Puheenvuoro



Kaskinen Anna-Mari, edustaja

Otsikko:
Hiippakuntataiteilijan toimen perustaminen jokaiseen hiippakuntaan (Edustaja-aloite 6/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut piispat ja hyvät kirkolliskokoustoverit. Kuten tiedämme, rippikoulutyö kokoaa maassamme valtaosan ikäluokasta kirkon opetuksen piiriin. Isoskoulutus tavoittaa ilahduttavalla tavalla rippikoulun jo käyneet nuoret. Kuitenkin nuorten ja nuorten aikuisten sitoutuminen kirkkoon ei ole enää itsestään selvää. Siksi on tärkeää kuulla, mitä nuoret odottavat kirkolta. Viime marraskuun kirkolliskokous saikin vieraakseen merkittävän delegaation - kolme turkulaisnuorta kävi esittelemässä edustajille nuorten julkilausuman Kirkko 2015. Viestissään edustajille nuoret totesivat mm. seuraavaa: "Nuoret haluavat päästä vaikuttamaan enemmän seurakuntien toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon. Nuorille pitää tarjota mahdollisuuksia toimia seurakunnassa tasavertaisesti ja monipuolisesti yhdessä eri-ikäisten seurakuntalaisten kanssa. Me erilaiset ja eritavoin uskovat nuoret olemme rikkaus seurakunnan toiminnassa." Nuorten julkilausuma sai paljon myönteistä huomiota. Oltiin kiitollisia siitä, että nuoret haluavat olla kehittämässä kirkkoa, mutta nuoret odottavat meiltä enemmänkin kuin lämmintä suhtautumista. Miten voisimme kirkossa vastata nuorten esittämään haasteeseen? Nuorten parissa syntyy uutta kirkollista kulttuuria. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana kristilliset järjestöt ovat tukeneet nuorten kulttuuritoimintaa ja antaneet nuorille kulttuurintekijöille työtilaisuuksia. Seurakunnissa toimii esiintyviä ryhmiä ja seurakunnat ovat tarjonneet muusikoille ja muille esiintyjille mahdollisuuksia käyttää lahjojaan. Mutta nuorissa on kuitenkin vielä paljon enemmän potentiaalia kuin se, mikä on nyt päässyt esille. Jos nuoriin kätketty energia ja luovuus saisi enemmän tilaa kirkossa, sillä olisi varmaankin vaikutusta pitkälle kirkon tulevaisuuteen. Mutta miten tämä olisi mahdollista? Miten nuorten lahjat saataisiin palvelemaan kirkkoa ja miten kirkko voisi viestiä nuorille, että heidän panostaan todella tarvitaan?

Aloitteessani esitän, että kirkkomme jokaiseen hiippakuntaan perustettaisiin hiippakuntataiteilijan toimi. Hiippakuntataiteilija olisi oman taiteenalansa ammattilainen, jonka tehtävänä olisi kouluttaa alueen nuoria, koota heistä ryhmiä, jotka tuovat panoksensa seurakunnallisiin, hiippakunnallisiin ja valtakunnallisiin tapahtumiin. Koulutuksen aikana näitä nuoria perehdytettäisiin myös kirkon uskoon, perinteisiin ja kirkkotaiteen historiaan. Tämä olisi hyvin tärkeä asia, koska kiitos monipuolisen ja maantieteellisesti varsin kattavan taideoppilaitosverkoston, keskuudessamme on nuoria, joilla on paljon teknistä osaamista, mutta kuitenkin kirkon uskon ja perinteen sisäistäminen on pitkä prosessi. Kirkko 2015 -prosessin nuoret totesivat, että nuorisotyössä on lisättävä seurakuntien välistä yhteistyötä ja näin myös nuorten mahdollisuuksia toisiinsa. Hiippakuntataiteilija olisikin verkostojen luoja ja kehittäjä. Hän toimisi yhteistyössä seurakuntien viranhaltijoiden kanssa ja kartoittaisi alueen seurakunnissa meneillään olevat hankkeet ja jo toiminnassa olevat ryhmät. Hän tekisi työtä sen eteen, että näitä ryhmiä koulutettaisiin, ja että ne voisivat verkostoitua keskenään. Hiippakuntataiteilija avaisi alueellaan myös mahdollisuuksia uusille ryhmille ja taiteen aloille sekä esiintyville ryhmille että ns. sisällöntuottajille, kirjoittajille, säveltäjille ja kuvataiteilijoille. Yhdessä toisten hiippakuntataiteilijoiden kanssa hän kehittäisi hiippakuntien välisiä verkostoja, jotta eri puolilla Suomea asuvat nuoret pääsisivät luovaan vuorovaikutukseen keskenään. Suuret valtakunnalliset tapahtumat, kuten kirkon nuorisopäivät ja kirkkopäivät tarjoaisivat haasteita ja mahdollisuuksia nuorille kultuurintekijöille ja -tuottajille. Ja uskoisinpa, että hiippakuntiemme nuorilla olisi tuoreita näkemyksiä myös valtakunnallisten kamppanjoiden kuten yhteisvastuukeräyksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Hiippakuntataiteilijan toimen perustaminen jokaiseen hiippakuntaan merkitsisi myös alueellisen tasa-arvon lisääntymistä. Eri puolilla Suomea - myös harvaanasutuilla alueilla asuvat nuoret - saisivat mahdollisuuden päästä koulutuksen pariin. Kunkin hiippakunnan kulttuurin omaleimaisuus saisi sille kuuluvan arvon.

