Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodeksi 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2006 - 2008 (Kirkkohallituksen esitys 7/2005)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minä esittelen teille pääpiirteittäin kirkkohallituksen esityksen talousarvioksi ensi vuodeksi ja toiminta- ja taloussuunnnitelman. Mutta sitä ennen muutama havainto seurakuntien viime vuoden taloudesta. Sitä ennen havaintoja jäsenmäärämme muutoksesta -03-04. Valitettavasti tämä jäsenkatomme jatkuu edelleen, tosin prosentuaalinen vähennys oli vain 0,24 %, se oli varsin pieni. Mutta tähän on nyt koetettu seurakuntien jäsenmäärän koon mukaan ryhmitellä muutosta. Olen tuonne valmiiksi väreillä laittanut kohtia, mitkä ehkä kannattaa noteerata. Ensimmäinen mielenkiintoinen havainto on se, että jos meillä on 434 seurakuntataloutta, meillä on 97 kappaletta ihan pieniä eli alle 2 000 jäsenen seurakuntia. Kuitenkin niissä yhteensä on jäseniä koko kirkosta 3 %. Näissä pienissä myös tämä prosentuaalinen miinusmerkkinen muutos on yllättävää kyllä ollut kaikista suurin. Näissähän ei varsinaisesti ole eroamisesta kysymys, vaan muuttoliikkeestä lähinnä. Positiivinen havainto on, että kokoluokassa 10 000-30 000 jäsentä eli tällaisessa keskikokoisessa seurakuntataloudessa jäsenmäärämuutos on yllättävää kyllä ollutkin plusmerkkinen. Ei tosin paljoa, mutta kuitenkin. Ja tämä kolmas havainto on, että meillä yli 30 000 jäsenen seurakuntatalouksia on 24 kpl ja näissä kuitenkin asuu lähes puolet seurakuntamme jäsenistä.

Mutta sitten tähän talouspuoleen, jota olemme tietyllä tavalla Tampereen Yliopiston kunnallistieteen laitoksen kanssa seuranneet vuodesta 2000 alkaen. Jos muistatte, silloin aluksi parina ensimmäisenä vuonna kuvittelimme seurakuntatalouden kääntyvän heti vuosituhannen alussa jyrkkään laskuun, mutta sehän oli pari ensimmäistä vuotta hyvinkin plusvoittoinen. Eli vasta 2001-2002 alkoi kohtuullisen suuri aleneminen. Nämä tärkeimmät katteemme, toimintakate, vuosikate ja sitten tilikauden tulos, ne ovat 3-4 viimeistä vuotta olleet heikkenevät. Eli tässä on tämä suunta selkeästi miinusmerkkinen. Verotulot ovat olleet sellaista plus/miinus, ei oikein ole selvää suuntaa, ei ylös ei alaspäin. Erityisesti huolestuttavaa on tämä alimmainen rivi, josta näette, että tilikauden tulos on -03-04 lähes puolittunut.

Näissä pilareissa seuraamme sitä, miten kirkon saama yhteisvero-osuus riittää korvaamaan kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvia kustannuksia. Tässä on yhteiskunnallisiin tehtäviin sisällytetty hautaustoimi, jäsenrekisteri sekä kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnossapito. Niinkuin huomaatte, -02-03 yhteisöverotolppa oli vielä selkeästi suurempi kuin yhteiskunnallisten tehtävien kustannustolppa. Viime vuonna sitten kävikin jo niin, että yhteiskunnalliset tehtävät olivat 11 miljoonaa euroa näin ymmärrettyinä suuremmat kuin mitä yhteisövero-osuus. Tässä on huima hyppäys johtuen siitä, että -04 ensimmäisen kerran jaksotimme uudella, oikealla lailla näitä yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia. Tästä kalvosta näkee vielä sen, että -05 (meillä on tiedot lokakuulle asti) näyttää siltä, että yhteisöverotulokertymä olisi varsin hyvä tältä vuodelta. Se saattaa jopa ylittää viime vuoden kertymän. Mutta selkeästi meillä tietynlaisia perusongelmia seurakuntataloudessa on. Ensimmäinen on suurin eli jäsenmäärä vähenee ja tulopohja kaventuu. Toinen, mikä Tampereen tutkimuksesta selkeästi kävi ilmi on se, että lähes kaikissa seurakunnissa menot kasvavat selvästi tuloja nopeammin eli seurakunnat eivät ole vielä oikein osanneet sopeuttaa menoja väheneviin tuloihin. Talouden alueellinen erilaistuminen on lisääntynyt eli pienten seurakuntien kehitys on monella mittarilla supistuvaa. Tiedämme hyvin, että väestö vähenee ja ikääntyy, nuoria ja aktiivi-ikäisiä on entistä vähemmän. Mutta tietysti poikkeuksia on, osa pienistä seurakunnista voi varsin hyvin johtuen siitä, että ne sijaitsevat suurten kasvukeskusten kupeessa.

