Puheenvuoro



Mölsä Matti, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2006 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen (Toimintakertomus)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Esitykseni jakautuu kolmeen osaan, joista alunperin ajattelin pitää pätkän kerrallaan, mutta puheenjohtajan kehotuksesta kerron kaikki kerralla, että ei kolmea puheenvuoroa, vaan yksi. Ja siitä johtuen se on nyt vähän pitempi kuin muuten.

Olen tarkastellut viime vuoden toimintakertomuksia pitäen lähinnä silmällä eräitä kirkon toiminnallisen puolen kannalta tärkeitä ja osittain ongelmallisia alueita. Lähtökohtana on ollut kirkon toiminnan ennakkovaikuttavuus joko hyvään tai huonoon suuntaan. Tätä taustaa varten olen halunnut katsoa mikä painoarvo kertomuksessa on annettu hiippakuntavaltuustoille, maallikkotoiminnalle sekä erityisesti nuoriin aikuisiin suunnatulle toiminnalle. Viimeksi mainituista kiinnostavia ovat erityisesti Nuoret aikuiset- tai Virtaa välillämme -projekteihin liittyvät vuosikertomusten osat.

Hiippakuntavaltuustoista kerrotaan hyvin vaihtelevasti ja eri laajuisesti. Vuosikertomuskynnys näyttää olleen korkea, kerrottavaa oli harvalla. Valtuustojen toiminnan esitteleminen vaihtelee täydellisestä hiljaisuudesta varsin monipuoliseenkin toiminnan kuvaukseen. Kuusi hiippakuntaa oli maininnut hiippakuntavaltuustosta jotakin, kolme ei yhtään mitään. Silmään pistää kuitenkin se, että kokouksesta kertoneistakin puolet oli pitänyt vain välttämättömät kirkkolain edellyttämät kokoukset eli kaksi kokousta vuodessa. Kokouksista vaienneet lienevät pitäneet pakolliset kaksi.

Kun nyt on menossa viimeinen vuosi hiippakuntavaltuustojen ensimmäisestä toimintakaudesta, on aika tehdä joitakin havaintoja valtuustojen toiminnan kehittymisestä. Niiden toimintaan asetettiin alussa suuria toiveita. Antaahan kirkkolaki siihen oivan tilaisuuden säätämällä laissa lueteltujen pakollisten toimien lisäksi. "Hiippakuntavaltuuston tehtävänä on tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa." Näyttää kuitenkin siltä, että läheskään kaikki valtuustot eivät ole vielä päässeet toteuttamaan tuota varsin laajaa ja monipuolista yleistä tehtäväkenttää, jonka rajana on vain mielikuvitus. Sitä osoittanee kokousten ja pykälienkin varsin vähäinen määrä. Kokouksissa ilmeisesti käsiteltiin ja päätettiin lähinnä vain kirkkolain luettelemat pakolliset asiat. Lainsäätäjän ajattelema tehtäväkentän vapaa laajentaminen ei vielä ole toteutunut.

Toivoa ei kuitenkaan kannata menettää, uudet vaalit ovat kohta edessä. Kirkkolaiva kääntyy tunnetusti hitaasti. Vanhat perinteet tehdä asioita elävät sitkeästi. Eivät ne uuden organisaation ensimmäisen nelivuotiskauden aikana juuri muutu. Merkittävä muuttuminen olisikin varsinainen ihme.

Miten kertomuksessa on tuotu esille maallikkotoiminta? Kirkkohallitus on tarttunut asiaan monessa kohdin. Sen kertomuksessa maallikkotoiminnasta luottamushenkilönä tai vapaaehtoisena on mainittu 10 kertaa. Kirkkohallitus toimitti myös kaksi vapaaehtois- ja luottamushenkilöjulkaisua. "Enemmän kuin työmuoto, vapaaehtoistyö kirkossa", Kirkkohallituksen julkaisu ja Harri Palmun "Tahto vaikuttaa. Seurakunnan nuorena luottamushenkilönä".

Miten Kirkkohallituksen osoittama aktiivisuus maallikkoasiassa on mennyt hiippakunnissa eteenpäin. Vuosikertomuksen mukaan viidessä hiippakunnassa asia on tuotu jotenkin esille, useimmiten vain ohimennen muutamalla sanalla. Kahdessa asiaan on kuitenkin paneuduttu enemmän. Neljä hiippakuntaa ei ole maininnut siitä mitään.

