Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodeksi 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2006 - 2008 (Kirkkohallituksen esitys 7/2005)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Vuoden 2006 toiminta- ja taloussuunnitelmassa Lapuan hiippakunnan kohtaan on sisällytetty Keski-Suomen hiippakuntasihteerin viran palkkauskulut, niin sanotun maakuntarovastin. Virkamiesvalmistelussa kirkkohallituksessa on ymmärretty Lapuan hiippakunnan tarve ja tilanne. Myös kirkkohallituksen täysistunto pysyi esityksen takana. Lapuan hiippakunnan esitys perustuu kirkolliskokouksen aiemmin tekemään linjaukseen. Koska hiippakuntamme erityiskysymykset eivät ehkä ole kaikkien muistissa, palautan seuraavassa mieliinne kokonaisuuden, johon viran perustaminen Jyväskylään ja perustelut liittyvät.

Viran lähtökohtana ovat keskustelut, jotka kirkolliskokous on käynyt Keski-Suomen hiippakunnan perustamisesta. Ajatus on elänyt 1960-luvulta lähtien. Perustamisaloite tehtiin 1978, 1992 ja 2002. Kevään 2002 kirkolliskokouksessa aloite Keski-Suomen hiippakunnan perustamiseksi raukesi. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että oman hiippakunnan perustaminen Keski-Suomeen ei ole mielekäs ratkaisu. Perusteluksi esitetään Lapuan hiippakunnan jo toteutuneet toimet Keski-Suomen alueen hoitamiseksi. Toimet ovat olleet kannatettavia ja kaiken lisäksi oikean suuntaisia. Siteeraan hallintovaliokunnan kantaa: "Hallintovaliokunnan mielestä tämä [siis hiippakuntatoimisto ja muu työ ja toiminta Keski-Suomen hyväksi] on tarkoituksen mukaisin tapa edistää Jyväskylän alueen hiippakunnallista kehittämistä". Kuten tästä voidaan huomata, hallintovaliokuntakin on sitä mieltä, että aluetta pitää hiippakunnallisesti kehittää. Tämä muodostui myös kirkolliskokouksen linjaukseksi.

Kyseisen kirkolliskokousistunnon jälkeen Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli asetti työryhmän kehittämään hiippakunnallista toimintaa Keski-Suomessa kirkolliskokouksen ratkaisun mukaisesti. Hiippakuntasihteerin virka on johdonmukainen johtopäätös tehdystä linjauksesta. Olemme Lapualla siis toimineet kirkolliskokouksen antaman ohjauksen mukaisesti. Hiippakunnan toimintaa on rakennettu viime vuoden määrätietoisesti kaksinapaiseksi. On pyritty tietoisesti kaihtamaan maakunnallisia vastakkainasetteluja ja kehitetty tuomiokapitulin Jyväskylän toimipistettä. Sinne on sijoitettu hiippakunnan lähetyssihteeri, hiippakuntakanttori, kuurojen pappi ja kirkkopalvelujen työntekijä. Hiippakunnallisen toiminnan koordinaattori kuitenkin edelleen puuttuu.

Pyrkimys kohti kaksinapaisuutta kuvastaa toimintaympäristön olennaista muutosta hiippakunnan 50 vuoden aikana. Hiippakunnan perustamisvuonna 1956 Lapualla 16 000 asukasta. Viime vuonna noin kaksi tuhatta vähemmän. Hiippakunnassa on useita Lapuaa suurempia kaupunkeja muun muassa kolme maakuntakeskusta. Seinäjoki oli hiippakunnan perustamisen aikaan vain hieman suurempi kuin Lapua, nyt Seinäjoella on 36 000 asukasta ja voimakas kasvu jatkuu edelleen. Jyväskylässä on puolestaan 84 000 asukasta. Määrä on 50 vuodessa yli kaksinkertaistunut. Maalaiskunta mukaan lukien, joka on kasvanut yhteen kaupungin kanssa, Jyväskylä on Kuopiota selvästi suurempi, Oulun kokoluokan valtakunnallinen kasvukeskus. Hiippakunnan sisällä väestöllinen painopiste on siirtynyt itään. Mikäli maakuntapohjainen hiippakuntajako toteutuu, mitä Lapuan hiippakunta on asettunut kannattamaan, siihen liitettäisiin yhdeksän seurakuntaa Keski-Suomesta. Näin hiippakuntamme olisi uudistuksen jälkeen vieläkin selkeämmin kaksinapainen hiippakunta ja Keski-Suomi ohittaisi muutamassa vuodessa koko muun hiippakunnan väestömäärän. Jos kirkko aidosti ottaa vastuun Keski-Suomesta, hiippakunnan on välttämätön vahvistaa toimintaansa ja läsnäoloaan maakunnassa.