Sitten seuraa negatiivisten seurakuntien lukumäärän kehitystä kuvaavat pylväät. Negatiivinen tarkoittaa tässä tilinpäätöksen miinusmerkkisyyttä. Tämä negatiivinen ei kuvaa millään muulla lailla näitä seurakuntia. Tässä on vähän sama ilmiö kuin seurakuntien kokonaistalouden kehityksessä. -02 oli varsin hyvä vuosi, silloin näitten miinusmerkkisten (sekä vuosikatteella että tilikauden tuloksella mitattuna) seurakuntien lukumäärä putosi varsin alhaiseksi. Mutta valitettavasti lukumäärä kasvoi -03 ja myös -04. Tämä on siinä mielessä aika ikävää, että nimenomaan -02 me käynnistimme tehostetun avustusjärjestelmän eli pyrittiin entistä enemmän täsmäasein tarttumaan ja tukemaan näitä miinusmerkkisiä seurakuntia. Ilmeisesti verotulojen vähennykset, muuttotappiot ja näinpäinpois aiheuttivat kuitenkin huolimatta tästä tuesta näin voimakkaan lisäyksen. Eli joka kolmannella seurakuntataloudella viime vuonna oli miinusmerkkinen tulos. Se on varsin monella. Mutta jos otetaan pois avustukset eli avustusjärjestelmää ei olisi ollut lainkaan, silloin peräti joka toisella, eli puolella seurakuntatalouksista olisi ollut miinusmerkkinen tulos. Avustusjärjestelmän avulla näin karkeasti laskien saimme 73 seurakunnan nenän veden pinnalle. Minä itse uskoisin, että ensi vuonna voimaan tuleva yhteisöveron uusjako, mistä äsken ministeri Karpelakin mainitsi, auttaisi miinusmerkkisten seurakuntiemme ongelmaan ainakin jollain lailla. Nyt ensi vuoden alusta kaikki seurakunnat saavat ainakin jossain määrin osuutta yhteisöveron tuotosta. Tämä euroa per kunnan jäsen (eli puolet jaetaan tällä perusteella) on noin 9 euroa kunnanjäsentä kohti. Eihän 9 euroa per kunnanjäsen ole paljon mutta, ottaen huomioon, että seurakuntien miinusmerkkiset tulokset ovat usein varsin pieniä (me emme puhu satojentuhansien eurojen miinuksista vaan hyvin pienistä miinuksista) saattaa olla, että tämä sitten osaltaan auttaa joitakin tasapainottamaan talouttaan. Tämän vaikutuksen näemme kesällä -08, kun vuoden -06 tulokset on saatu koottua.