Hiippakuntataiteilijaverkostoa luotaessa voisi käyttää esimerkkinä läänitaiteilijainstituutiota. Läänintaiteilijat valitsee paikallinen taidetoimikunta, joka on opetusministeriön alainen organisaatio. Yhdessä läänissä voi olla useita eri alojen läänintaiteilijoita ja nämä valitaan yleensä kolmeksi vuodeksi. Enimmillään toimikausi kestää viisi, vähimmillään kaksi vuotta ja jatkoa voi saada, jos sekä taiteilija että toimikunta ovat halukkaita jatkamaan työsuhdetta. Lääneillä on siis omia taiteilijoita useampiakin. On vaikea kuvitella yhteisöä, joka tarjoaisi yhtä hedelmällisen pohjan nuorille kulttuurintekijöille kuin kristillinen kirkko. Minkä muun yhteisön pääasiallinen tehtävä on pitää esillä kysymyksiä, jotka ulottuvat ihmisenä olemisen ytimeen: elävän ja kuoleman mysteeri, usko ja epäilys, ihmisen kutsumus, tehtävä, elämän tarkoitus? Mainittujen teemojen käsittelyssä järjen rajat tulevat pian vastaan. Jo ensimmäisestä kristillisistä vuosisadoista lähtien näitä kysymyksiä on käsitelty kirkossa taitein keinoin. Tästä osoituksena ovat hymnit, draama, tanssit, runous ja kuvataide sen eri muodoissa. Millä muulla yhteisöllä on yhtä rikas juhlakalenteri kuin kirkolla? Kirkon juhla-ajat läpäisevät koko yhteiskunnan ja rytmittävät sen elämää. Niillä on sisältö, jota on vaalittu vuosisatojen, vuosituhansien ajan. Ja jokaisessa seurakunnassahan vietetään kerran viikossa tapahtuma, joka kulkee nimellä jumalan kansan juhla. Tämä tapahtuma on seurakunnan elämän keskus. Nuoret ovat oleellinen osa jumalankansaa. He kantavat vastuuta huomispäivän kirkosta. Mielestäni oli ilahduttavaa todeta, että Kirkko 2015 -prosessissa mukana olleet nuoret ilmaisivat suuren kiinnostuksensa juuri jumalanpalveluselämää ja sen kehittämistä kohtaan. Nuorten mukanaolo messujen tekemisessä herättää muiden nuorten mielenkiinnon messuista, sillä nuori tietää parhaiten, mitä toinen nuori tarvitsee, delegaation nuoret totesivat puheenvuorossaan kirkolliskokouksen puheenjohtajiston tapaamisessa. Nuorten kädenjälki ei näy kovin vahvasti jumalanpalvelusuudistuksessa. Siksi yksi hiippakuntataiteilijan merkittävistä tehtävistä olisi valjastaa nuorten luovuus jumalanpalveluselämän käyttöön. Jumalanpalvelusuudistus on luonut pohjan, jolle on nyt uskallettava rohkeasti rakentaa. Nuorille tulee antaa tilaa, jotta jumalanpalvelus olisi myös heidän juhlansa.

Lopuksi tarjoan pienen vision siitä, mistä voisi olla kysymys. Kirkkopäivien avajaisjumalanpalvelus toteutetaan kappelissa, jonka somistuksesta vastaa Mikkelin hiippakunnan ympäristötaiteen ryhmä. Alttaritaulu on Kuopion hiippakunnan nuorten kuvataiteilijoiden käsialaa. Tilaisuudessa esiintyvät Espoon hiippakunnan nuorten kuorot ja Tampereen hiippakunnan kansanmuusikot. Kantaesityksenä kuullaan Turun arkkihiippakunnan nuorten sanoittama ja säveltämä kantaatti. Säestäjänä toimii Porvoon hiippakunnan orkesteri. Saarnan toteutuksesta vastaa Lapuan hiippakunnan nuorten teatteri yhdessä Oulun hiippakunnan valokuvataiteen ryhmän kanssa. Tilaisuuden tallentaa Helsingin hiippakunnan elokuvataiteen ryhmä. Voisiko jotain tästä toteutua jo tulevilla kirkkopäivillä vuonna 2007. Kiitos.


Paluu