Puheenvuoro



Savela Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokousta koskevan määräenemmistösäännöksen muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 2/2013 kirkkohallituksen esityksestä 7/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensin muutama sana tästä lakivaliokunnan mietinnön rakenteesta. Perustevaliokuntahan on antanut asiasta lausunnon, josta on aika pitkästi siteerattu tämän mietinnön aluksi, ja myös piispainkokous on asiaa käsitellyt vielä siinä vaiheessa, kun se on ollut kirkkohallituksen mietinnön varassa. Näitä on kuvattu mietinnön alussa. Tuolle kirkkohallituksen esitykselle antaisin erityisen kiitoksen siinä mielessä, että siinä on erittäin seikkaperäisesti, laajasti kuvattu tätä määräenemmistösäännöksen historiaa, siitä käytyä keskustelua ja näitä pohdintoja määräenemmistösäännöksen muuttamiseksi, joita on käyty aika runsaasti tässä vuosikymmenten kuluessa. Kirkkohallituksen esityksillä pyritään siihen, että kirkolliskokouksen päätöksentekoa saataisiin joustavoitettua, pystyttäisiin tehostamaan, ja myös siihen, että määräenemmistösäännöksiä koskevia tulkintaongelmia vähennettäisiin. Lakivaliokunta pitää näitä kaikkia tavoitteita aivan oikeina ja tärkeinä. Sitten, kun lakivaliokunta on suorittanut tälle kirkkohallituksen esitykselle, niin kuin joku totesi käytäväkeskustelussa, ruumiinavausta, ja ottanut tarkempaan tutkintaan, niin näyttäisi siltä, että tämä määräenemmistösäännöksen muuttaminen esitetyllä tavalla saattaisi näiden tulkintaongelmien osalta johtaa siihen, että ne lisääntyisivät entisestään, koska ne laajenisivat kirkkolainsäädäntöön.

Tällä hetkellähän määräenemmistösäännökset eivät aiheuta ongelmia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamisen osalta, koska aina sovelletaan määräenemmistövaatimusta. Jatkossa kirkkohallituksen esityksen mukaan näin ei olisi, vaan asia tulisi sitten erikseen harkittavaksi. No sitten kirkkohallituksen esityksessä on pohdittu näitä erilaisia tilanteita käytännön esimerkkien valossa, milloin määräenemmistösäännökset ovat mahdollisesti olleet hidasteena päätöksenteolle. Lakivaliokunta aprikoi, että onko näissä esimerkeissä sittenkään ollut viime kädessä kysymys määräenemmistösäännöksestä sinällään, ja etenkin kun sitä peilataan tähän muutosesitykseen. Tarvitaanko määräenemmistösäännöksiä, ja kuinka laajoja niiden tulisi olla? Kirkkohallituksen esityksessä, ja myös tuossa perustevaliokunnan lausunnossa ja piispainkokouksen lausunnossa, kaikissa on erittäin hienolla tavalla pohdittu tätä kysymystä; on muuta lainsäädäntöä selvitetty, kansainvälisiä esimerkkejä, oikeushistoriaa. Näiden valossa on täysin selvää, että kirkolliskokouksessa tarvitaan määräenemmistösäännöksiä. Määräenemmistön suuruus ei sinällään ole ollut nyt erityisen pohdinnan kohteena, lakivaliokunnassa tätäkin asiaa jonkun verran pohdittiin, ja todettiin , että tätä asiaa ei ole tässä yhteydessä syytä ottaa muuttamisen kohteeksi.

Mitä ongelmia kirkkohallituksen esitys toisi tullessaan? Lähinnähän on kysymys tässä muutosesityksessä siitä, että kun kirkkolakia ja kirkkojärjestystä tässä salissa käsiteltäisiin, niin sieltä poimittaisiin tästä kirkkolainsäädännöstä erilleen sellaiset asiat, jotka eivät koske kirkon uskoa, sen oppia ja näitä ydinkysymyksiä. Ne olisivat edelleen jatkossa määräenemmistövaatimuksen alaisia. Eniten tulkintakysymyksiä tulisi aiheuttamaan se, milloin päätöksen katsotaan koskevan kirkon uskoa, tunnustusta tai oppia, tai pohjautuvan niihin. Ja kun lakivaliokunta tätä varsin laajasti keskusteluissa käsitteli, niin havainto oli se, että laajasti ottaen aina, kun kirkon asioista puhutaan, ollaan tämäntyyppisten asioiden äärellä. Se johtuu kirkon perusolemuksesta ja luonteesta. Olisi hienoa, jos voitaisiin kuitenkin erottaa sellaiset asiat, jotka eivät kuulu näihin ydinkysymyksiin, ja voitaisiin näissä sitten edetä yksinkertaisemmassa järjestyksessä. No nyt kuitenkin tämän kirkkohallituksen esityksen valossa nämä ratkaisut jäisivät tehtäväksi tapauskohtaisesti, silloin kun ollaan täällä harmaalla vyöhykkeellä. Ja tämä määräenemmistösäännöshän tulisi sillä tavalla sovellettavaksi, niin kuin perustevaliokunta sinällään itsestäänselvästi toteaa, että tulisi omaksua tällainen laaja tulkinta: eli aina kun tässä salissa on esillä kirkkolakia tai kirkkojärjestystä koskeva säännösehdotus, jos siellä on yksi säännös, joka kuuluu määräenemmistövaatimuksen piiriin, niin se vie koko paketin määräenemmistövaatimuksen piiriin. Vähän mietiskelin tämän esitetyn lainsäädännön valossa, mitä se tarkoittaisi esimerkiksi nyt vireillä olevien hankkeiden ja tulossa olevien hankkeiden osalta. Esimerkiksi kirkon vaalilainsäädäntöpaketti, jota me vielä täällä käsittelemme, menisi määräenemmistösäännöksen piiriin. Keskushallintouudistuskin, joka näyttää ensilukemalta siltä, että tämähän on hallintoa, menisi määräenemmistövaatimuksen piiriin tämän ehdotetun tavalla. Samoin seurakuntaremontti, siellä käsitellään seurakunnan jäsenyyttä, yhtymärovastin asemaa. Kirkkolainsäädännön kodifikaatio ilman muuta, sehän tulee sisältämään nämä perusfundamenttisäännökset. Eli tämähän käytännössä johtaisi siihen, että kun tavoite on se, että pääsääntö olisi yksinkertaisesta enemmistöstä, niin tosiasiassa pääosa edelleenkin meidän kirkollislainsäädännöstä käsiteltäisiin määräenemmistövaatimusta soveltaen. Ja tämä, että poikkeuksesta tulee pääsääntö, tuntuu hankalalta. Lakivaliokunta katsoikin, että kun asiaa tarkastellaan kokonaisuutena, niin tämä esitys ei tule nopeuttamaan eikä tehostamaan kirkolliskokoustyöskentelyä. Koska tulkintaongelmat lisääntyisivät, ja menettely määräenemmistösäännöksen soveltamisesta monimutkaistuisi tämän laajennetun puhemiesneuvoston myötä, vaikutukset saattaisivat olla jopa päinvastaisia. Tämän vuoksi lakivaliokunta katsoo, että kirkkolakia ei ole syytä muuttaa kirkkohallituksen esittämällä tavalla, vaan tämä kirkkolain muutosesitys jätettäisiin raukeamaan.

