Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013 - 2015 (Kirkkohallituksen esitys 8/2012)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00

Teksti:
Bästa ärkebiskop, bästa ombud. Kirkolliskokouksen vastuulla on tietenkin, että Kirkon keskusrahaston varat käytetään vastuullisesti. Käytännössä hyvin suuren osan tästä vastuusta kantaa puolestamme talousvaliokunta, mistä me muut olemme hyvin iloisia. Puheessani en esitä muutoksia itse budjettiesitykseen, mutta toivon talousvaliokunnan ottavan näkökohtani huomioon omassa ohjauksessaan, joka tapahtuu mietintöjen kautta. Ensimmäinen kohta liittyy eläkemaksuihin. Kirkkoneuvos Rantanen kertoi, että on mahdollista, että muutaman vuoden kuluttua joudumme harkitsemaan eläkemaksujen korottamista. Minusta olisi oikein seurakuntia kohtaan, että me myös kirjoitamme auki sen vaihtoehdon, että me siinä tilanteessa saatamme joutua vakavasti harkitsemaan seurakuntamaksujen laskemista, eli seurakuntien maksamat maksut Keskusrahastolle. Emme voi loputtomiin jatkaa tiellä, jossa seurakunnilta kerätään lisää ja lisää rahaa. Seurakunnat, jotka kamppailevat omien niukkenevien resurssiensa kanssa, odottavat, että keskushallinnossakin, ja myös tuomiokapituleissa tietenkin, toteutetaan menojen supistuksia vastaavassa mittakaavassa. Ajankohtaiset projektit, niin kuin KITKE ja Kipa, on mainostettu sillä, että ne vähentävät kirkon kokonaiskustannuksia kyseessä olevilla aloilla. Olen itse ollut skeptinen tämän suhteen, mutta toivon, että olen ollut väärässä. Projektit ovat mielestäni esimerkkejä siitä, että kirkkoa ja sen seurakuntia tietoisesti virtaviivaistetaan. Joidenkin mielestä tämä on suotava ja kustannustehokas kehitys, itse näen tässä menneen ajan keskusjohtoisuutta ja hierarkkista kehitystyötä. Näen kirkkohallituksen uudessa kärkihankkeessa, Kirkon verkkohanke, samankaltaisia ongelmallisia pyrkimyksiä. Halutaan yhtenäistää seurakuntien kotisivujen ulkoasua, jotta kirkko näyttäytyisi samanlaisena koko maan alueella. Samalla rajoitetaan luovaa kehitysajattelua paikallisseurakunnissa. Toteutuessaan projekti tarkoittaa, että uhrataan miljoonia kirkon oman verkkoportaalin kehittämiseen. Ideana tämä on periaatteessa hyvä, niin kuin kansliapäällikkö Keskitalo selitti. Ongelmana on minusta, että idea sotii ihmisluontoa vastaan. Se sotii varsinkin internetin käyttäjien luontoa vastaan. Ilmeinen vaara on mielestäni, että kun tällainen alusta on parin vuoden kehitystyön jälkeen luotu, se on kohta vanhentunut, ja kaikkein innovatiivisimmat nettityötä tekevät seurakunnat haluavat kuitenkin luoda omia ratkaisujaan. Tällaisen palautteen olen saanut, kun oman hiippakunnan aktivisteilta olen kysynyt kantaa tähän projektiin. En siis kuitenkaan esitä mitään muutosta tämän projektin kohdalla. Ensi vuoden kohdallahan on kyse suunnitteluvaroista. Mutta toivon talousvaliokunnan seuraavan projektia ja suhtautuvan terveellisellä skeptisyydellä kaikkia kärkihankkeita kohtaan. Ei siksi, että ne olisivat huonoja, vaan siksi, että se on meidän yhteinen vastuumme seurakuntien edustajina kirkolliskokouksessa.


Paluu