Puheenvuoro



Kolehmainen Jari, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Edustajat Sollamo ja Sipola osin veivät puheenvuoroissaan sanat suustani, mutta kun puheeni olin jo kirjoittanut, en jätä tätä ihan mappi Ö:hön, vaan esitän tämän nyt kuitenkin. On puhuttu ja tilastollisesti todistettu, että kirkkomme ja koko yhteiskuntamme suurimpia - ellei suurin ongelma - on tällä hetkellä nuorten miesten tilanne. Tästä on tässäkin salissa kuultu jo aikaisemmin. Kenttäpiispa edustaa sitä toimialaa kirkossamme, jonka alle tämä kriittinen ihmismassa pääosin kuuluu. Puolustusvoimissa varusmiespalvelukseen astuneet nuoret miehet ovat myös sielunhoidollisen tuen tarpeessa ja tätä työtähän tekevät - kuten on todettu - joukko-osastoihin sijoitetut sotilaspapit ja kenttärovastit. On siksi ehdottoman tärkeää, että tämän erittäin suuren ja maallemme tärkeän "hiippakunnan" johtaja, erityisesti hengellinen johtaja eli kenttäpiispa, kuuluu osaksi piispainkokouksen kokoonpanoa. Piispan johtama sielunhoidollinen työ ei tarvitse maakunnallisia hallintorajoja, eikä työn ja sen johtamisen osalta ole oleellista onko piispan työnantaja valtio vai ei. Maassamme on kansalaisten keskuudessa maanpuolustushenki kohonnut selvästi viime vuosien aikana. Samoin on pysynyt korkealla arvostus puolustusvoimia ja sen tekemää työtä kohtaan. Tässä tilanteessa olisi varsin erikoista jos kirkollamme olisi toisenlainen kanta näihin asioihin, kuin mikä yhteiskunnassamme vallitsee. Elossa olevat veteraanit ovat pääosin hengellistä väkeä. Mitähän sotiemme veteraanit ovat sellaisesta lakiesityksestä mieltä, jossa kirkkomme on sulkemassa kenttäpiispan piispainkokouksen ulkopuolelle. Esitän siis valiokunnalle, että kenttäpiispan tulee edelleen kuulua piispainkokouksen kokoonpanoon. Ilman tätä "hiippakuntaa", jonka hengellistä työtä kenttäpiispat ovat vuosikymmenet johtaneet, emme olisi nyt täällä tänään tekemässä itsenäisen valtion rajojen sisällä toimivaa kirkkoa koskevia päätöksiä.






Paluu