Lapuan tilannetta voidaan valaista rinnastamalla se Oulun ja Kuopion hiippakuntiin, jotka myös toimivat usean maakunnan alueella. Todettakoon ensin, että oikea rinnastuskohde hiippakunnan toiselle toimipisteelle ei ole kuitenkaan esimerkiksi Rovaniemi eikä Joensuu tai Kajaani. Oulun hiippakunnassa Lapuan kaltainen tilanne syntyisi, jos hiippakuntakeskus sijaitsisi pienessä kaupungissa, korkeakoulukaupungin kyljessä, hiippakunnan suurimman kaupungin sijaitessa toisella puolella hiippakuntaa. Tällainen tuomiokapitulikaupunki olisi Kemijärvi. Kuopion hiippakunnassa se olisi ymmärtääkseni Outokumpu. Ymmärtänette, tämän rinnastuksen avulla, mitä olisi huolehtia Oulusta tai Kuopiosta ja niitä ympäröivästä maakunnasta, joko Kemijärveltä tai Outokummusta käsin.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että Lapuan hiippakunnan kehyksen kasvu yli kahden prosentin rajan edellyttää ymmärtämystä ja hyväntahtoisuutta muiden hiippakuntien taholta. Se vaatii teitä asettumaan meidän tilanteeseemme ja kysymään hyväämme. Tähän toisten hyvänsuopaisuuteen muutkin hiippakunnat joutuvat välistä suostumaan. Nyt on puheena kokonaisen hiippakunnan toimintastrategia ja strategian ykköskohde. Strategian, joka on laadittu kirkolliskokouksen viitoittaman linjan mukaisesti. Puheena ei ole esimerkiksi kirkon läsnäolo maan hiihtokeskuksissa, mitä Kuopion hiippakunnan esitystä Lapuan edustajat olivat valmiit viime vuonna kannattamaan. Jos keskisuomalaisten kohtuullinen toive jälleen kerran torjutaan, maakunnan asukkaitten turhautumista vain lisätään.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat. Viime vuosikymmenten aikana kirkolliskokouksessa on keskusteltu kolmen eri hiippakunnan toimintarakenteen ongelmista. Ne ovat kussakin tapauksessa erilaiset. Arkkihiippakuntaan on perustettu toinen piispan virka helpottamaan arkkipiispan kohtuutonta työtaakkaa, siinäkin kehys varmasti ylittyi. Ratkaisu varmistaa sen, että arkkihiippakunnan seurakunnat saavat riittävästi tuomiokapitulin, sekä piispan tukea ja aikaa toiminnalleen. Helsingin hiippakunta on jaettu. Kirkko on siis suunnannut voimavaroja sinne, missä niitä kipeästi tarvitaan. Kirkon työn onnistuminen Helsingin ja Espoon hiippakunnissa on koko kirkon kannalta merkityksellistä. Se on myös Lapuan hiippakunnan ja sen seurakuntien etu. Tästä syystä Lapuan edustajat aikanaan ja aikansa mietittyään tukivat Helsingin hiippakunnan jakamista. Samasta syystä tuimme viime vuonna Espoon Ison Omenan kauppakeskuspapin virkaa. Mottomme oli "ei se ole meiltä pois".

Kolmas useasti keskusteltu hiippakunta on ollut Lapua ja Keski-Suomi sen osana. Tämä ongelma on edelleen ratkaisematta. Hiippakuntasihteerin virka mahdollistaa hiippakunnallisen toiminnan Jyväskylässä ja sitä ympäröivässä maakunnassa. Kirkon jäsenyyden näkökulmasta Jyväskylän tilanne on verrannollinen Espooseen. Mikäli kirkolliskokous pitää kiinni linjauksesta, jolla se on jo ohjannut Lapuan hiippakunnan kehittämistä, se osoittaa varat kyseiseen sihteerin virkaan Keski-Suomea varten. Jäämme teidän hyväntahtoisuutenne ja ymmärtämyksenne varaan. Hyvät ystävät. Ei se ole pois keneltäkään toiselta, jos viisikymmentä vuotta täyttävää Lapuan hiippakuntaa kehitetään kirkolliskokouksen viitoittaman linjauksen mukaisesti vastaamaan ajan tarpeita ensi vuonna ja siitä eteenpäin.


Paluu