Puheenvuoro



Mölsä Aulis, edustaja

Otsikko:
Kirkkomme yhteiskunnan aktiiviseksi vaikuttajaksi (Edustaja-aloite 9/2006)

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Herra puheenjohtajamme ja hyvät kuulijani. Tuossa Matti Mölsä oli vähän nopeampi kuin minä. Tuli mieleen tv:n tietokilpailukysymyksistä nopein painaja vastaa ensin. Matti oli vähän nopeampi kuin minä ja vastasi ensin ja minä vastaan nyt sitten. Vaikka tämä aloitteeni on täällä nyt viimeisenä niin onko niin, että viimeisin mutta ei vähäisin. Ei ainakaan aiheena vähäisin. Ennen kuin menen itse asiaan, niin kerron episodin eiliseltä päivältä. Siis ihan äskettäin tapahtunut. Kun kirkkoamme moititaan, että se on hidas liikkeissään, toiminnassaan, myöskin luottamushenkilöiden niin kuin tämänkin sakin osalta, joka täällä on, niin onko aina näin. Eilen jaettiin pöydälle, minunkin pöydälleni, yleisvaliokunnan toisen jaoston ensimmäisen käsittelyn luonnos, jossa oli aloitettani käsitelty ja oli päätös, että jätetään se raukeamaan. Niin voiko syyttää hitaudesta, minusta ei. Mutta toisaalta minä koen kyllä, että minun asiaani oli loukattu. Ennen edes aloitekäsittelyä oli jo otettu kantaa, että asia jätetään raukeamaan. Ei se tuntunut hyvältä. Puheenjohtaja, tästä huolimatta saanen jatkaa asiaani, vaikka päätös on jo tehty jossakin.

Näkemykseni mukaan meidän kirkkomme on ollut menneinä vuosina, vuosisatoina, merkittävä vaikuttaja yhteiskunnassamme. Se on kouluttanut, opettanut ja kasvattanut tätä itsepintaista ja itsepäistä kansaa. Se on kasvattanut sen elävän Jumalan tuntemiseen, elävän Jumalan pelkoon, Jumalan palvelemiseen. Valtava työ, minkä kirkkomme on tehnyt. Se on ollut vaikuttaja niin monilla aloilla menneinä vuosisatoina. Miten on tänään? Missä näkyy meidän kirkkomme vaikuttavuus tänä päivänä yhteiskunnassamme? Kun kansliapäällikkö Junttila kertoi viime vuoden toimintakertomuksesta hän totesi mm., että lausuntojen anto kirkkohallituksesta on lisääntynyt vuosi vuodelta. Voidaan todeta, että tässä toimintakertomuksessa on 35 nimettyä lausuntoa, tietenkin merkittäviin asioihin, plus sitten kymmenittäin muita lausuntoja, joita ei ole nimetty. Voidaan vain kuvitella, kuinka paljon työtä, energiaa ja aivokapasiteettia on käytetty näiden lausuntojen valmisteluun ja käsittelyyn. Mikä on näiden lausuntojen vaikutus? Kun lausunnon pyytäjä pyytää lausuntoja, näin hänen täytyy tänä päivänä tehdä, niitä pyydetään kymmenittäin. Ja kun lausunnon saaja saa lausunnot, toteaa, että tällaisia ja tällaisia lausuntoja on annettu. Mutta niiden lausuntojen merkitys itse asiaan on ihan tyhjänpäiväinen. Voi sanoa, että useimmiten se on aivan olematon. Koska asiakirjan laatija ja laatijat ovat siihen jo sitoutuneet ennen lausunnon pyyntöä ja lausuntoja tulee monenlaisia, ne todetaan, mutta ei niiden vaikutus itse asiaan ole oleellinen. Voin väittää, että ei koskaan oleellinen. Siellä saattaa joku pilkun paikka muuttua, joku sanonta saattaa muuttua, mutta asia ei muutu. Asia on jo päätetty ennen lausunnon pyyntöä. Kysynkin, että onko kirkkomme ajautunut lausunnon antajaksi? Ei olekaan lausunnon pyytäjä, asioiden valmistelija, vaan lausunnon antaja. Se ei ole kyllä vaikuttamista tässä yhteiskunnassa. Tämän takia tarvitaan strategiaa, kuinka me palautamme kirkkomme yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