Tämän johdannon jälkeen siirtyisin eläkelaitostoimintaamme, joka on, niinkuin muistatte, 75 % meidän taloudestamme. Ja muutamia havaintoja tästä päätoimialastamme. Aikaisempina vuosina olemme arvioineet kirkon eläkkeiden kasvun selkeästi liian suureksi. Olemme kuvitelleet, että suurin osa meistä jäisi eläkkeelle lähivuosina, mutta ilmeiseti näin ei sitten kuitenkaan ole. Tänä vuonna voimaan tullut eläkeuudistuskin osaltaan saattaisi myöhentää eläkkeelle siirtymistä. Eli kun olemme aikaisemmin kuvitelleet, että eläkemenot kasvaisivat 7 % vuodessa, nyt arvioimme, että tämän kolmivuotiskauden ajan kasvu olisi 4 %. Ja palkkasumman oletamme kasvavan edelleen 3 %. Mkäli tämä ennuste toteutuu, silloin eläkemaksutulomme riittävät eläkemenoihin vuoteen 2010 saakka. Ja muistan, että vuosi sitten taisin pelotella teitä sanomalla, että riittämisvuosi olisi tuossa 2007, mutta nyt näyttää siltä, että se muutaman vuoden myöhentyisi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tämän mallin mukaan elettäisiin, vuonna 2011 ensimmäisen kerran meidän tarvitsisi käyttää eläkerahaston sijoitustoiminnan tuottoja eläkemenoihin ja siihen asti eläkemaksutulot riittäisivät. Nyt on vihdoinkin käynnistynyt eläke-ennusteen valmistelu. On puhuttu monta vuotta siitä, että kohta eläke-ennuste saadaan. Nyt näyttää siltä, että se on piankin käytössä. Eli eläke-ennusteen valmistuttua meidän on mahdollista arvioida eläkevastuun suuruus nyt ja tulevaisuudessa. Tietysti otamme useita vaihtoehtoja siihen mukaan riippuen siitä, kuinka arvioimme eläkevakuutettujen määrän kehittyvän tulevaisuudessa. Tämän jälkeen meidän kaiken järjen mukaan pitäisi pystyä vähän tarkempaan eläkemenojen ennustamiseen vuositasolla ja myös pystymme määrittämään, mikä rahaston tavoitekoko oikeastaan olisi. Siinä vaiheessa voisimme ottaa kantaa eläkelaitoksen tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Ja tietysti työnantajien kannalta tärkein on tämä viimeinen, eli voimme siinä vaiheessa ratkaista, olisiko mahdollista alentaa Suomen korkeinta työnantajan eläkemaksua. Tiedän varsin hyvin, että näin korkea eläkemaksu, sivukulu, on osittain työllistämisen este.

Menneinä vuosina, samaten kuin muutamana tulevana vuonna, olemme tehneet jättiläismäisiä tietojärjestelmähankkeita eläkelaitoksessa. Meillä on vuosi toisensa jälkeen melkoisen suuria eriä käytetty järjestelmän kehittämiskustannuksiin. Nämä ovat olleet kolmen tyyppisiä, toisistaan riippumattomia hankkeita, mitä on toteutettu ja toteutetaan edelleen rinnakkain, peräkkäin, limittäin ja lomittain. Ensimmäisenä tavoitteenahan oli eläkelaitosten asiakkaiden palvelun parantaminen (Vilma viimeinen laitos maksaa). Toisen, minkä ensimmäinen osa on toteutettu ja toinen toteutetaan ensi vuoden alusta (Puro 1 ja Puro 2) tavoitteena on kannustaa jatkamaan työntekoa pitempään. Ja sitten näiden rinnalla ja ohessa toteutetaan eläkelaitosten välisen yhteistyön syventämistä ja silloin puhutaan Arekista ja Yhelasta. Näistä ykkös- ja kolmoskohdasta mainitsen tarkemmin, koska ymmärrän varsin hyvin, että kun te vuodesta vuoteen luette toiminta- ja taloussuunnitelmasta näistä eläkelaitoksen tietohallintokuluista, niin te aivan varmasti mietitte, että mitä ihmeen Iisakin kirkkoa muistuttavaa järjestelmää tässä rakennetaan. Näytän teille kaksi kuvaa, jotka ehkä kuvaavat sitä, miten isoista asioista on kysymys. Tämä kuvaa tilannetta ennen Vilmaa (viimeinen laitos maksaa) ja tilannetta Vilman jälkeen. Eli täällä oli entinen hämmentynyt asiakas, jolla oli useampien eläkelakien alaista palvelusuhdetta. Kun tällainen asiakas jäi eläkkeelle, hänen piti hakea eläkettään kaikista näistä eläkelaitoksista. Hän sai kaikista eläkelaitoksista oman päätöksen ja eläkelaitokset maksoivat kaikki oman osuutensa. Jos tämä asiakas halusi valittaa jostain päätöksestä, hänen piti valittaa siihen valitusasteeseen, mikä nyt sattui kunkin valitusaste olemaan. Nyt 2004 alusta meillä on toivottavasti iloisia aktiivisia asiakkaita, jotka asioivat vain kirkon keskusrahaston kanssa. Meidän tehtävämme on myöntää ja maksaa tälle henkilölle kaikkien niiden eläkelakien mukaiset eläkkeet, minkä alaisena tämä henkilö on ollut. Hän saa vain yhden eläkepäätöksen, hän saa rahaa vain meiltä ja jos hän valittaa, hän valittaa vain meidän valitusasteeseemme. Tämän järjestelmän taakse on tietysti rakennettu valtava clearing-järjestelmä, missä euron tarkkuudella selvitellään, mitä kukin laitos on toisensa puolesta maksanut. Tähän uutena muutoksena tulee vuoden 2007 alusta uusi työeläkelaki. Sen muutokset joudumme rakentamaan tähän meidän omaan järjestelmäämme sisälle sen takia, että mehän tietysti myönnämme myös TEL:n eläkkeet. Tämä toinen, jolla yritän kuvata näitä meidän ponnistelujamme, kuvaa salaperäisiä kirjaimia Arekia ja Yhelaa. Reunassa näette tämänhetkisen tilanteen eläkejärjestelmistä eli kaikki eläkejärjestelmät. (Kuntien eläkevakuutus, Valtionkonttori, tai TEL), ovat irrallisia. Jokaisella eläkelaitoksella on omat palvelusuhderekisterit, päätöstuotanto ja eläkelaskenta. Keskellä on Eläketurvakeskus, joka toimii postikonttorina ja sen kautta kulkee sanomia suuntaan jos toiseen. Nyt me rakennamme, tosin kalliilla hinnalla, niinkuin on käynyt jo monta kertaa ilmi, koko Suomen yhteistä ansainterekisteriä ja yhteistä eläkelaskentaa. Tähän järjestelmään jokainen eläkelaitos (mekin) aikanaan liitymme. Meille jää siinä vaiheessa vain oma päätöstuotanto. Kaikki muu tulee yhteisistä tietokannoista.

