Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2010 edustaja-aloitteesta 8/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä toukokuuta 2010 klo 15.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Haluaisin tuoda keskusteluun mukaan myös seuraavan näkökohdan. Sekä hallintovaliokunnan mietinnössä että siihen liitetyssä perustevaliokunnan lausunnossa on pohdittu parokiaaliperiaatetta, sen syntyhistoriaa sekä alueseurakunnan että henkilöseurakunnan etuja ja haittoja. Hallintovaliokunta on mietinnössään päätynyt esitykseen siitä, että kirkkohallituksen tulisi selvittää ja tehdä selvityksen pohjalta mahdolliset muutosehdotukset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen siitä, miten parokiaalisuuden periaatteesta voitaisiin poiketa seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen.

Mietinnössä ei ole kuitenkaan tuotu esille kirkkolain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädettyä, eikä siinä ole pohdittu kyseisen säännöksen tuomaa mahdollisuutta vastata mietinnössä tehdyn esityksen tavoitteeseen. Mainitussa lainkohdassa säädetään siitä, että kirkon jäsen on seurakunnan jäsen, jonka alueella hänellä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Säännös jatkuu: "Kirkkohallitus voi kuitenkin antaa määräyksiä siitä, milloin henkilö voi olla kotikuntansa alueella olevan muun seurakunnan jäsen." Säännös ei siis mahdollista poikkeamista kotikuntaperiaatteesta, mutta se mahdollistaa poikkeamisen asuinpaikkaperiaatteesta.

Vaikka säännöstä on aiemmin sovellettu siten, että kirkkohallitus on antanut määräyksen mahdollisuudesta poiketa asuinpaikkaperiaatteen mukaan määräytyvästä seurakunnasta kielellisellä perusteella tai kirkkoherrojen kohdalla, ei säännös sanamuotonsa mukaan millään tavalla rajoita käytettävää poikkeamisperustetta. Siten seurakuntayhtymissä, joissa seurakunnat sijaitsevat yhden kunnan alueella lienee mahdollista poiketa asuinpaikkaperiaatteesta kirkkohallituksen määräyksellä, myös esityksessä esille tuodulla tavalla. Tämä saattaisi olla keino, millä asiassa lähdettäisiin eteenpäin, esimerkiksi jonkin seurakuntayhtymän alueella. Luonnollista on, että ennen tällaisen määräyksen antamista tulee selvittää käytettävän perusteen kattavuus ja soveltuvuus suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Samoin on tehtävä riittävä arvio siitä, mitä määräyksen antaminen tulee merkitsemään seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien toimintaan. Mikäli sitten halutaan asuinpaikkaperiaatteesta poikkeamisen määräystä sitovammalle pohjalle, edellyttänee tämä lain muutosta. Samoin on huomattava, että voimassa oleva lainkohta ei anna vastaavaa mahdollisuutta niissä seurakuntayhtymissä, joissa seurakuntayhtymä on muodostettu yli kuntarajojen.


Paluu