Esitän myös aloitteessani, että samalla pohditaan toimenpiteitä, miten strategia voidaan toteuttaa. Tässä otan muutamia esimerkkejä. Sellaisia kanavia, joilla me voimme vaikuttaa yhteiskuntaan, sen kehittymiseen ja siellä asioiden muotoutumiseen, ovat mm. televisio, radio, internet ja lehdistö. Kaikista tärkein on televisio. Se tavoittaa yhteiskunnan jäsenet. Tähän asti julistamisemme pääpaikka on ollut oma kirkkomme tai omat tilamme. Hyvä näin. Mutta tänä päivänä se ei kyllä riitä. Ei alkuunkaan. Me emme enää kohtaa ihmisiä pelkästään niissä tiloissa, jotka me omistamme. Meidän täytyy mennä sinne missä ihmiset ovat. Ja televisio on sellainen, joka vie meidät sinne, missä ihmiset ovat. Eilen edustaja Heinonen sanoi, että tv:ssä Salt-ohjelma on hyvä. Niin onkin. Sanon, että se on aivan mainio ohjelma. Se on hyvä alku sille, mitä meidän pitää esittää televisiossa. Siis hyvä alku, vain pieni alku. Mutta kuinka ollakaan, se on ruotsinkielisen ohjelman alueella. Voi kysyä, että missä ovat suomenkieliset ohjelmat. No ehkä ne tulevat ja varmaan tulevatkin. Mutta tässäkin nämä ruotsinkieliset ovat edellä meitä suomenkielisiä. Miksi he usein ovat fiksumpia kuin me. Minkähän takia. Niin vain näyttää olevan tässäkin asiassa. Kiitos heille, että ovat sitä.

Internet on tietenkin väline, joka tavoittaa etenkin nuoria aikuisia, mikä on aivan oleellista. Mutta se ei tavoita kyllä ihan pieniä lapsia eikä välttämättä edes ikääntyviä ihmisiä tai ikääntyneitä, koska mielenkiinto heillä on siihen sektoriin paljon pienempi. Tietenkin meidän pitää pystyä luomaan kaikille ikäryhmille omaa tuotantoa. Oleellista tässä julistamisessa on, miten ja missä me asiaamme esitämme ja julistamme. Ei riitä se mitä me julistamme, vaan miten ja missä. Tämän päivän ydinkysymys meillekin on, miten ja missä me kohtaamme kuulijamme.

Sitten oleellinen asia on tietenkin jalkautuminen, joka ei ole uusi asia, mutta etenee kyllä kirkossamme luvattoman hitaasti. Olen kuullut sen niin monta kertaa miksi jalkautuminen ei ala onnistua. Syy on siinä, että ei ole työvoimaa. Henkilökunta ei ehdi. Tässä tulen sitten siihen, mitä edustaja Matti Mölsä täällä ajaa niin kuin käärmettä pyssyyn. Maallikkovoimia, luottamushenkilöitä ja heidän panostaan tulee lisätä. Niin se onkin. Meidän palkattu työvoima ei ehdi kaikkiin niihin jalkautumisiin, mihin pitäisi. Tämän takia meidän tulee käyttää lisääntyvästi luottamushenkilöitä, maallikkoja tähän tehtävään. Meillähän on muuten hyvä esimerkki jalkautumisesta, parempaa ei tarvitse hakea. Meidän opettajamme, Vapahtajamme Jeesus jalkautui aivan täysin. Hän nimenomaan teki sitä, hän siirtyi kansan pariin, hän kulki kansan parissa ja opetti. Niin meidänkin pitäisi tehdä. Kerron ihan pienen esimerkin siitä, miten näitä nuoria aikuisia mm. voisimme kohdata. Tämä taas sitten liittyy jo verkostoitumiseen, että meidän tulee myöskin verkostoitua. Me voisimme mennä erilaisten yhdistysten, seurojen mukaan erilaiseen toimintaan jalkautumaan. Meillä oli alueellamme omakotiyhdistyksen järjestämät lasten hiihtokilpailut. Ne on joka vuosi. Nytkin ne olivat, sattui olemaan lunta ja sääkin suosi. Siellä oli 49 pientä hiihtäjää. Jokaisella hiihtäjällä oli vähintään kaksi huoltajaa, mutta usein lisäksi isovanhemmat olivat huoltajina. Valtava määrä nuoria aikuisia paikalla. Siis kyllä heidätkin liikkeelle saadaan. Ei siellä ollut kyllä meidän julistusta paikalla, mutta tarvitsisi olla. Eli meidän tulee verkostoitua ja sen kautta mennä sinne, missä ihmiset ovat. Siellä tavataan ihmisiä.