Sitten yksi kuva eläkerahaston sijoitustoiminnasta. Minulla on taas jälleen kerran ilo todeta, että sijoitustoimintamme on ollut edelleen erittäin menestyksekästä. Rahaston syntyvaiheesta tähän hetkeen asti tuotto on ollut keskimäärin 10 % vuodessa. Viime vuonnahan se oli 9,5 ja tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä se oli 13,6 %, kun tavoite on ollut 6,5. On mennyt, niinkuin näette, varsin hyvin, mutta tulevaisuus on erittäin haasteellista. Ja uskoisin, että valitettavasti siinä vaiheessa, kun puolen vuoden päästä katselemme tilinpäätöstä, niin meillä ei varmaankaan ole noin iso tuotto kuin 13,6. Varmaan tulee korjaavia liikkeitä. Olemme yrittäneet simuloida eläkerahaston tulevaa kehitystä. Nämä siniset tolpat kuvaavat aina rahastoa vuoden lopussa ja sen jälkeen tätä luetaan niin, että tämä keskimmäinen eli liila tolppa kuvaa rahaston keskimääräistä kasvua, mikäli eläkerahaston johtokunnan 6,5 % tuottotavoite toteutuu. Tämä keltainen tolppa kuvaa tilannetta, jossa 90 % todennäköisyydellä jäädään sen alle. Vastaavasti tämä matalin kuvaa tilannetta, joka 90 % todennäköisyydellä ylitetään. Jos tämä keskimmäinen toteutuisi, meillä olisi 2011 noin 950 miljoonaa euroa rahastossa. Eläke-ennuste, mikä kohta puolin valmistuu, kertoo, onko se tarpeeksi. Eläkerahaston budjetoinnissa on yksi muutos viime vuoteen verrattuna eli ensi vuodesta alkaen me budjetoimme vain ns. varmat tuotot eli budjetoimme osinko-, korko- ja vuokratuotot. Emme enää arvioi mahdollisia arvonalennuksia tai arvonalennusten palautuksia tai realisoituvia myyntivoittoja tai -tappioita, koska näiden arviointi on täysin mahdotonta. Meillähän ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa markkinatilanteeseen eikä meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa varainhoitajien käyttäytymiseen. Emme todellakaan tiedä, miten nämä pitäisi arvioida. Tämän vuoksi olemme tilintarkastajien ohjeiden mukaan siirtymässsä tähän varovaisuuden periaatteeseen.