Toki kaikissa hiippakunnissa ja niiden seurakunnissa on ollut paljonkin maallikkotoimintaa, mutta se ei ole ylittänyt kaikkien hiippakuntien vuosikertomuskynnystä. Koko kirkon toiminnan tunnettavuuden kannalta tällainen vaiteliaisuus ei ole hyvä. Maallikkotoiminta kannattaisi tuoda vahvemmin esille. Se kertoisi ympäröivälle yhteiskunnalle enemmän kirkkomme toiminnan luonteesta. Asioita tuntemattomammankin olisi hyvä saada tietää, että kirkkomme toiminta perustuu merkittävältä osalta maallikkojen työhön. Vapaaehtoisia on noin 150 000, minkä lisäksi on monia, monia tuhansia luottamushenkilöitä. Palkattuja henkilöitä kirkolla on noin 21 400. Ilman maallikkovoimia kirkon toiminta nykyisessä laajuudessa olisikin vaikeuksissa. Virka ja maallikkous yhdessä muodostavat kansankirkkomme.

Kirkosta eroaminen on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Suurin kirkosta eroava ryhmä on nuoret aikuiset eli 18-39-vuotiaat. Eroavista heitä on noin 70 %. Jos noin suuren parhaassa lisääntymisiässä ja lapsen hoitajina toimivan ryhmän edustajia eroaa kirkosta paljon, se tarkoittaa useimmiten sitä, että heidän lapsensakin ovat kirkosta eronneita tai eivät ole siellä koskaan olleetkaan. Tästä seuraa se, että eroamiskerroin tuottaa eronneita tai muuten kirkon ulkopuolella olevia kumulatiivisesti, ikään kuin korkoa korolle. Lopputulos on pelottava, siinähän mennään potenssiin eroamisprosesseissa.

Kirkon jäsenyyden vahvistaminen onkin noussut kirkon ja seurakuntien erityiseksi haasteeksi. Tutkimuksissa on todettu, että tärkein syy pysyä kirkon jäsenenä ovat kirkollisista toimituksista kaste, rippikoulu, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen. Kun kirkkomme kohtaa niin sanotut tavalliset jäsenensä enimmäkseen noissa toimituksissa, niiden aseman merkitykseen ja todella paneutumiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Se on kirkon PR-toimintaa parhaimmillaan. Kertomusvuonna laadittu kirkollisten toimitusten opas "Sinä olet kanssani" tukee erityisesti nuoriin aikuisiin kohdistuvaa toimintaa. Kohdistuvathan kirkolliset toimitukset enimmäkseen juuri heidän elämänpiiriinsä.

Kirkkohallituksen kertomus kiinnittää jäsenyyden vahvistamiseen merkittävää huomiota. Erityisesti on paneuduttu nuoriin aikuisiin ja heidän jäsenenä pysymiseensä. Siihen olisikin paneuduttava, jos haluamme varmistua siitä, että kirkossa on myös tulevaisuudessa veronmaksajia toiminnan rahoittajiksi ja jäseniä maallikkotyöhön.

Kirkkohallitus on ollut varsin ahkera. On tutkittu ihmisen suhtautumista kirkkoon ja sen toimintaan. On tutkittu eroamisen syitä, mutta myös kirkossa pysymisen ja siihen liittymisen syitä. Siitä kertoo muun muassa Niemelän tutkimus "Vieraantunut vai pettynyt? - Kirkosta eroamisen syyt ev.-lut. kirkossa". Erikoisesti nuorten aikuisten asiat tulevat esille muun muassa Niemelän, Mikkolan, Petterssonin tutkimuksessa "Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja kirkko" ja aikaisemmin mainittu Harri Palmun kirjassa "Seurakunnan nuorena luottamushenkilönä. Tahto vaikuttaa. Nuoret aikuiset -työryhmä on tuottanut mietinnön "Uskosta osallinen. Nuorten aikuisten asema, merkitys ja tehtävä kirkossa".

Nuorten aikuisten osalta on pyritty siihen, että kirkon toiminnassa otettaisiin entistä enemmän huomioon heidän elämänkysymyksensä ja hengelliset tarpeensa. Näkymiä tulevien nuorten aikuisten mielipiteistä on tutkittu Valtion nuorisoasiainneuvottelukunnan julkaisemassa vuoden 2006 Nuorisobarometrissa "Uskon asia", mikä tutki nuorten suhdetta uskoon ja kirkkoon.

