Puheenvuoro



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2013 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2013 - 2015 (Kirkkohallituksen esitys 8/2012)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00

Teksti:
Herra arkkipiispa. Vastaan kysymyksiin, joita tehtiin liittyen reformaation merkkivuoden 2017 viettämiseen ja vapaaehtoistoiminnan hankkeen jatkotoimintaan. Reformaation merkkivuottahan on valmisteltu kirkossamme noin puolentoista vuoden ajan sillä periaatteella, että asiassa on tehty niin sanottua esiselvitystyötä: on pohdittu, millä tavalla tätä vuotta olisi järkevää lähteä viettämään, kun otetaan huomioon sen sisältö ja aihe ja toisaalta sitten myös ne mahdollisuudet, joita kirkolla ja seurakunnilla tässä tilanteessa on tällaisen juhlan viettämiseen. Taustalla tässä valmistelussa on osaltaan muutaman vuoden takainen Agricola-juhlavuosi, mutta aika tiiviisti on seurattu myös sitä toimintaa, jota Saksassa on tämän juhlavuoden tiimoilta pidetty. Meillä ei ole sellaisia resursseja niin kuin Saksassa, missä valtiovalta on ollut vahvasti mukana juhlinnassa ja puhutaan miljoonien, ellei kymmenien miljoonien, eurojen budjetista. Itse asiassa saksalaiset ovat juhlineet tätä juhlavuotta jo vuodesta 2007, jolloin heillä alkoi Luther-vuosikymmen. Tässä on saanut jo pari vuotta saksalaisille vastata, että minkä ihmeen takia meillä ei ole vielä täysi rähinä päällä tässä asiassa. On koetettu toppuutella hieman. Mutta mitä tulee itse 2017-vuoteen, on hyvä huomata, että sehän ei ole ainoastaan reformaation 500-merkkivuosi, vaan myös Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sen tähden valmisteluissa on pyritty yhdistämään nämä kaksi parhaalla mahdollisella tavalla, niin että minimivaatimus olisi se, että ainakaan kirkon ja valtion juhlallisuudet eivät lyö toisiaan korville, vaan parhaassa tapauksessa ne voisivat täydentää toisiaan myönteisellä tavalla. Työryhmä ei ole siis tehnyt vielä mitään sitovia ratkaisuja minkäänlaisen juhlinnan puolesta. Toisaalta selvittelyssä on käynyt ilmi, että tuo juhla on niin merkittävä tapahtuma luterilaisessa maailmassa ja myös Suomen kirkollisessa elämässä, että se epäilemättä joka tapauksessa tullaan huomioimaan monella tavalla. Kirkolliset järjestöt ja monet muut yhteisöt tulevat joka tapauksessa tuottamaan materiaalia tämän juhlavuoden tiimoilta. Sen tähden keskeiseksi ajatukseksi kirkkohallituksen työssä on tullut koordinointi. Sellainen koordinointi, että itse asiassa kirkko sinänsä ei järjestäisi valtavaa määrää erilaisia tapahtumia vaan ehkä pari kolme sellaista tapahtumaa, jotka voisivat olla seurakunnissa toteutettavia ympäri koko Suomen. Sen sijaan tärkeää olisi tuon juhlavuoden organisaation puitteissa koordinoida, että kaikki ne tahot, jotka haluavat tähän juhlaan liittyä, voisivat sen tehdä niin hyvässä järjestyksessä, että siitä ei synny lisää sotkua vaan pikemminkin päin vastoin, että voitaisiin monipuolisesti monella tavalla eri puolilla Suomea viettää noita juhlia.

