Puheenvuoro



Komulainen Hannu, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2005 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tuossa henkeä pidätellen kuuntelin piispa Huovista, oma asia melkein meinasi unohtua. Asiani on nimittäin nämä etiikan ja talouden kysymykset. Me emme kirkossa selviä sillä traditionaalisella päätöksella, jolla nyt UPM:ään ja muihin firmoihin tällä hetkellä suhtaudutaan, emme selviä. Olemme kirkkona valinneet, myöskin kirkkona, markkinatalouden kansalaissodan jälkeen, tukeneet sitä eduskunnan ja kaikkien meidän yhteisillä päätöksillä. Olemme mukana siinä globaalissa taloudessa, jonka pelisääntöihin meidän pienet liikkeet eivät juurikaan mitään vaikuta. Sen sijaan, että panisimme päätä pensaaseen ja ajattelisimme vain näitä yksittäisiä tilanteita, jotka ovat ikäviä, kirkkona joudumme pohtimaan omaa suhtautumistamme koko tähän suureen maailmanlaajuiseen globalisaatioon, markkinatalouteen, koko järjestelmään, koko systeemiin ja etsimään niitä vaikutuskanavia, jotka eivät ole näitä kansallisia, vaan kansainvälisiä. Siis toisaalta tässä järjestelmässä on erinomainen asia, että eläkerahasto kasvaa. Mikään ei lämmitä mieltä niin paljon kuin se, että sen tuotto on mahdollisimman suuri. Ja kun mennään pörssiin ja ostetaan osakkeita, totta ihmeessä otetaan sillä hetkellä se riski, että se kasvaa mittaamattomasti. Ja sitähän me toivomme, koska se on meidän eläkejärjestelmämme koossa pysymisen ehto. Siinä mielessä jälkikäteen on turha arvioida sitä, että tulee liian isoja voittoja tai että olisi pitänyt tehdä toisin. Sen sijaan meidän arviomme ja pohdintamme voivat suuntautua sinne, missä tuotanto ja tuotannosta erotettu pääomatalous kulkevat ihan omaa latuaan ja omaa tietään ja että onko olemassa kansainvälisesti löydettävissä sellaisia systeemejä, joissa maailmanlaajuisesti päästäisiin jonkinlaisiin linjauksiin ja ohjaukseen siitä, mitenkä pääomia maailmantaloudessa ohjataan ja liikutellaan. Tällä hetkellä sanoisin, että kirkolta on pelkkää populismia puhua vain joittenkin pienten yksiköitten irtisanomisista tai tehtaitten lakkauttamisista, vaan paljon isommista asioista on kysymys. Ja tämä on niin haastava asia, että tämä vaatisi kaikki meidän eettiset voimat, terävän ajattelun, kaikki kansainväliset yhteydet, kaiken sen liikkeelle, jotta sillä saralla jotakin tapahtuisi.


Paluu