja nyt se kysymys on siis se, että onko tämä välillinen vaali semmoinen, että siinä ei olisi mahdollista mitata sitä hengellistä johtajuutta. Ja onko vain tämä nykyinen vaalikäytäntö se, jossa sitä voi mitata? Omasta mielestäni välillisessä vaalissa on paljon mahdollisuuksia mitata hengellistä johtajuutta. Ehdokkaat voidaan laittaa - tai ne valitut, jotka ovat hakemassa sitä - voidaan laittaa kirjoittamaan esimerkiksi lehteen hengellinen kirjoitus, voidaan järjestää ilta, jossa he pitävät hartauden ja seurakuntalaiset katsovat, ja paneelikeskustelussa he kommunikoivat seurakuntalaisten kanssa. Monenlaisilla eri menetelmillä voidaan mitata tätä hengellistä johtajuutta, myös välillisessä vaalissa. Eli kun miettii omaa kantaansa, niin kannattaa pohtia myös tätä, että voisiko välillinen vaali itse asiassa tarjota paremmat mahdollisuudet mitata hengellistä johtajuutta. Ja jos sinänsä lähtökohdissa epäilee erilaisia Jumalan luomalla järjellä kehitettyjä valintamenetelmiä ihmisten rekrytoimiseksi, testejä tai haastatteluja tai monipuolisia tehtäviä, silloinhan lähtökohdissaan pitäisi johdonmukaisesti toimia niin, että omalla työpaikallaan pitäisi vastustaa sellaisia. Sitten meidän pitäisi myös vastustaa esimerkiksi seurakunnan muiden johtavien viranhaltijoiden valinnassa näitä samoja menetelmiä tai olla käyttämättä niitä. Välillisessä vaalissa on myös tämä rukouksen elementti tietenkin. Minä en ainakaan ole yhdessäkään seurakunnan luottamuselimessä ollut, joka ei alkaisi rukouksella. Eli siinä mielessä ei tarvitse minusta ajatella, että tämä välillinen vaali poistaisi ne elementit, mitkä ovat kieltämättä hienoissa, monesti hyvin hienoissa vaalijumalanpalveluksissa.

Sitten on epäilty, että kirkkoherran vaalitapa tekisi kirkkoherrasta etäisen tai että vaalitapa vaikuttaisi siihen, että kirkkoherra ei toimisi enää niin itsenäisenä suhteessa luottamuselimiin. Itse ajattelen niin, tai kyselen ainakin, että eikö se kuitenkin enemmän ole kysymys sen ihmisen, sen valitun henkilön osaamisesta ja kyvyistä kuin siitä vaalitavasta. Se onko hän etäinen, ratkaistaan hänen viranhoidossaan, ei vaalitavassa. Tai se, että onko hän riippuvainen luottamushenkilöistä vai ei, se ratkaistaan hänen käytännön viranhoidossaan eikä vaalitavassa. Ainakin minä olen tavannut, voin sanoa, että olen kuullut viestejä kirkkoherroista, jotka ovat tällä nykyisellä vaalitavalla valittuina ja ovat etäisiä tai ovat läheisiä, tai ovat itsenäisiä hallintoelimiin tai eivät ole itsenäisiä. Ei vaalitapa ole minusta olennainen tässä.

Edustaja Komulaisen kanssa olen samaa mieltä, että epäselvyydet näissä viranhoidon säädöksissä, niitä pitäisi edelleen pyrkiä poistamaan, mutta sekään ei ole tähän vaalitapaan liittyvä asia. Tämä maalaisseurakuntien, pienten seurakuntien, pohjoisten seurakuntien kysymys, se on minusta tärkeä ja ymmärrän sen. Oma kysymykseni on se, että milloin se aika on sitten kypsä, että mikä on se historiallinen hetki, jos nähdään, että nyt tarvitsisi jo muuttaa jossakin, mutta jossakin se muutos ei ole vielä tarpeellinen, mikä on se historiallinen hetki, jolloin se muutos voitaisiin tehdä. Ja vielä lopuksi, että tässähän on kysymys siis vaalitavan muutoksesta ja mistä vaalitavassa on kysymys. Siinä on kysymys se, että yritetään etsiä paras mahdollinen henkilö siihen tehtävään, joka on auki. Ja nyt pitäisi vaan meidän arvioida se, että mikä on tässä historiallisessa hetkessä niihin tarpeisiin, mitä meillä kirkossa tällä hetkellä on, paras vaalitapa.


Paluu