Puheenvuoro



Reinikainen Pekka, edustaja

Otsikko:
Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Ruotsin kirkon välillä (Kirkkohallituksen esitys 9/2005)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Oikeastaan pyysin puheenvuoron juuri sitä varten, että olisin ehdottanut samaa mitä puheenjohtaja ehdotti, että tämä esitys lähetetään perustevaliokuntaan ja lakivaliokuntaan. Mutta muutama sana tästä itse asiasta. Kannatan yhteistyötä ja varsinkin kansainvälistä yhteistyötä. Ruotsihan on Suomen luonnollisin yhteistyökumppani. Olemme kautta historian seuranneet Ruotsin tekemisiä, niin hyvässä kuin pahassa. Esittelytekstissä todetaan optimistisesti, että "kirkkojemme keskinäisen yhteyden ja yhteistyön teologinen pohja on ongelmaton" ja näin toivottavasti onkin, vaikka Ruotsin arkkipiispan viimeaikaiset lausunnot eivät tätä tulkintaa aina tuekaan. Ruotsin arkkipiispahan on lausunnoissaan sanoutunut irti lähes kaikista kristinuskon keskeisistä elementeistä kuten hyvin tiedämme.

Esittelyssä oleva sopimus on kirkkohallituksen asettaman työryhmän mukaan "luonteeltaan yleisluontoinen sopimus, joka määrittää ja ohjaa eri sektoreilla tapahtuvaa yhteistyötä antaen puitteet kirkkojemme väliselle yhteistoiminnalle". Jos itse sopimusta tarkastellaan, niin sen 2 §:ssä todetaan, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Ruotsin kirkko antavat toistensa osallistua kirkolliseen elämäänsä ja edistävät keskinäistä yhteyttään kulloinkin käytettävissä olevin keinoin". Tämä on se sopimuksen varsinainen ydinteksti ja se on siis erittäin väljä. Laajasti tulkittuna voidaan ajatella, että siihen mahtuu kaikki taivaan ja maan väliltä. Tämähän antaa mahdollisuuksia soveltaa näin väljää sopimusta laajasti varsinkin, kun tässä esitetyssä sopimusluonnoksessa yhteistyön rajoja ei ole mitenkään definioitu tai määritelty.

Tähän liittyen esittäisinkin seuraavia kysymyksiä. Onko tämä asia kovin kiireellinen ja miksi se on ikään kuin kiirehditty minun mielestäni. Ja hyvä onkin, että sitä pohditaan syvällisemmin peruste- ja lakivaliokunnassa. Toinen asia on, että jos sopimus nyt hyväksytään tässä esitetyssä muodossa, mikä saattaa tavallaan olla pakko, koska tämä on muissa elimissä jo hyväksytty tässä muodossa, niin olisi hyvä pohtia, että voidaanko tällaista sopimusta tulkita niin, että esimerkiksi Ruotsin kirkolliskokouksessa tehtyjä päätöksiä, muun muassa erinäisistä toimituksista voidaan käyttää ja soveltaa samalla tavalla sitten Suomen kirkossa, esimerkiksi pappien vaihdon yhteydessä, niin kuin täällä sopimuksessa lukee, 2 §:n 2. kohta "edistämällä esimerkiksi pappien vaihtoa". Nimittäin tässä saattaa tulla joitakin ongelmia. Som ni vet Svenska kyrkan har nämligen beslutat om en officiell ordning för välsignelse av registrerade partnerskap och infört detta i Kyrkoordningen. Eli jos Ruotsin kirkkojärjestyksessä on tämmöisiä virallisia toimitusmuotoja, niin miten tätä sopimusta sitten meillä sovelletaan ja vaikuttaako se meidän käytäntöihimme jollakin tavalla.


Paluu