Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Niin kuin kansliapäällikön esittelypuheenvuorossa todettiin, tämä keskushallinnon uudistaminen on ollut vireillä jo kauan. Lähtölaukaus oli kansliapäällikkö Risto Junttilan työryhmän perustaminen lokakuussa 2005, siis kahdeksan vuotta sitten. Asia on tietysti tärkeä ja painava, mutta kyllä tämä on ollut myöskin hyvin pitkään vireillä. Sitä voisi verrata siihen, että jos nyt laitamme vireille asian, se olisi keskustelussa vuonna 2021.

Uudistus on lähtenyt vireille tarpeesta selkiyttää keskushallintoa. Aikasempien tehtävieni johdosta henkilökohtaisesti ajattelen, että tälle on selkeä tarve. Rajapintoja on hyvin paljon jo sen takia, että tällä hetkellä on viisi keskushallintoelintä ja ne kaikki ovat jollain tavalla suhteessa toisiinsa. Mitä enemmän rajapintoja, sitä enemmän rajakäyntiä. Aiemmissa tehtävissä olen törmännyt aika usein tilanteisiin, jossa jouduttiin käyttämään hyvin paljon aikaa tämmöisten toimivaltasuhteiden selvittämiseen. Mitä pidemmälle nämä päätökset ovat siirtyneet, luulen, että sitä vahvemmin selkiyttämisen rinnalle on tullut konsultiksi myös raha, eli tarve karsia ja keventää keskushallintoa. Tuntuisi erikoiselta, että samalla kun seurakunnissa säästetään ja karsitaan niin keskushallinto säilyisi ennallaan. Se merkitsisi keskushallinnon aseman ja kulujen paisumista suhteessa seurakuntiin ja hiippakuntiin. Silloin on se hankala kysymys, mistä karsitaan. Tämä on kivulias kysymys joka paikassa. Mutta siihen olisi vastuullista vastata muutenkin kuin sanomalla, niin kuin meidän ensimmäinen reaktio monesti aina on, että ei nyt ainakaan tästä.

Kirkolliskokouksen lakkauttamista on esitetty parissa helsinkiläisessä puheenvuorossa. No se nyt ei taida kuitenkaan olla realismia. Piispainkokous kokoontuu joka tapauksessa ja se on sitä paitsi aika vähäkalorinen osa tästä keskusrahaston budjetista. Kirkkohallituskin tarvitaan. Jonkun on vastattava käytännössä kirkolliskokouksen valmistelusta ja täytäntöönpanosta. Ja sitä paitsi tämä kirkkohallituksen uusi painopiste eli valtion ja kirkon välisten suhteitten hoitaminen ja kirkon toimintaedellytysten turvaaminen on osoittautunut erittäin tärkeäksi ja myös maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun se hoidetaan tehokkaasti ja hyvin. Hyvä, että tästäkin tehtävistä tulee maininta säädöstasolle. Ja kyllä työmarkkinalaitoskin tarvitaan työnantajan edustajaksi näissä työsopimusasioissa. Siksi tässä sopeuttamisessa Kirkon ulkoasiain neuvosto jää käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi, jos halutaan karsia ja selkeyttää toimielimiä ja jakaa yhden toimielimen tehtäviä muille. Se on minusta vähän sääli, koska KUN on hoitanut tehtävänsä hyvin. Olen itsekin puhe- ja läsnäolo-oikeudella aiemmissa tehtävissä osallistunut sen työskentelyyn ja seurannut sitä. Mutta jos halutaan karsia, on hyvin vaikea keksiä muita vaihtoehtoja.

Piispainkokous on ehkä viime vuosikymmeninä näistä keskushallinnon toimielimistä ja niiden uudistuksessa jäänyt kaikkein vähimmälle huomiolle. Sekä kirkolliskokous että Kirkkohallitus ovat eri lausunnoissa toivoneet sen toiminnan uudistamista ja tehostamista. Ja piispainkokous on tehnyt omatoimisesti ne toimenpiteet, jotka ovat olleet sen toimivallan piirissä eli työjärjestystasolla. Aiemminhan valmisteluista vastasi kollegio eli lähinnä asessoreista koostuva valmistusvaliokunta. Ja jokainen ymmärtää, että sellainen valmistelu on verkkaista. Sen ymmärrän historiallisista syistä, että asessoreiden läsnäolo on perustunut juuri siihen, että he ovat piispainkokouksessa valmistelijoita. Uuden työjärjestyksen mukaan valmistelusta vastaavat nyt pääsihteeri ja teologinen sihteeri. Ja tarvittaessa isoja asioita varten voidaan asettaa myös työryhmiä. Ja tämä on nopeuttanut valmistelua ja sen johdosta myöskin kokousrytmiä. Tarvetta tälle tihentämiselle on edelleenkin ja käsitykseni mukaan siihen on olemassa myöskin valmiudet.

Selvää on, että tämä esitys rajoittuu toimeksiannon mukaisesti keskushallinnon elimiin. Ja tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että on ehkä liian vaativa pala uudistaa kerralla kaikki hallinnon tasot. Vaikka toisaalta on totta myös se, että ne linkittyvät toisiinsa ja on ajateltava myöskin kokonaisuutta. Aiemmat esitykset tästä keskushallinnon uudistuksesta ovat olleet rohkeampia ja radikaalimpia. Tämä esitys on maltillinen, ehkä niin kuin on sanottu, varovainenkin. Ja se johtuu ymmärtääkseni pitkälti siitä, että aiemmat esitykset eivät ole saaneet riittävästi kannatusta. Ne eivät ole syystä tai toisesta kelvanneet. Itse pitäisin hyvänä, että voisimme tässä asiassa löytää vihdoin riittävän yksimielisyyden tehdä päätöksiä ja päästä pieni askel eteenpäin.


Paluu