Puheenvuoro



Sipola Antti, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 7/2009 edustaja-aloitteesta 3/2009, joka koskee kirkon kehitysvammaistyön tukemista ja saavutettavuuden edistämistä seurakuntatyössä

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2009 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Yhtenä mietinnön pohjana olevan aloitteen allekirjoittajista kommentoin hiukan surullisena tätä yleisvaliokunnan mietintöä erityisesti tuon kehitysvammaistyön tukemisen osalta. Valiokunta toteaa, että tällä hetkellä maassamme on 18 teologia kehitysvammaistyössä. Näistä 18:sta kuitenkin vain muutama on päätoiminen ja kokoaikainen kehitysvammateologi. Valiokunta toteaa kehitysvammaistyön taustaa valottaessaan, että edellä mainitun teologiverkoston valmistuttua muutettiin työalasihteerin virka seurakuntadiakoniasihteerin viraksi, jonka tehtäviin on kuulunut muiden tehtävien ohessa kehitysvammaistyö. Edelleen valiokunta kertoo, että jatkossa kehitysvammaisten asiat kirkkohallituksessa kuuluvat vammaistyön sihteerin toimialaan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja juuri meille kertoi. Meille valotetaan, joudun osittain toistamaan tätä surullista tekstiä, tämän henkilön toimenkuvaan kuuluu suunnitella ja koordinoida kaikkea kirkon vammaistyötä. Lisäksi tehtäviin kuuluu laaja-alainen yhteistyö ja vaikuttamistoiminta kotimaassa ja kansainvälisesti. Lisäksi meille kerrotaan, että kirkkohallituksessa on alkamassa organisaatiouudistus, jonka tavoitteena on mahdollistaa nykyistä laajemmat työnkuvat ja moniammatillinen työote. Tämähän on juuri muuta kuin aloitteessa pyrittiin kertomaan. Mielestäni tuo kaikki edellä luettu pitäisi lukea: kehitysvammaistyötä tekevien tukemiselle jää entistä vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Tästä kehityksestä, joka on kuvattu tuossa valiokunnan mietinnössä, on näkyvissä muutamia asioita käytännön kehitysvammaistyössä. Ne diakoniatyöntekijät, joiden yhtenä toimialana paikallisseurakuntatyössä on kehitysvammaistyö ja kehitysvammaistyötä tekevät teologit kokevat, että heidän työtään ei kirkon keskushallinnossa arvosteta, koska heidän tukemisekseen ja työn kehittämisekseen ei anneta riittävää resurssia. Siis olemassa olevat resurssit on viety kokonaan pois. Monien nykyisten työntekijöiden siirtyessä eläkkeelle, kuten valiokunta toteaa, kadotetaan osaamista, ja lisäksi totean, sitä turvaa, jota nuoremmat työntekijät ovat näiltä kokeneilta saaneet tämän työalasihteerin puuttuessa. Tulen Pirkanmaalta, jossa erityishuoltopiiri on purettu tämän vuoden alussa ja laitoskehitysvammaistyö on siirretty Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhdeksi toimialueeksi, toimialue 6:ksi. Tuossa yksikössä toimiva teologi on todella yksin. Se on käynyt nyt ilmi, kun on päässyt paremmin sairaanhoitopiirissä muuten työtä tekevänä perehtymään asiaan. Tuo nimenomainen teologi on yksi maamme kokeneimmista kehitysvammateologeista, muun muassa kehitysvammaisten rippikoulun yksi merkittävistä kehittäjistä. Hän on kuitenkin täysin yksin tässä systeemien muutosten keskellä ja tällaisessa työalaa koskevissa hallinnollisissa muutoksissa, jotka koskevat myös toimintaa, olisi erinomainen paikka ja äärettömän tärkeä, että olisi valtakunnallisesti työtä kokoava koulutettu ihminen, joka omalla arvovallallaan ja osaamisellaan toisi tuen siihen toimintaympäristöön, jossa yksinään työtä tekevä teologi toimii. Näyttää siltä, että kirkkohallituksen organisointisuunnitelmat toimivat niin hitaasti ja toisaalta ihan väärään suuntaan muun muassa kehitysvammaistyön osalta, että loputkin päätoimiset kehitysvammaistyön teologit ymmärtävät, että heidän työllään on kokonaiskirkolle vain vähän merkitystä ja he siirtyvät toisiin tehtäviin yksinäisyyden sietämisen käydessä ylivoimaiseksi. Yksi mahdollisuus tässä tilanteessa hiukan ensiavuttaa tätä tilannetta on se, että joissakin päin Suomeahan kehitysvammatyö on siirretty osaksi sairaalasielunhoitoa. Että Suomessa loputkin sairaalasielunhoidon yksiköt ryhtyvät toimiin kehitysvammaistyön siirtämiseksi todellisen laitossielunhoidon osaajan, sairaalasielunhoidon, osaksi ja tällä tavoin kehitysvammateologit saavat tarvitsemansa tuen.


Paluu