En nyt lähde niihin sisältöihin, joita työryhmä on laatinut, enkä muuhun, totean vain, mistä nämä kustannukset muodostuvat. Kokonaisbudjetti siis vuoteen -17 asti on 408 000 euroa, joka toki, rehellisyyden nimissä sanottakoon, on aina arvioitu budjetti. Kuinka se toteutuu, jää sitten nähtäväksi. Siihen on ajateltu muutama yhteinen hanke, joista haluaisin mainita esimerkiksi aikuiskatekismuksen, joka vastaisi nykysuomalaisen aikuisen tarpeeseen saada älyllisesti vahvaa pohdintaa kristinuskosta ja sen sisällöstä. Siihen liittyisi jonkinlainen tapahtuma, joka voitaisiin toteuttaa jokaisessa seurakunnassa, esimerkiksi uskonpuhdistuksen muistopäivänä tai sitten vaikkapa keväällä parhaitten säitten aikaan ulkoilmatapahtumana. Mutta ehkä kaikkein merkittävimpänä on suunniteltu sellaista hanketta, jossa voitaisiin lähteä pohtimaan sitä, mitä olisivat teesit tänään, mitkä olisivat hyvän elämän teesit suomalaiselle yhteiskunnalle; mitä tässä yhteiskunnassa nyt pitäisi uudistaa, vai pitäisikö mitään, ja että noita teesejä haastettaisiin miettimään ei vain kirkon omat toimintapiirit vaan laajasti yhdistykset, järjestöt, kaupunkien ja kuntien valtuustot, erilaiset muut tahot, niin että koko Suomessa voitaisiin tuon juhlavuoden syksyllä kokoontua erilaisissa porukoissa miettimään, miten tätä yhteiskuntaa viedään parempaan suuntaan, ja että nuo teesit voitaisiin jokaisen kirkon oveen naulata lokakuussa 2017. No, tällaisia on suunniteltu, ja tällaisilla hankkeilla on tätä juhlavuoden budjettia ajateltu. Pari asiaa on alustavasti laitettu vuosille -13 ja -14, mutta muuten näinä vuosina budjetti koostuu käytännössä oikeastaan vain projektisihteerin palkasta. On arvioitu niin, että tämä koordinointitehtävä vaatisi vuosille -14 ja -15 osa-aikaisen 50 % projektisihteerin, joka pitäisi lankoja käsissään, ja varsinaisena juhlavuonna -16 ja -17 tuon sihteerintehtävän täytyisi olla kokoaikainen. Sitten on varattu erilaisiin hankkeisiin vuosina -13, -14 ja -15 noin 25 - 30 000 euroa - siis vuonna -13 35 000 €, -14 ja -15 kumpanakin 25 000 € - vuonna -16 50 000 € ja -17 100 000 €, ja sitten on noin 10 000 € erilaisiin muihin kuluihin. Nähdäkseni verrattaessa moniin muihin kirkon yhteisiin projekteihin tämä on siis kuitenkin kustannusvaikutuksiltaan suhteellisen edullinen verrattuna siihen näkyvyyteen, joka tällä olisi saatavissa. Suhteellisen pieni budjetti perustuu siis siihen, että me emme järjestä itse niin paljon vaan koordinoimme sitä, mitä seurakunnat ja järjestöt Suomessa voisivat tehdä.

Sitten lyhyesti vapaaehtoistoiminnan hankkeen jatkoon. Menemättä tässä tarkkaan yksityiskohtiin haluaisin vain kertoa, että olemme esittämässä kirkkohallituksen täysistunnolle ilmeisesti joulukuussa, että kirkkohallituksen yhteyteen perustettaisiin "aikuiset ja kirkko" -niminen neuvottelukunta. Tässä on taustalla se, että toiminnallisella osastolla on pohdittu sitä, kuinka me voimme reagoida kirkon tulevaisuusselontekoon sekä kirkon nelivuotiskertomuksen havaintoihin. On todettu, että me tarvitsisimme neuvottelukuntatasoisen välineen, jossa voidaan käydä tulevaisuussuuntautunutta avointa keskustelua vähän ajatushautomon tyyliin, jossa olisi tärkeä miettiä kirkon aikuisten jäsenten näkökulmaa, eikä vain heistä riippumatta, vaan yhdessä heidän kanssaan. Tarvitaan uutta sanoitusta yleiselle pappeudelle, jäsenyydelle, seurakuntalaisuudelle. Tarvitaan uudenlaisia toteuttamismalleja. Toisaalta on pohdittu vapaaehtoistoiminnan hankkeen piirissä sitä, pitäisikö hankkeen jatkoksi löytää jonkinlainen neuvottelukunta. Kesäkuussa tänä vuonna vapaaehtoishankkeen ohjausryhmä kannatti vapaaehtoistoiminnan neuvottelukunnan perustamista. Vaihtoehtona oli keskustelu vapaaehtoistoiminnan foorumien jatkamisesta. Oman neuvottelukunnan kannalle asettumista puolsi se, että haluttiin turvata, että vapaaehtoistoiminnan asiat etenevät myös kirkon hallinnossa. Kesän ja syksyn aikana asiaa on sitten suunniteltu kummallakin taholla, niin aikuistoiminnan puolella kuin vapaaehtoistoiminnan puolellakin, ja lopputulemaksi on nyt muodostumassa se, että emme perusta kahta neuvottelukuntaa, vaan tulisimme esittämään yhden, aika laajan, "aikuiset ja kirkko" -nimisen neuvottelukunnan perustamista, kuitenkin niin, että tuossa neuvottelukunnassa olisi alatyöryhmänä vapaaehtoistoiminnan työryhmä, joka pitäisi huolta siitä, että vapaaehtoistoiminnan hankkeen tulokset jäävät elämään myös kirkon hallinnossa, ja voisivat sillä tavalla elävöittää toiminnallisen osaston työtä. Tuossa alatyöryhmässä olisi osa edustajista tästä laajemmasta neuvottelukunnasta, ja sen lisäksi se olisi tiiviissä yhteydessä toiminnallisen osaston henkilöstöstä koostuvan vapaaehtoistoiminnan työryhmän kanssa, joka siis ollaan myös nimeämässä. Emme siis ole suinkaan hylkäämässä vapaaehtoistoimintaa, joka tulevaisuudessa on kirkollemme entistäkin tärkeämpää, vaan yritämme nivoa sen yhteen laajemmin aikuistoiminnan kokonaisuuden kanssa.


Paluu