Puheenvuoro



Komulainen Hannu, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2007-2009 (Kirkkohallituksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 6 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Talousarvioesityksen sivulla 84 ovat avustukset. Me olemme käsitelleet tähän asti niitä koskevaa suurta periaatetta kaikessa hiljaisuudessa. Siitä ei ole käytetty puheenvuoroja ollenkaan. Eli siitä periaatteesta, että meillä avustusten painopiste siirtyy yhdistämis- ja kehittämisavustuksiin. Tämä on ihmeellinen asia. Silloin, kun seurakunnilla ja kirkolla menee hyvin, noususuhdanne on menossa, niin kuin nyt, rahaa tulee, unohtuu se todellisuus, missä monet seurakunnat kamppailevat tällä hetkellä ja mitä tapahtuu sitten, kun seuraava taantuma tulee. Olisi somaa nähdä lehdissä näitten talousarvion avustussummien seuraukset, onko niitä pohdittu. Nimittäin siellä voisi lukea, että kirkko panostaa seurakuntien yhdistämiseen ja yhteistyön kehittämiseen. Sitä nämä luvut tarkoittavat. Siis seurakuntien yhdistämisen ja yhteistyön kehittämiseen. Olen miettinyt, että onko tämä oikea linja ja muuhun en pääse, kuin toteamaan, että se on kyllä oikea linja. Toimintaympäristö on niin paljon muuttunut, eli se missä me olemme. Mutta me emme tajua tätä sisältöä, tuntuu ainakin nyt täällä salissa siltä. Me käymme keskustelua kaikista muista, mutta emme niistä oleellisista asioista, missä seurakunnat menevät. Tämä on nyt semmoinen ison kentän oleellinen kysymys. Talousvaliokunnan on hyvä miettiä näitä painopisteitä avustusmäärärahojen suhteen. Kyllä näilläkin mennään eteenpäin, mutta minä veikkaan, että se merkitsee sitä, että taloudellisesti negatiivisten seurakuntien määrä kasvaa. Ei paljon taantumaa tarvita. Olisi hyvä viesti, jos voimakkaasti sanottaisiin, että on kirkolliskokouksen tahto, että seurakunnat hakeutuvat yhdistymisiin. Meitä ei pelasta seurakuntina yhtymärakenteen tarjoaminen. Se tuo hallinnon raskauden ja riitaisuuden ja kyttäämisen myöskin pieniin seurakuntiin. Se pelastaa ne seurakunnat, jotka ovat riittävän isoja ja riittävän samanlaisia. Olkoon tämä vaikka se asia, jonka tahdon sanoa ja nostaa pöydälle valiokunnalle.


Paluu