Puheenvuoro



Aula Maria Kaisa, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Hyvä arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kiitos tästä uudenlaisesta toiminta- ja taloussuunnitelmasta, jossa on strategisia painopisteitä ja tuloskortteja. Edustajakollegat Pihlava ja Weuro jo kommentoivat uutta esitystapaa Itse ajattelen, että tämä on myönteinen askel hyvään suuntaan. Näen kyllä samoja kehitystarpeita, joita edustajakollegatkin tässä esittelivät. Oma huomioni kiinnittyi, kun tätä luin, erityisesti hiippakuntien toimintasuunnitelmiin, jotka olivat hyvin eri mittaisia. Toivoisin, että seuraavassa kehitysvaiheessa haettaisiin näille hiippakuntienkin suunnitelmille enemmän sellaista vertailukelpoisuutta, jolloin ne avautuisivat paremmin myöskin päätöksentekijälle.

Toisena asiana, kiitos arkkipiispalle hyvin ajatellusta avauspuheenvuorosta, joka koski turvapaikanhakijatilannetta. Arkkipiispa haastoi siinä meitä ja seurakuntia kotoutumaan uuteen todellisuuteen ja siihen, miten maailma on tullut meitä lähelle. Myöskin omassa Viitasaaren seurakunnassa odottelemme parin viikon kuluttua noin 150:tä turvapaikan hakijaa, mikä tuommoisessa keskisuuressa kunnassa on kuitenkin varsin iso määrä. Ajattelen, että kirkolta vaaditaan nopeaa reagointia sekä seurakuntatasolla, hiippakuntatasolla että kirkon keskushallinnon tasolla. On toki selvää, että tämä toimintasuunnitelma on valmisteltu pääosin varmasti jo keväällä ja siinä vaiheessa, kun uusi tilanne ei ole ollut nähtävillä, näköpiirissä tai ennustettavissa. Näin ollen ei se ole sinänsä yllättävää, että tämä toimintasuunnitelma ei kovin vahvasti vielä reagoi tähän tilanteeseen. Löysin kyllä ulkoasiain osastolta seuraavan tavoitteen: "maahanmuuttajatyön ja uskontojen kohtaamisen periaatteiden ja toimintatapojen kehittäminen vastaamaan merkittävästi lisääntyvää ulkomaalaisten ja ei-kristittyjen määrää". Toivon, että talousvaliokunta käsitellessään tätä suunnitelmaa pohtisi erityisesti turvapaikanhakijatilannetta ja sitä, että mitä se vaatii niin seurakunta- hiippakunta kuin kirkkohallituksenkin tasolta. Kehitystyötä ei tule tehdä liian hajautetusti vaan on löydettävä yhteisiä toimintamalleja, jotka tukisivat myös seurakuntia pääsemään nopeasti kiinni siihen työhön, jota paikallisesti tarvitaan. Koska tämähän on diakonian asia ja kasvatuksen asia myöskin jumalanpalveluselämän asia. Tarvitaan käännöstyötä ja muuta hyvin käytännöllistäkin tekemistä, jota on järkevä tehdä yhteisesti ja keskitetysti.

Toinen asia, josta haluaisin evästystä antaa talousvaliokunnan käsittelyyn, koskee toiminta- ja taloussuunnitelman lapsivaikutusten arviointia. Tämähän on kirkollisen viranomaisen päätös, josta meidän vuoden alusta voimaan tulleen kirkkojärjestyksen muutoksen mukaan täytyisi tehdä lapsivaikutusten arviointi tai ainakin ottaa kantaa siihen, onko tällä lapsivaikutuksia. Luin toiminta- ja taloussuunnitelmaa siitä näkökulmasta. Toki kasvatus- ja perheasiainyksikön työssä lapsinäkökulma näkyy hyvin ja siellä on monia hyvin kannatettavia tärkeitä tavoitteita. Toisaalta esimerkiksi diakonian tai kirkon tiedotuskeskuksen puolella en havainnut lapsinäkökulmaan liittyviä tavoitteita tai huomioita. Ilahtuneena laitoin merkille sen, että monien hiippakuntien toimintasuunnitelmissa oli lasten seurakuntalaisuutta tukevia hankkeita ja koulutuksia. Tosiaan evästyksenä talousvaliokunnalle ehdotan, että otatte selvää, että miten lapsivaikutusten arviointi on tämän asiakirjan valmistelun yhteydessä toteutettu ja myöskin kirjaisitte siitä mietintöön omat johtopäätöksenne.

