Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Sama rukous sisimmässäni. Mielestäni tämä on tavattoman hyvä kirja. Se on avoin ja rehellinen, ja se on kattava kirkon toiminnasta ja kirkon toimintaympäristöstä. Se kertoo, miten tuhannet työntekijät ja kymmenettuhannet vapaaehtoiset ja sadattuhannet seurakunnan jäsenet kokoontuvat säännöllisesti yhteen kasvattaakseen uskoaan ja palvellakseen lähimmäistä. Tämä 27 %, joka kertoo uskovansa niin kuin me opetamme - prosentit joskus aina sekoittavat asioita hiukan. Jos nämä prosentit kerrotaan ulos, se merkitsee yli miljoona ihmistä, 15 - 75-vuotiasta. Yli miljoona ihmistä Suomessa uskoo niin kuin apostolisessa uskontunnustuksessa ja Raamatussa sanotaan. Ei ole monta maata, jossa suhteellisesti on tällainen tilanne kuin meillä. Meidän pitäisi olla tavattoman iloisia tästä tilanteesta. Mutta on siinä sitten se 2/3, josta kerrotaan. Ja se 2/3 merkitsee, että me tässä isänmaassamme elämme lähetyskentällä. Tässä kirjassa myös kerrotaan, että on kymmeniä organisaatioita, jotka julistavat vierasta uskoa, vierasta filosofiaa, ja koettavat kalastaa samalla kentällä, samassa maassa kuin me olemme. On hyvä nähdä maamme lähetyskenttänä, se ei ole mikään halveksittava asia, se merkitsee sitä, että me rukoilemme tämän alueen puolesta, se on alue, jossa Jeesus haluaa ilmestyä. Meidän kirkkomme asema tällä kentällä ei ole mitenkään halveksittava myöskään. Meillä on seurakunta joka kunnassa, meillä on kirkko joka kunnassa, meillä on työntekijöitä joka kunnassa, meillä on suhteellisen hyvä maine ja meillä on täysi vapaus julistaa. Ei tällaistakaan tilannetta monella ainakaan minun tuntemallani lähetystyöntekijällä ole. Asenteesta on kysymys. Meillä on myöskin oikea tieto asenteemme perustaksi. Täällä sivulla 408, jossa kuvataan meidän vuoteen 2015 ulottuvaa 5-vuotisstrategiaa, sanotaan, että kirkon tehtävänä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Jotta usko syntyisi ja kasvaisi, kirkko kertoo sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kutsuu ehtoollispöytään ja julistaa syntien anteeksiantamusta. Siinä on lähtökohta, se tarvitsisi vain muistaa, kun toteutetaan tätä 5-vuotissuunnitelmaa. Tämä liittyy kaikkeen. Ja vielä tiiviimmin ilmaistuna, piispa Luoma muutama päivä sitten Kotimaan haastattelussa sanoi: "Martti Lutherin Vähän katekismuksen mukaan uskon synnyttää yksin Pyhä Henki Sanan ja sakramenttien välityksellä." Meidän tehtävämme on tarjota Sanaa ja sakramenttia jotta Pyhä Henki pääsisi töihin myöskin. Ettemme ainoastaan me puuhailisi.

