Puheenvuoro



Askola Irja, piispa

Otsikko:
Uusi avioliittolaki, yleisvaliokunnan mietintö 3/2015 edustaja-aloitteesta 2/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Aluksi totean, että tuen piispa Vikströmin ajatuksia hyvin pitkälti. Sitten ensinnäkin kiitän valiokuntaa hyvästä mietinnöstä. Minusta se osoittaa, että valiokunta on ottanut aloitteen vakavasti ja näin tekemällä se on tuottanut merkittävää aineistoa tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Tällä aineistolla tulee olemaan käyttöä.

Maassamme on 18 kuukauden kuluttua voimassa uusi avioliittolaki. Sillä on välillisesti heijastusvaikutuksia kirkon jäseniin ja kirkon työntekijöihin, vaikka se milläänlailla ei edellytä saati vaadi kirkkoa muuttamaan omaa avioliittokäsitystään. Tästä syystä muutama näkökulma valiokunnan ponsiin, joissa tullen esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosesityksiä.

Ensinnä tämä kohta a, pidän sitä välttämättömänä. Sitten ponnessa b peräänkuulutan myös selkeämmin tulevaisuuteen suuntaavaa ja tulevaisuutta hahmottavaa vaihtoehtoa. Siksi totean ja avaan sitä kohta vähän, että minkä takia, eli kohta b ponsiesityksessä: "pyytää piispainkokousta antamaan seurakuntia ja papistoa varten selonteon kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen aikaisempiin lausuntoihin perustuvasta avioliittokäsityksestä", sitten poistaisin sen lopun, mutta jatkaisin näin: ja laatimaan arvioinnin niistä asioista, joita yhteiskunnallisen avioliittolain muutos aiheuttaa kirkollisille käytännöille. Ja totean varmuuden vuoksi, että en siis esitä tässä muutosta avioliittokäsitykseen, vaan koen vahvasti, että me tarvitsemme tietoa ja arviointia ja jatkoaskeleita siitä, minkälaisia heijastusvaikutuksia tällä lailla on kirkon jäsenille ja työntekijöille. Otan esimerkiksi vaikka sen, että olemme tässä salissa hyväksyneet rekisteröidyn parisuhteen kanssa ja puolesta olevan rukoushetken, jolla on merkittävä viesti ollut seksuaalivähemmistöille ja heidän läheisilleen. Nyt kun käsite rekisteröity parisuhde poistuu 18 kuukauden kuluttua, mikä on viesti parisuhteelle, jonka muodostaa samaa sukupuolta olevat ihmiset ja heidän läheisilleen, jos me menemme taaksepäin ja vähennämme, poistamme kokonaan kirkon työntekijän tai kirkon jäsenen mahdollisuuden hengellisesti tukea tätä toivottavasti elinikäistä kumppanuutta ja rakkautta.

Kysyn myös näistä kirkollisista käytännöistä. Mikä on meidän suhteemme tai suhtautumisemme niihin kirkon työntekijöihin, jotka 18 kuukauden kuluttua menevät avioliittoon yhteiskunnallisen lain sen mahdollistaessa? Tai mikä on suhtautumisemme heihin kirkon työntekijöihin, jotka jo tällä hetkellä ulkomailla ollessaan ovat solmineet avioliiton samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa niissä maissa ja kirkoissa, joissa tämä tällä hetkellä on mahdollista?

Kohta c ponsiesityksissä. Toki tämmöistä keskustelua kannatan vahvasti, mutta samalla myönnän, että liityn jo yleisvaliokunnan puheenjohtajankin esittämiin epäilyihin siitä, että millä tavalla keskusjohtoisesti annettu keskustelun malli, vielä yksikössä, toimii tällä hetkellä vahvasti kansalaisyhteiskunnan henkeenkin siirtyneessä kirkkotodellisuudessa.

Sitten ponsi d. Tässä myös jossain määrin liityn piispa Vikströmin ajatuksiin, että onko tämä liian kapea suhteessa sillä aikajanalla, jossa täytyy katsoa tässä asiassa niin taaksepäin, kuten piispa Häkkinen totesi, mutta myös eteenpäin. Siksi haluaisin itse kuulla ja nähdä tämän ponnen näin: pyytää kirkkohallitusta ryhtymään toimenpiteisiin avioliitto- ja perhekäsitysten yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja kirkollisia muutoksia koskevan tutkimuksen julkaisemiseksi. Miksi tämä laajennus? Ajattelen, että historiallinen katsaus kaventaa tehdyn aloitteen intentiota ja myös meidän omasta tilanteestamme nousevaa tarvetta tulevaisuuden ratkaisuvaihtoehtojen hahmottamiseen. Tästä syystä tämä tutkimus olisi myös syytä liittää eri luterilaisten kirkkojen päätöksentekoprosesseihin ja ratkaisuvaihtoehtoihin. Lisäksi totean, että kirkolliset käytännöt ja yhteiskunnalliset muutokset ovat aina linkittyneet ja heijastuneet toisiinsa, myös omassa maassamme ja kirkossamme. Mainitsen esimerkkinä vaikkapa miten oma opetuksemme naisesta osana omaisuutta avioliitossa on muuttunut, miten synnyttäneen äidin kirkottamisesta on luovuttu, kihlaus on erilaisessa viitekehyksessä tällä hetkellä kuin aiemmin, avoliitto, ehkäisy, eronneitten vihkiminen, sukunimilaki.

En siis esitä sitä, että kirkko muuttaisi avioliittokäsityksensä tämän käsittelyn aikana tai tuloksena. Katson kuitenkin, että nämä lisäykset valiokunnan perusteelliseen mietintöön ja sen ponsiin toisivat kirkollemme paremmat edellytykset kohdata muuttuva tilanne omassa kirkossamme sekä käydä keskustelua yhteiskunnan ja muiden asianosaisten kanssa.


Paluu