Sitten tällaisia erillisprojekteja. En malta olla sanomatta esimerkkinä avioliittokoulu. Se on yksi hyvä tapa kohdata ihmisiä ja julistaa sanomaamme. Sen opetuksen kautta on pelkästään hyvää saavutettavissa. Tänä päivänä tässä yhteiskunnassa on niin valtava määrä ongelmia tällä sektorilla, parisuhdesektorilla. Ja pahempaan suuntaan ollaan vain menossa. Siis yhteiskunnan trendihän johtaa vain pahempaan suuntaan. Kyllä meidän täytyy pystyä julistamaan omaa sanomaamme, sellaista sanomaa, joka johtaa parempaan tilanteeseen kuin se tänä päivänä on. Meidän täytyy pystyä katsomaan pidemmälle. Me emme saa katsoa vain tätä vuotta, kenties kymmenen vuoden päähän, vaan pidemmällä aikajänteellä. Meidän pitää pystyä luomaan linjaa ja suuntaa kauas tulevaisuuteen. Se on sitä mitä tarkoitan, kun sanon että meidän täytyy tulla vaikuttajaksi tähän yhteiskuntaan. Ei siis vain olla mukana, hyväksyä ja todeta, vaan vaikuttaa niin, että yhteiskunta kehittyy hyvään suuntaan.

Hyvät ystävät, viime viikolla luin lehdestä ihan pienen uutisen ja nyt täällä olen kuullut sen sitten tuolla ruokapöydässä, että kirkkohallitus on nimittänyt työryhmän valmistelemaan strategiaa kirkolle. Hyvä niin. Kysynkin, että kuinka yleisvaliokunnan toinen jaosto on sitä mieltä, että strategiaa ei tarvittaisi, jos jopa kirkkohallitus on nimennyt työryhmän valmistelemaan strategiaa. Hyvä, että tehdään. Toivon, että sellainen saataisiin aikaan pikaisesti ja toivon myöskin, että tämä strategia ei olisi monikymmensivuinen selostus kaikesta mahdollisesta. Niin kuin olette nähneet, niin viime talvena valmistui yksi kirkon strategioista, 45-sivuinen. Sieltä saa hakea, mikä on strategia. Siis ei pidä sekoittaa asioita. Strategia on toimenpideluettelo, siitä millä tavoitteeseen päästään. Erikseen ovat sitten toimenpiteet, erikseen on historia, erikseen mitä pitäisi tehdä kentällä. Ne voidaan panna eri papereihin, mutta ei pidä sekoittaa strategiaa ja toimenpidettä. Meidän strategiamme on toteuttaa tavoitetta, jonka me olemme itsellemme asettaneet, tai oikeastaan mikä meille on annettu. Siis meille on annettu tavoite. Mehän vain koetamme täällä toteuttaa sitä parhaan kykymme mukaan. Näin toivon, että saamme jo seuraavaan kokoukseen eli ensi syksyn kokoukseen tämän strategian. Toivottavasti saamme.


Paluu