Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa kirkolliskokous, värderade kyrkomöte.

Tässä, kun olen kuunnellut tätä keskustelua, niin on tullut mieleen muita vastaavanlaisia tilaisuuksia, missä olen ollut mukana keskustelemassa rakenneuudistuksista. Sote-uudistus, metropolihallintouudistus, kuntarakenneuudistus. Me tiedämme kaikki, mitä niille on tapahtunut, vaikka nekin olivat aivan välttämättömiä. Niitä ei ole tehty, Suomi elää ja menee eteenpäin. Uusi hallitus tulee pohtimaan uusia parempia malleja. Kysymys siis ei ole siitä, tarvitaanko uudistusta, vai ei. Sitä tarvitaan. Kysymys on mallista. Toivon ja luulen, että olemme tästä samaa mieltä. Haluaisin ihan näin alussa myös todeta, että olen aivan 100 % vakuuttunut siitä, että me kaikki täällä ajattelemme seurakuntien parasta ja ajattelemme kokonaiskirkon parasta. Kysymys on taas vain malleista. Miten me parhaiten voimme viedä käytäntöön tätä huolenpitoa kokonaisuudesta ja osista. Englantilainen tv-sarja Kyllä, herra ministeri kertoo muun muassa, kuinka ministeri Jim Hackerillä on suuria ongelmia omien uudistusohjelmiensa läpiviemisen kanssa. Ongelmilla on nimi. Johtava virkamies sir Appleby. Eräässä jaksossa turhautunut ministeri keskustelee edeltäjänsä kanssa ja ihmettelee, miten on niin mahdotonta saada uudistuksia läpi. Edeltäjä nauraa ja sanoo, että etkö ole vielä huomannut, mikä on sir Humphreyn viiden kohdan ohjelma. Hän ei ollut sitä huomannut ja edeltäjä kertoi sitten, että ensin tulee tämä argumentti, sitten tämä, sitten tämä, sitten tämä, viidentenä ja viimeisenä on aina se, että nyt ei ole oikea aika muutokselle. Kun kuuntelin edustaja Rossia, joka mainitsi myös tästä, että joillekin ajankohta uudistukselle on aina väärä. Näin se varmaan on. Mutta on myös niin, että se ei todista sen puolesta, etteikö joskus voi ajankohta todella olla väärä. Yritän kertoa, miksi tässä ja nyt olen sitä mieltä, että ajankohta nyt ei ole oikea päätökselle. Muuten käsitykseni lievästi sanottuna haiskahtavat humphreymaiselta tai rossimaiselta.

Yksi. Maamme saa lähiaikoina uuden hallituksen Keskusta-puolueen johdolla. Uuden hallituksen suurimpiin haasteisiin kuuluu hyvin vaikeaksi osoitettu kuntarakenneuudistus. Siihen haasteeseen tartutaan, mitä suurimmalla todennäköisyydellä, melko välittömästi. Mutta tänään kukaan meistä ei taida tietää uudistussuunnitelmista paljon mitään. Ja tällä on merkityksensä. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo esitti julkisuudessa kolme tärkeää teesiä viime kunnallisvaalien alla, eli 2012. Hän totesi muun muassa: "Kuntarakenteiden uudistamisella on suora yhteys seurakuntarakenteisiin. Kirkkolain mukaan yhden kunnan alueella voi olla joko yksi seurakunta tai useita seurakuntia, jotka muodostavat seurakuntayhtymän." Tämän me kaikki tiedämme, mutta jotenkin tuntuu, että se on vähän unohtunut tässä keskustelussa. Keskitalo totesi myös: "Suomalaisessa kansankirkkomallissa kuntien ja seurakuntien välinen yhteistyö on ollut hyvin tiivistä ja hedelmällistä." En katso viisaaksi, että me nyt viis veisaisimme tästä yhteydestä ja lähtisimme, huolimatta siitä, mitä valtio tekee ja kuntatasolla tapahtuu, omia ratkaisujaan. En väitä, enkä todellakaan halua, että ne ratkaisut sanelevat, mitä me teemme, mutta sanon sitä viisaudeksi, että olemme tietoisia siitä, mitä kuntapuolella ajatellaan.

Tässä on myös puhuttu siitä komiteasta, jonka jäsenet valitaan tämän istuntokauden aikana. Tässä on jo siteerattu, mitä komitealle on annettu tehtäväksi viime kevään kirkolliskokousviikolla, joten en lähde sitä toistamaan. Haluan vaan lainata, mitä sanottiin komitean työskentelytavoista ehkä lähinnä: tulee tuottaa kirkolle uusi organisaatiomalli tai -malleja, jotka tarjoavat lähtökohdan "yksityiskohtaisemman organisaatiouudistuksen valmistelulle". Todettiin myös tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä, että "Komitean tulla ennakkoluuloton". Asia on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että valitsemme jäseniä tähän komiteaan ja se aloittaa pikapuolin työnsä, koska sen aikataulu on hyvin tiukka. Mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista, eikä viisasta, edetä kirkon paikallistason rakennemuutoksen kanssa ennen kuin on edes alustavasti vaihtanut ajatuksia komitean kanssa. En näe, että kirkolliskokous edesauttaa komitean ennakkoluulotonta työskentelyä päättämällä nyt uudesta rakennemallista. Edustaja Mäkinen totesi, että tämmöinen päätös helpottaa komitean työskentelyä. Samalla logiikalla voisi ilmeisesti olettaa, että se tulisi vielä helpommaksi, jos muissakin asioissa löisimme mallit lukkoon. Näin tapahtui muun muassa sote-uudistuksessa ja kuntarakenneuudistuksessa. Oli ihan selkeä päämäärä, mihin pyrittiin ja selvityshenkilöille annettiin tehtäväksi vain ja ainoastaan päästä sellaiseen lopputulokseen, että ennakkoon lukkoon lyöty malli toteutuu. Kuten sanottua, me tiedämme, miten hedelmätöntä se työskentelytapa oli.

Piispa Salmi puhui tuumaustauosta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Minäkin puhun tuumaustauon puolesta, mutta ei tässä vaiheessa rajattomasta tuumaustauosta. Kun on vahvasti todistettu, niin punaisen napin kuin vihreän napin puolesta, haluan puhua keltaisen napin puolesta. Noin kuvainnollisesti. Toivon, että voisimme mahdollisimman yksimielisesti nyt jättää tämän asian pöydälle syysistuntokauteen. Viittaan siihen, mitä olen edellä sanonut näistä epävarmuustekijöistä. Syksyllä meillä ainakin on kuntarakenteen osalta paljon selkeämpi kuva, mitä tuleman pitää. Ja olen melko vakuuttunut, että silloin myös komitean kanssa on voitu käydä jo jotain alustavia keskusteluita. Me olemme toisin sanoen syksyllä vähemmän hapuilevia ja himpun verran viisaampia, ainakin tässä asiassa.


Paluu