Puheenvuoro
Malinen Oiva
,
edustaja
Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 1/2009)
Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Kun seurakunnassa pidetään kirkkoherranvaali jumalanpalveluksiin osallistumisessa tulee tilastojen mukaan selvä piikki. Niin varsinkin, jos on kolme tai neljä vaalijumalanpalvelusta ja kenties vielä vaalit päälle. Kun nyt ollaan vaalia uudistamassa, eikö voitaisi saada kahta kärpästä yhdellä iskulla. Säädetään kirkkoherran virka määräaikaiseksi, vaikka kolme vuotta, niin saadaan vaaleja useammin ja alaspäin kaartuneet jumalanpalveluksiin osallistujaluvut nousuun. No ehkä ratkaisu ei sittenkään ole aivan näin yksinkertainen, sillä kiinnostus seurakunnan vaaleja kohtaan on viimeisten vuosikymmenten aikana laimentunut huomattavasti. Juuri tätä taustaa vastenhan osaltaan on noussut esiin ajatus, että myös kirkkoherran nykymuotoisesta vaalista luovuttaisiin ja jätettäisiin mielisuosiolla kirkkovaltuustoille ja seurakuntaneuvostoille. Tämä tarkoittaa viime kädessä sitä, että laiskasti valtaansa käyttäneeltä kirkkokansalta vietäisiin uudistuksella muodollisestikin oikeus mielipiteensä esittämiseen. Yleisen demokratian toteutumisen näkökulmasta katsottuna tämä ei ole hyvä asia. On ainutlaatuisen edistyksellistä demokratiaa, että seurakuntalaiset pääsevät osallistumaan johtajansa valintaan. Kansanvaalillahan valitaan käsittääkseni nykyisin vain säännönmukaisesti kirkkoherrat ja presidentti. Muutenkaan vaalitavan muutos ei ole aivan yksinkertainen asia. Seurakunnat eivät ole peräisin samasta muotista, vaan hyvinkin erilaisia. Se mikä pätee yhdessä, ei päde toisessa. Pienet äänestysprosentit ovat lähinnä isojen seurakuntien ja eteläisen Suomen ongelma. Pienimmissä seurakunnissa ja pohjoisemmassa Suomessa osallistutaan enemmän kirkon toimintaan ja sen myötä myös kirkkoherranvaaleihin. Pohjois-Savosta ja Kuopion hiippakunnasta tästä ovat esimerkkinä taannoin käydyt Tervon ja Varpaisjärven kirkkoherrojen vaalit. Myös Kuopion tuomiorovastin vaali herätti laajaa julkista kiinnostusta. Vaikka äänestysprosentti jäi Kuopiossa alle Tervon ja Varpaisjärven, niin tosiasia oli kuitenkin se, että liikkeellä oli tuhansia ihmisiä. Se on paljon enemmän kuin jäseniä on neuvostossa tai valtuustossa. Toisaalta on muistettava se, että pieni äänestysprosentti ei kerro kaikkea. Jos on tuttu hakija, äänestäjä ei välttämättä mene uurnille, kun tietää asian olevan muutenkin jokseenkin selvä. Suuri enemmistö seurakuntalaisista ei äänestä kirkkoherranvaaleissa, mutta sama koskee myös seurakuntavaalia. Luottamushenkilöt edustavat lopultakin vain hyvin pientä seurakuntalaisten vähemmistöä. Siksi demokratia ei toteudu nyt tässä esitetyssä uudistuksessa yhtään paremmin, vaikka kirkkoherra valittaisiin luottamuselimissä. Todennäköistä on sekin, että luottamushenkilövaali vähentäisi entisestään seurakuntalaisten kiinnostusta kirkkoherranvalintaa kohtaan ja mahdollisesti myös politisoisi vaalia.
Käsillä olevan aloitteen taustalla on myös perustelu, että luottamushenkilövaalissa voitaisiin paremmin arvioida hakijoiden kykyjä ja ominaisuuksia kirkkoherranviran hoitamisen vaatimusten taustaa vasten. Toisaalta se pitää paikkansa, mutta nykyjärjestelmän kehittämisellä päästäisiin samaan lopputulokseen. Keskustelussa esille nostettu kahden erilaisen vaalitavan ottaminen käyttöön, isoissa yksiköissä luottamushenkilövaali ja pienemmissä kansanvaali johtaa pohtimaan sitä - varsinkin jos luottamushenkilövaalia perustellaan, että saadaan pätevä hallintoihminen johtajaksi - onko kirkkoherran varsinaisena tehtävänä hallinnoiminen. Olisiko isoimmissa seurakunnissa oltava hallintojohtaja tekemään niitä rutiineja, jotka eivät kirkkoherralle varsinaisesti mitenkään kuulu tai miten muuten hallintoa voitaisiin kehittää ja keventää.
Vielä eräs asia, joka esityksessä mietityttää. Kuntien ja kaupunkien johtajat valitaan valtuustoissa. Kuka loppujen lopuksi on se johtaja? Monessa kunnassa ja kaupungissa juuri se valtuuston puheenjohtaja. Kävisikö tulevaisuudessa seurakunnissa niin, että valtuuston puheenjohtaja olisikin se tosiasiallinen seurakunnan johtaja. Vaikka järkisyitä nykyisen vaalitavan muuttamiselle on esitetty, niin viisautta se ei välttämättä mielestäni olisi. Kansanvaalin loputtua seurakuntien toiminta näyttäisi ulospäin yhä enemmän pienen sisäpiirin puuhailulta ja se ei liene kirkon tarkoitus.
Paluu