Mitä tämä sitten merkitsee? Mielestäni hyvä lähtökohta 5-vuotissuunnitelmassa on jäsenyys. Miten tullaan kirkon jäseneksi? Kasteen kautta. Ja nämä tilastot kertovat, että kasteet on suhteellisen hyvin hoidettu viime vuosikymmeninä. Trendi on laskeva selvästi, mutta kuitenkin suhteellisen suuri osa kirkkomme jäsenistä ja kansasta on kastettu. Mutta sitten, ehkä se on suurin vamma tässä kirkossa, että me jätämme prosessin puoliväliin. Kun Jeesus puhui kirkon, seurakunnan jäsenyydestä, hän sanoi: "kastamalla ja opettamalla". Julistamalla evankeliumia, ja joka sen uskoo ja saa kasteen, pelastuu. On paljon vanhempia ja paljon lapsia, jotka me tavallaan jätämme heitteille. Vanhemmat ovat ymmällään lasten kasvatuksessa ja myöskin erityisesti hengellisessä elämässä. Meidän pitäisi ryhtyä huolehtimaan, kun me kastamme että myöskin opetamme sekä vanhemmat että sen mukaan lapset, kun he kasvavat. Vaikka rippikoulu tietysti on menestyskertomus, siitä me kaikki iloitsemme, osallistumisen suhteessa, niin se, että sitten 18 - 20-vuotiaana alkaa tämä pudotus tilastoissa, niin sanoisin, että myös siellä pitäisi jotakin syventävää tehdä. Ja tietysti muutenkin nuorison tavoittamiseksi, kun vanhat, vanhanaikaiset pyhäkoulut ja muut ovat menneet, tässä kirjassa kerrotaan myöskin, että kun suhde seurakuntaan syntyy nuorena, se myöskin säilyy sitten vanhempana. On arvokasta työskennellä nuorten kanssa ja saada heidät mukaan seurakunnan työhön. Ja kokonaan oma kenttänsä ovat tietysti aikuiset, johon en tässä nyt enempää mene, mutta sanoisin, että ei ole häpeä opiskella ja oppia muilta järjestöiltä, niin kuin täällä mainittiin. Tällaisessa suuressa organisaatiossa tahtoo syntyä sellainen itseriittoisuus, että me emme kehtaa kopsata emmekä oppia muilta. Niin pitäisi tehdä.

Arvoisat piispat. Teitä kunnioitetaan ja arvostetaan seurakunnissa ja seurakuntalaisten keskuudessa. Täällä on sanottu, että jos puhallatte torveen selvän sanoman, se menee perille. Jos te kehotatte, että seurakuntalaiset menevät polvilleen sen 2/3:n vuoksi, silloin mennään. Ei ehkä miljoona, mutta puoli miljoonaa menee varmasti. On tärkeää, että te ja kirkkohallitus ja seurakunnan työtekijät mietitte, miten tämä hyvä lähtökohta, joka tässä meidän 5-vuotissuunnitelmassamme on, miten se voidaan toteuttaa sillä tavalla, että se on kutsu ihmisille, ja se on kutsu johonkin, missä me viivymme ihmisten kanssa ja selitämme heille, mitä evankeliumi merkitsee, mitä se merkitsee arkipäivän elämässä. Eletään sitä arkipäivän elämää heidän kanssansa. Ja tehdään tämä kaikella rukouksella, niin kuin edustaja Malinen mainitsi. Kun luvut sitten alkavat nousta ja saleihin tulee lisää väkeä, silloin on iloinen asia ymmärtää, että se on Jumalan työtä. Tällaisten trendien ja lukujen edessä, mistä tämä kirja kertoo, vaikka se onkin vähän vanhanaikaista sanoa, omat voimat eivät riitä ja oma viisaus ei riitä. Tässä tarvitaan apu Jumalalta, niin kuin tässä mainittiin jossakin edeltävässä puheenvuorossa. Päätän tämän kertomalla naapurin nuoresta pojasta. Naapurin rouva piti pyhäkoulua. Siellä oli mukana hänen 5-vuotias Markus-poikansa. Tapana oli aina jättää muistolause seuraavaan kertaan, ja heillä oli sitten kerran muistolause Apostolien tekojen 1. luvusta. Seuraavassa pyhäkoulussa Markus viittasi innokkaasti, ja äiti ei voinut muuta kuin antaa puheenvuoron. Miten se kuului? Markus sanoi, että "Kun Pyhä Henki tulee töihin, niin te saatte voiman." Se oli ehkä vähän dynaaminen käännös tästä raamatunkohdasta, mutta ei enää ole sitä kun-sanaa - Pyhä Henki on tullut töihin.


Paluu