Ja sitten lopuksi muutama asia talousarvioaloitteesta, jonka tein toukokuussa oikeastaan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Se koski evästyksiä tältä kirkolliskokoukselta seuraavalle liittyen lasten ja nuorten osallistumiseen ja lasten ja nuorten mielipiteiden selvittämiseen. Aloite koski määrärahaa lasten ja nuorten kirkolliskokoustyöskentelyn kehittämiseen ja käynnistämiseen yhdessä alan järjestöjen, kouluttajien ja muiden toimijoiden kanssa. Perehdyimme tulevaisuusvaliokunnassa asiaan viime toukokuussa ja tehtäväkseni tuli sitten laatia aloite. Siinä on allekirjoittajina kuusi muuta valiokunnan jäsentä. Tulevaisuusvaliokuntahan oli aloitteen tekijänä myös vuonna 2013, kun toteutettiin tämän kirkolliskokouksen aikana lasten ja nuorten tapaaminen. Tuossa varmaan moni teistä oli mukana ja tapaaminen silloin koettiin hyödylliseksi. Ajattelimme tulevaisuusvaliokunnassa, että tälle tarvittaisiin jatkoa ja pysyvyyttä ja vuoropuhelun vakiinnuttamista. Tätä puoltaa sekin, että vuoden alusta voimaan on tullut velvoite lapsivaikutusten arviointiin. Lapsivaikutusten arvioinnin toimeenpano myös edellyttää parempia eri-ikäisten lasten ja nuorten osallistumisen muotoja eri seurakuntatyön tasoilla niin seurakunnissa, hiippakunnissa kuin täällä kirkolliskokouksessakin.

Toiseksi kirkon oma strategia 2020 haluaa vahvistaa kaikenikäisten, myös lasten ja nuorten, seurakuntalaisuutta. Se tarkoittaa myös lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa kirkossa, esittää omia mielipiteitään ja näkökulmiaan. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän aikuisten pitäisi olla halukkaita ja valmiita oppimaan lasten ja nuorten näkökulmista ja ottamaan niitä huomioon siinä työssä, mitä eri päätöksenteon tasoilla teemme. Aloitteella tulevaisuusvaliokunta halusi avata keskustelua siitä, miten kehitetään lasten ja nuorten osallistumista seurakuntatasolla ja hiippakuntatasolla ja miten sen pohjalta luodaan uusi käytäntö lasten ja nuorten sekä kirkolliskokouksen vuoropuhelulle. Ajattelimme, että tässä työssä tulisi hyödyntää paitsi fyysisiä tapaamisia niin myöskin verkon monia mahdollisuuksia. Kirkkohallitus vastasi aloitteeseen, että se on strategisesti tärkeä. Mutta kirkkohallitus oli sitä mieltä, että näitä kuvattuja toimintamuotoja toteutetaan jo nykyisinkin. Tässä on ehkä jonkinlainen viestikatkos tai olisiko ehkä ihan väärinkäsitys. Ymmärtääkseni nuorten ja nuorten aikuisten osalta näitä osallistumisasioita on paljonkin kehitelty ja on kokoonnuttu ja seurakuntia on aktivoitu. Mutta jos ajatellaan alle 15-vuotiaita ja alakouluikäisiä niin en ole havainnut, että olisi käynnissä kehitystyötä. Olemme Viitasaarella kehitelleet lasten ja nuorten ryhmää, joka auttaisi meitä päättäjiä lapsivaikutusten arvioinnissa ja lasten mielipiteiden selvittämisessä. Emme ole löytäneet siihen mitään vertailukohtaa tai tukea muusta kehitystyöstä, jota täällä kirkon piirissä tehtäisiin.

Kirkkohallitus ei puolla aloitteeseen erillisrahaa mutta toteaa, että työtä olisi mahdollista käynnistää jo nykyistenkin määrärahojen puitteissa. Lisäksi kirkkohallitus toteaa, että kehitystyön jatkamisen tukeminen voisi olla mahdollista tarkemman toimintasuunnitelman pohjalta. On varmasti näin, että määräraha-aloite sinällään esittää asian isoina linjoina ja tahtotilana. Se on minun nähdäkseni myöskin määräraha-aloitteen tarkoitus. Ei ole tarkoitus, että aloitteessa esitetään jokin tarkka toimintasuunnitelma. Toivonkin, että kun talousvaliokunta tätä asiaa käsittelee niin valiokunta voisi kirjata mietintöönsä kirkkohallitukselle velvoitteen jatkaa tässä aloitteessa esitettyä kehitystyötä lasten ja nuorten kirkolliskokoustoiminnan kehittämiseksi ja että kirkkohallituksen sisällä laadittaisiin sitten nämä tarpeelliset toimintasuunnitelmat.

Arvoisa puheenjohtaja. Lopuksi vielä ajattelin, että kommentoin tuota mielenkiintoista näkökulmaa, minkä edustaja Juntunen otti esille sukupuolisensitiivisyydestä, joka liittyy kirkon kasvatus- ja perhetyön toimintasuunnitelmaan. Mitä sillä tarkoitetaan? Minusta on myönteinen asia, että näkökulma on mukana. Itse miellän sukupuolisensitiivisyydellä sitä, että emme aseta tyttöjä ja poikia ikään kuin ennalta johonkin tiettyihin rooleihin tai lokeroihin. Jos me ajattelemme tyttöjä ja poikia ja sukupuolta niin se ei aina ole niin selvä kategoria vaan enemmänkin jatkumo. Tiedämme itsekin, että voi olla poikamaisia tyttöjä ja tyttömäisiä poikia, jos näin vähän kärjistetysti sanotaan. Meidän täytyy tukea sitä lasten ja nuorten erilaisuutta ja moninaisuutta myöskin tässä mielessä ja antaa heille mahdollisuutta olla juuri semmoisia kuin mikä on heidän oman itsetuntonsa kannalta parasta ja minkälaisia he itse kokevat olevansa. Itse näen, että tämä on hyvin myönteistä lasten ja nuorten tyttöjen ja poikien erilaisuuden hyväksymisen kannalta.


Paluu