Puheenvuoro



Eero Paavo, edustaja

Otsikko:
Äänioikeusikäraja seurakuntavaaleissa (Kirkkohallituksen esitys 9/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa rouva puheenjohtaja. Hyvät edustajatoverit ja kirkkohallituksen neuvokset. Tämä asia näyttää etevän todella niin kuin juna, täällä etelässä kulkevat Pendolinot todella vauhdikkaasti. Ehkä pohjoinen seutu täytyy vielä puuskuttaa vähän hiljaisempaan tahtiin ja tuntuu, että se myös tässä asiassa on minulle ominainen piirre. Siksi tulin käyttämään vielä tässä lähetekeskustelussa tähän kirkkohallituksen valmisteluun liittyen pienen katsauksen. Kirkkohallituksen esitys 2/2007 kirkolliskokoukselle äänioikeusikärajan laskemiseksi seurakuntavaaleissa 16 ikävuoteen tapahtuu olosuhteissa, jossa kirkkomme kokee suurta kipua niin kyvyssä esiintyä virkapaikoilla yksimielisyydessä kuin koko jäsenistön sitoutumisesta kirkkoon. Kun noin vuosi sitten äänestimme tässä salissa kyseessä olleen aloitteen tulevaisuudesta äänestysikärajan laskemiseksi 16 ikävuoteen, aloitteeseen sisältyi tuolloin pyrkimys äänestysikärajan laskemisesta koskemaan myös kirkkoherranvaalia. Äänestystuloksen asiasta viime marraskuulta muistanemme olleen aloitteen eteen päin viemiseksi selkeästi myönteisen, ei kuitenkaan varauksettoman. Tuolloisen äänestyksen jälkeen pyysin sihteeriltä äänestystuloksen paperille. Nyt eteemme jaettu kirkkohallituksen esitys asiasta tuohon ensimmäiseen käsittelyyn ja äänestyskäyttäytymiseen siinä verraten ei välttämättä olisi tarvinnut olla niin yksimielinen kuin miltä kirkkohallituksen esitys edessämme nyt näyttäytyy. Asian tekee ymmärrettäväksi vain se miten tärkeänä kirkon eri päätöstasoilla nuorten pysyminen kirkon toiminnassa, sen sanoman äärellä, turvapaikassa, koetaan ja miten herkkään yksityiskohtaan oletettuja kirkon jäsenyyttä ja osallistumista vahvistavista markinaaleista aloite yksipuolisesti pyrkii ongelmaratkaisuna pureutumaan.

Olemme huomenna käsittelemässä laajaa säädöspakettia virkamiesoikeudellisista kysymyksistä. Siinä yhteydessä arvatenkin tullaan käymään laajaa rajanvetoa siitä, mitä kirkko kykenee näissä olosuhteissa asiasta normittamaan omaan itseymmärrykseen nojautumalla ja vielä niin, että riittävät perustuslailliset velvoitteet kirkon omalla säädöstasolla eivät ole synnyttämässä ylitsepääsemätöntä ristiriitaa. Valtiollisten ja kunnallisten vaalien äänioikeusikäraja 18-vuotta on sidottu perustuslakiin 1995 voimaan tulleessa perustuslakiuudistuksessa, kuten kirkkohallituksen mietinnössäkin käy ilmi. Niinpä edellä mainitulla tavalla tiivistetysti johdatellen ja jonkun mielestä ehkä karrikoiden voidaan siis hyvin ymmärtää, että yhteiskunnassamme 16-vuotiaat on vielä lupa ymmärtää lapsiksi, jotka tarvitsevat ympärilleen hyville elämänteille ohjaavia vanhempia, innostavia aikuisia, nuorisotyön parissa puurtavia teologeja ja nuorisonohjaajia. He eivät Jumalan edessä ole vajaavaltaisia, vaan kuten Jeesus opettaa kehottamalla: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä." Henkilökohtaisesti näen tämän äänestysikärajan työalahaasteena. Koen, että se kauhuskenaario, jos tätä sanaa on yleensä lupa käyttää, että mitä jos seurakuntien nuorisotyö ottaa isoisten, rippikoulun jälkeisten isoiskoulutusten ynnä muitten tehtävän toimikuvien sisälle lähinnä vaaleihin valmistautumisen ja omien tärkeäksi kokemiensa yksittäisten asioitten ajamisen, esim. rumpusettiin. Ehkä silloin ollaan ajauduttu pois siitä työstä, niistä haasteista ja tehtävistä, mitä kirkon nuorisotyön toivoisi huolta kantavan. 16-vuotiaat, he eivät kuitenkaan tulisi päätösareenalle mukaan keskustelemaan. Heidän täytyisi tyytyä yksistään valintaan, aivan niin kuin Siukonen sanoi. Heillä olisi tätä kautta vaikuttamisen paikka. He eivät kuitenkaan voi minun mielestä tuntea riittävästi seurakunnan hallinnon rakennetta, missä mitäkin asioita esim. päätetään: milloin se on neuvosto, kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto jne. Pitäisi olla vielä varaa odottaa se kaksi vuotta, itsenäistymistä ja oman ymmärryksen ja tietoisuuden lisääntymistä.

Tämä kysymys kirkkoherranvaalin irrottamiseksi tästä äänestysikärajan laskemisesta ihmetytti minuakin, ja kun se vielä perusteltiin tällä suoralla vaalilla, siis alaikäisten tekemällä suoralla vaalilla, ja että siinä tapahtuu hallinnollinen, juridinen virhe. Mieluummin olisin nähnyt, että maallikot ja virat täytetään samoilla perusteilla. Itse ymmärrän kirkkoherran vaalin osalta niin, että se on vaali, jossa osoitetaan kutsu, vokaatio ja että kirkkoherran saamat vallan avaimet ja vastuut tulevat vasta vihkimyksessä piispan asettaessa hänet tehtävään. Olisin tietysti halunnut tehdä vielä muutamia kysymyksiä käytännön tasolta, mikä tässä asiassa on näin mieliä kiihottanut asian nopeaksi viemiseksi ja tällä aikataululla. Perusteita lienee monia, mutta monia keinoja nuorisotyön eteen lienee jäänyt käyttämättä. Niistä jo vuosi sitten marraskuussa olen puhunut ja toivon niihin palattavan ja luettavan siitä keskustelupöytäkirjasta, joka on marraskuulta 2006. Kiitos.


Paluu