Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Seuraavat ajatukset ovat Anna-Maija Raittilan, minä niissä korvaan sanan kontemplaatio sanalla hiljainen rukous. Kyse on kirkon elämään aina kuuluneesta kuuntelevan ja katselevan rukouksen perinteestä. Siis Anna-Maijalta: "Ihmisille on annettava iloa lisää. Kirkkona meidän on annettava enemmän tilaa odotukselle hiljaisessa rukouksessa ja tilanteiden arvioimiselle. Ei riitä ainainen toiminnallisuus. Juuri hiljainen rukous irrottaa meidät väärästä huolehtimisesta, peloista, ja antaa meille sydämen intuitiota, jolla osumme oikealla hetkellä oikeisiin tekoihin."

Suurten muutosten pyörteen imun tuntuessa parasta mitä voi tehdä on pysähtyä. Juuri silloin kun tuntuu, että nyt pitäisi kiireesti tehdä jotain, kannattaa katsella rauhassa ympärilleen ja vetäytyä hiljaisuuteen. Kirkon elämässä monta kertaa apu on löytynyt siitä, että kriisiaikana vetäydytään erämaahan etsimään alkulähteitä uudestaan. Kun tämä kirkolliskokous hyvä tovi sitten päätti perustaa tulevaisuusvaliokunnan, olin siitä päätöksestä tietysti iloinen, mutta ajattelin vähän haikeana, että vasta 2012 pääsee tällainen työskentely käyntiin. Siinä mielessä on myönteinen yllätys, että me olemme jo liikkeellä ja jotakin merkittävää on idullaan. Siitä kiitos kirkon tulevaisuusselonteon laatijoille ja tilaajille sekä yleisvaliokunnalle, joka on vienyt tätä prosessia tärkeällä tavalla eteenpäin. Yleisvaliokunta on härrittänyt muut valiokunnat ja piispainkokouksen liikkeelle kuin karhut talvipesästä, ja jokainen näistä aivoriihistä on tuottanut oman asiantuntemukseensa pohjautuvan ja sisällöltään painavan paperin yhteisen pohdinnan eväiksi. Erityisesti haluan mainita piispainkokouksen lausunnon kirkon olemuksesta ja perustehtävästä. Se on teologiaa, joka hillityllä tavalla riemastutti. Tällainen teologia pitää yhdessä asioita, jotka kuuluvat yhteen niin kuin esimerkiksi usko ja rakkaus. Teksti ilmentää ymmärrystä etsivää uskoa kirkossa, joka elää todeksi hengittävää traditiota. Hengittävä traditio yhtä aikaa pysyy ja muuttuu. Se lähtökohtaisesti kunnioittaa ilmoitusta ja uskonperinnön vuosisatojen mittaan kiteytynyttä kokemusta ja viisautta. Mutta se myös kuuntelee herkällä korvalla tämän ajan kärsimystä. Tulevassa tulevaisuustyöskentelyssä saavutetaan paljon, jos kyetään yhdistämään selonteon tarkkanäköinen yhteiskuntatieteellinen ote tämäntyyppiseen teologiseen työskentelyyn. Voisiko se tapahtua esimerkiksi niin, että seuraavan tulevaisuusselonteon valmistelussa jossain vaiheessa tuodaan tietoisesti näiden kahden lähestymistavan edustajat yhteen eli selontekotyöryhmä kohtaa valikoiman piispoja. Tuotosta arvioi ja kehittää edelleen sitten kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta, ja tavoitteena olkoon päästä vähitellen yhä suurempaan konkretiaan.

Eräs savolainen lähetystyöntekijä Afrikan mantereella totesi: "Tähän rojektiin on nyt pistetty niin paljon inputtiloeta, että pitäis suaha myös autputtiloeta." Kenties silloin seuraavassa vaiheessa autputtiloiksi eli siis tulospuolelle saadaan tulevaisuusselonteko, joka palvelee myös turvallisuusselontekona. Kirkko voi löytää omasta hengellisestä ytimestään turvallisuuden, joka ei murene toimintaympäristön järistyksissä. Hiljainen rukous Raamatun, ehtoollispöydän ja Luojan luomakunnan äärellä pitää yhteydessä turvan perimmäiseen kallioon. Se on kutsuvaa. Se avaa tilaa sydämen intuitiolle ja rohkeudelle niin rakenteellisissa ratkaisuissa kuin kirkon sisäisen keskustelun aristavissa kohdissa. Hallinto ei varsinaisesti ole profeetallisuuden alaa. Hallinto on järjen kaikkien keinojen valjastamista kokonaisuuden palvelukseen. Profeetallisuus on tarvittaessa riskin ottoa. Se on mahdollista, kun hiljaisuudessa löytyy tuntuma lujaan pohjaan.

Haluaisin siis nyt jo evästää tulevaa tulevaisuustyöskentelyä. Siinä on hyvä verkostoitua tulevaisuuden tutkijoiden ja monenlaisten ammattilaisten kanssa. Olennaista on myös aina pitää mukana teologia, joka sisältää myös tämän hiljaisen rukouksen ulottuvuuden. Esikuvana hiljaisuuteen vetäytymisessä on Jeesus Kristus itse. Palautetaan mieleen vaikkapa Johanneksen evankeliumin 8. luku. Jeesus opetti temppelissä, kun lainopettajat ja fariseukset toivat paikalle avionrikkojanaisen. He halusivat pistää Jeesuksen ahtaalle. Tiukka tilanne. Jeesus otti hieman aikalisää, hän kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan, ja sitten sanat löytyivät. "Se teistä, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven." Ja te tiedätte kertomuksen lopunkin. Olennainen yksityiskohta on sen luvun alussa. Ennen kuin Jeesus sinä aamuna alkoi opettaa temppelissä, hän oli viettänyt yön Öljymäellä. Kaikki evankelistat kertovat usein, miten Jeesus vetäytyi yöksi kaupungin ulkopuolelle Luojan luonnon hiljaisuuteen ollakseen kaksin Isänsä kanssa rukouksessa. Tuosta rukoushiljaisuudesta saivat syntynsä hänen sanansa ja parantavat tekonsa.


Paluu