No sitten toinen asiakokonaisuus, tämä laajennettu puhemiesneuvosto. Ehkä joku salissa olevista pitää yllättävänä, että lakivaliokunta nyt esittää kuitenkin tämän laajennetun puhemiesneuvoston käyttöönottamista. Tämähän on vähän vastoin meidän keskusteluamme siitä, että meidän pitäisi saada päätöksentekojärjestelyn "orgaaneja" vähemmäksi kuin nykyään on. Käytännössä tämä laajennettu puhemiesneuvostohan joutuisi tekemään tulkintaa nykyisen kirkkolainsäädännön pohjalta siitä, että onko kysymyksessä kirkon uskoa, oppia koskeva tai niihin pohjautuva periaatteellinen kannanotto tai ryhtyminen toimenpiteisiin niiden johdosta. Tämä tarkoittaisi sitä, ja tämä on nyt lohdutuksen sana meille kaikille, että tämä laajennettu puhemiesneuvosto sellaisenaan, jos me hyväksymme sen työjärjestykseen, se laitettaisiin koipussiin odottamaan niitä tilanteita, jotka ovat harvinaisia, jolloin sitä tarvittaisiin. Tämä parisuhdelain seurauksia kirkossa koskenut keskustelu on ollut sellainen, jonka yhteydessä tälle laajennetulle puhemiesneuvostolle olisi ollut ilmeinen tarve. Olisi säästytty monelta jälkipuinnilta ja pohdinnalta, jos olisi ollut elin, jossa olisi voitu pohtia, millaisessa menettelyssä silloin käsillä olleet asiat olisi käsitelty. Ja nyt tämä laajennettu puhemiesneuvosto antaa vastauksen näihin ongelmiin, mitä silloin ja ehkä tulevaisuudessa aina silloin tällöin, varsin harvoin uskoakseni, tulee esille. Lakivaliokunta on sitten tämän laajennetun puhemiesneuvoston osalta muutamia muutoksia tehnyt, muun muassa maallikkojen edustusta hieman siellä lisättiin, kenttäpiispa lisättiin laajennetun puhemiesneuvoston kokoonpanoon.

Ja sitten mielenkiintoinen kysymys ainakin näin juristin näkökulmasta, tämän laajennetun puhemiesneuvoston lausunnon oikeudellisesta sitovuudesta. Nythän kirkkohallitus lähti siitä, että laajennetun puhemiesneuvoston kanta ei sido kirkolliskokouksen puheenjohtajaa. Perustevaliokuntahan totesi lausunnossaan, että tämän tulisi olla sitova. Ajattelisin näin, että tämä vaatimus on aivan oikeutettu, mutta tässä tulee kerta kaikkiaan vastaan nämä juridiset reunaehdot, normihierarkia. Me emme voi kirkolliskokouksen työjärjestyksessä antaa meidän jollekin elimille sellaisia tehtäviä, joilla kävellään kirkkojärjestyksen eräiden säännösten ja kirkkolain eräiden säännösten ja myös tiettyjen muiden lainsäädännön säännösten yli. Siis tämä ei kerta kaikkiaan tässä viitekehyksessä ole mahdollista antaa laajennetun puhemiesneuvoston kannanotolle oikeudellista sitovuutta. Tämä ensinnäkin tarkoittaisi sitä, jos näin haluttaisiin, laajennettua puhemiesneuvostoa koskevat säännökset pitäisi ottaa kirkkolakiin. Jos ne viedään kirkkolakiin, niin sinne pitäisi viedä aika paljon muutakin kirkolliskokouksen työskentelyyn liittyvää säännöstöä. No sitten vielä lakivaliokunta käsitteli tätä varapuheenjohtajuuskysymystä laajennetussa puhemiesneuvostossa, ja sitten tätä menettelyä, miten lausunto pyydetään, ja miten laajennettu puhemiesneuvosto työskentelisi. Lakivaliokunta oli yksimielinen.


Paluu