Kertomusvuonna on aloitettu tai jatkettu erityisesti nuoriin aikuisiin kohdistuvia projekteja. Tärkeimmät niistä ovat Nuori aikuinen kirkon jäsenenä ja Virtaa välillämme. Niihin soveltuu myös kirkollisten toimitusten opas "Sinä olet kanssani". Virtaa välillämme -hankkeen aineisto sopii myös avioliiton vihkimisen yhteyteen. Kirkkohallitus on siis tuottanut runsaasti nuoria aikuisia koskevaa materiaalia. Tuotetun materiaalin lisäksi Kirkkohallitus mainitsee Virtaa välillämme -projektin erikseen viisi kertaa ja Nuoret aikuiset peräti 14 kertaa.

Miten nämä Kirkkohallituksen moninaiset toimet on otettu huomioon hiippakuntien vuosikertomuksissa? Todella vähänlaisesti. Nuoret aikuiset -projekti ja siihen liittyvä toiminta tuodaan esille kolmen hiippakunnan kertomuksissa. Kuusi ei kerro siitä mitään.

Entä Virtaa välillämme -perhetyöprojekti? Se on tuotu esille vain yhden hiippakunnan kertomuksessa. Kahdeksan ei ole kertonut siitä mitään. Kirkkohallituksen kertomuksen mukaan Virtaa välillämme -projekti on tarjolla kaikissa suomenkielisissä hiippakunnissa. Sitä on toteutettu 87 seurakunnassa. Kun maassamme on 517 seurakuntaa, on Virtaa välillämme -projektin toteuttaminen käytännössä kuitenkin vielä varsin harvinaista. Käyttöä olisi sen ennakkopositiivisen merkityksen vuoksi lisättävä voimakkaasti. 517 miinus 87, laajentamisen varaa todella on.

Nuoret aikuiset- ja Virtaa välillämme -projektit ja niihin liittyvä kirkon jäsenyyden vahvistaminen eivät varmaankaan hiippakunnissa ja seurakunnissa ole jääneet niin vähäiselle huomiolle, kuin mitä vuosikertomuksesta voisi päätellä. Jostakin syystä ne eivät vain ole ylittäneet hiippakuntien vuosikertomuskynnystä. Kun kysymys kuitenkin on erityisesti nuorista aikuisista, joiden eroaminen kirkosta on todellinen ongelma, siihen paneutumisesta olisi syytä mainita myös vuosikertomuksessa. Se kertoisi laajemmallekin piirille mihin konkreettisiin toimenpiteisiin kirkossamme on ryhdytty.

Kirkkohallituksen ruotsinkielisen työn keskuksessa on kehitelty mielenkiintoista hanketta. Siellä on toimitettu laajennetun toimituskeskustelun konsepti, jonka tarkoituksena on kehittää avioliiton hoitoa ja vahvistaa yhteyksiä nuorten aikuisten ja seurakunnan välillä. Siinä on kehitetty, en ole nähnyt sitä, mutta ilmeisesti kyselylomake yhden vuoden ja kolme vuotta vihkimisen jälkeen käytävään keskusteluun. Projekti käynnistetään tai on käynnistetty tänä vuonna kolmessa pilottiseurakunnassa. Ruotsinkielisen laajennetun toimituskeskustelun ajatusta voisi toteuttaa toki myös suomenkielisissä seurakunnissa. Onhan siinä kysymys samoista parisuhdeasioista kuin Virtaa välillämme -projektissa. Erikoisesti tällainen seurakunnan toimittama avioliiton jatkohoito koskee jälleen kerran nuoria aikuisia.

Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomus osoittaa, että paljon on tehty kirkkomme hyväksi. Kuitenkin hiippakuntien osalta odottaisin enemmän sellaista tietoa, joka kertoisi konkreettisemmin hiippakuntien ja niiden kautta seurakuntien tavoitteista, niiden toteutumisesta, silmällä pitäen erityisesti kirkon nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmakohtia. Nämä asiat kiinnostavat kertomuksen lukijoita, erityisesti vähemmän kirkon asioista perillä olevia.

On meillä tämä tällainen, sanoisiko kansanpainos, joka nyt saatiin. Tämä todella ilmeisesti leviää laajemmalle kuin tämä meidän paksu kertomuksemme, mitä nyt käsittelemme. Siitä huolimatta odottaisin edellä kertomaani hiippakunnilta, koska joka tapauksessa tätä kertomusta lukevat toisetkin hiippakunnat ja kaikki seurakunnat. Pieni vertailu siitä, miten mennään missäkin tekisi oikeastaan hyvää ja pientä esimerkin ottoa jopa kilpailua saattaisi syntyä.

Tämä oli ensimmäinen vaihe. Sitten tulee erääseen. Katsotte jo kelloa, pitäisiköhän pyytää paussia välillä. Arvoisa puheenjohtaja, lopetan tähän ja jatkan sitten myöhemmin.


Paluu