Puheenvuoro



Kaskinen Anna-Mari, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, ministeri, hyvät edustajatoverit. Haluan kiittää Kirkkohallitusta ja hiippakuntia tästä toimintakertomuksesta, joka mielestäni on erittäin selkeä ja johdonmukainen ja kertoo päämäärätietoisesta pitkäjänteisestä työstä kirkon ja ihmisten hyväksi. Täällä on käytetty jo monia puheenvuoroja eri asiakokonaisuuksista, joten haluankin keskittyä vain yhteen aiheeseen. Se on sivulla 43, kohdassa Perheasiat. Saamme lukea, että Perheasian yksikkö tukee yksilöä, parisuhdetta ja perhettä sekä toteuttaa perustehtäväänsä yhteistyössä seurakuntien, hiippakuntien ja toiminnallisen osaston muiden yksiköiden kanssa, ja osallistuu myös parisuhdetta, vanhemmuutta ja perhepolitiikkaa koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kirkon hallitusohjelmatavoitteiden esittäminen hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti uudessa hallitusohjelmassa painotetaan vanhemmuuden tukemista, lasten ja vanhempien parisuhdeneuvonnan kehittämistä ja lisäämistä sekä tavoitteena on kehittää erosovittelua lapsen edun vahvistamiseksi ja vanhemmuuden tukemiseksi. Saamme myös lukea, että maassamme toimii 43 kirkon perheasiainneuvottelukeskusta ja työskentely on painottunut parisuhdeneuvontaan. Viime aikoina parineuvottelujen osuus on lisääntynyt ja yhä useammin juuri nuoret aikuiset ja pikkulapsiperheet hakeutuvat tähän neuvontaan, 18-39-vuotiaat edustavat 50 prosenttia asiakaskunnista, ja ilahduttavaa on, että miesten osuus on edellisen vuosien tapaan ollut suuri, peräti 42 prosenttia. Myös sovittelujen määrä on kasvanut 20 prosenttia. Kaiken kaikkiaan on tavoitettu 16 574 asiakasta. Tämä on äärimmäisen tärkeää työtä, työtä, jonka tulokset näkyvät suoraan ihmisten elämän arjessa, lasten ja perheiden arjessa. Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui eilen kirkon hiljaisuuden historiasta. Myös perheillä on oma hiljaisuuden historiansa. Hiljaisuudessa tapahtuu paljon hyvää arkista elämää, josta emme saa julkisuudessa lukea. Mutta joskus hiljaisuus puhkeaa järkyttävällä tavalla esiin, siitä osoituksena ovat olleet ne perhetragediat, joita maassamme on koettu viime kuukausienkin aikana ja viime vuoden aikana. Kirkko on saanut paljon kiitosta siitä, että se on hoitanut hyvin näiden kriisitilanteiden jälkihoidon. Onkin äärimmäisen tärkeää, että järkytyksen keskellä ihmiset saavat tukea ja lohdutusta nopeasti ja ammattitaitoisesti. Uskon, että meidän kaikkien yhteinen toivomus on, että kirkko yhdessä muiden toimijoiden kanssa saisi ajoissa autettua niitä perheitä, joiden hiljaisuuden sisälle kätkeytyy ahdistusta ja sellaista tuskaa, josta edes kaikkein läheisimmät ihmiset eivät ole olleet tietoisia. Kirkon perheneuvonnassa kynnys on matala. Perheasiain neuvottelukeskuksissa on kuitenkin ruuhkaa. Monet kriiseissä olevat perheet joutuvat odottamaan aivan liian kauan saadakseen apua. Toimintakertomuksen sivulta 43 voimmekin lukea, että viime aikoina on jonkun verran tapahtunut laskua tässä työssä sillä tavalla, että ei ole tavoitettu aivan yhtä paljon ihmisiä kuin aikaisemmin. Tämä johtunee osittain perheneuvojakunnassa meneillään olevasta sukupolvenvaihdoksesta, mutta osittain lasku lienee seurausta seurakuntien epävakaasta taloudellisesta tilanteesta, mikä on johtanut joissakin neuvottelukeskuksissa virkojen täyttämättä jättämiseen. On todella huolestuttavaa, jos näitä tärkeitä virkoja ei voida perustaa ja ihmiset näin jäävät ilman apua ja tukea. Samalla kun meidän tulisi pystyä varmistamaan se, että toimintamahdollisuudet toteutuvat näissä perheasiainneuvottelukeskuksissa, on myös paneuduttava laajalla sektorilla perheiden tukemiseen ja kriisien ennalta ehkäisyyn. Siksi onkin ilo lukea tältä samaiselta sivulta 43, että Parisuhteen Palikat -hanke on jalkautunut laajalti seurakuntiin ja järjestöihin ja peräti 100 000 ilmaisjakelulehteä on jaossa. Erityisen ilahduttavaa on, että tässä hankkeessa myös koulutetut maallikot voivat kouluttaa toisia ja toimia ikään kuin vertaistukiryhmänä niin, että tämä työ voi kasvaa siitä huolimatta, että varsinaisesti virkoja ei aina voida perustaa. Toivonkin, että tällä kirkolliskokouskaudella voimme erityisesti pitää mielessä perheiden ja lasten tukemisen ja ottaa heidät huomioon päätöksiä tehdessämme.


Paluu