Sitten keskusrahaston muu toiminta varsin lyhyesti, koska se ei pidä sisällään juurikaan mitään merkillistä. Se käsittää kolme pääosastoa, kirkon yhteisen toiminnan, hiippakunnallisen toiminnan ja avustukset. Jos keltaista toimintakatetta katsoo, huomaa, että kun tämän vuoden talousarviota ja ensi vuoden talousarvioesitystä vertaa, niin toimintakatteemme on itse asiassa parantunut. Eli miinusmerkkisyys on pienentynyt. Kuitenkin kirkon yhteiseen toimintaan esitetään 6 % muutosta, hiippakunnalliseen toimintaan 2 %:n ja avustuksiin peräti 9 %:n vähennystä. Mutta yhteenlaskettuna kate siis paranee. Yhteisen toiminnan 6 %:n muutosesitys johtuu seuraavista seikoista: tämä sisältää kaksi kolmen vuoden projektia, jäsenyyden vahvistamisprojektin ja seurakuntien yhteistyön ja kehittämishankkeiden koordinaattoriprojektin. Näitä projekteja on tarkemmin selvitetty kansliapäällikön laatimassa tiedonannossa. Seurakuntavaaleihin esitetään varattavaksi 500 000 euroa ja ulkomaisiin jäsenmaksuihin esitetään vielä yhden kerran ylimääräistä korotusta 100 000 euroa. Tämä on kirkolliskokouksen edellisellä kaudella tekemä toivomusponsi tasokorotuksen tekemiseksi. Ilman näitä hankkeita muutos olisi runsas 2 %. Sitten uutena 2007-09 kaudelle kirkkolain kodifiointiprojekti.

Tämä -9 % 2005-06 muutokseksi selittyy seurakunta-avustuksilla ja erityisesti sillä, että talousarvion ensimmäisessä muutoksessa tänä vuonna kehittämisavustuksiin lisättiin 1,6 miljoonaa. Yhdistymisavustuksien kysyntä oli huomattavasti suurempi kuin mihin oli osattu varautua. Ensi vuoden 15,2 miljoonaa lienee tuollainen ns. perustaso, mikä meillä on ollut muutaman vuoden. Mutta 2007 esitetään, että seurakunta-avustuksia vähennettäisiin 2 miljoonaa euroa. Nyt tiedän varsin hyvin, että te mietitte, miten on mahdollista, että 2007 seurakunta-avustuksien tasoa voidaan tiputtaa 2 miljoonaa, vaikka juuri äsken havaittiin, että miinusmerkkisten seurakuntien lukumäärä on huomattavassa nousussa. Tämän minä voimakkaasti näen niin, että tason pudotus on mahdollista tehdä, koska suurin tulontasaus tapahtuu yhteisöveron uusjaon kautta ilman, että raha millään lailla käy keskusrahastossa. Ja myös verotulojen täydennyksen uusi jakotapa mistä toukokuussa päätettiin, mahdollistaa entistä paremman kohdistumisen. Verotulojen täydennykseen tulee se muutos, että kun aikaisemmin on ollut sitä korkeampi tasoitusraja, mitä harvemmin asuttu kunta, niin nyt siihen otetaan rinnalle myös se, että mitä pienempi seurakunnan jäsenmäärä, sitä korkeampi tasoitusraja. Kolmanneksi kentällä on varsin runsaasti kehittämis- ja yhdistymishankkeita vireillä, varsin runsaasti.

Viimeisenä esitys toiminnan rahoittamisesta. Ensi vuoden alustahan perusmaksu peritään vain laskennallisen kirkollisveron perusteella. Laskennallinen kirkollisvero tarkoittaa kirkollisveroa jaettuna veroprosentilla. Jos on kysymys 1 %:n seurakunnasta, on ihan sama onko kirkollisvero vai laskennallinen kirkollisvero, mutta jos on esimerkiksi 2 %:n seurakunta, niin silloin laskennallinen kirkollisvero on puolet kirkollisverosta. Nyt kirkkohallitus esittää, että perusmaksu olisi 9,1 % ensi vuonna, jolloin seurakuntamaksutulot kasvaisivat 0,86 % tähän vuoteen verrattuna. Perusmaksuksi 07-08 esitetään 8,7 %. Jotta me tällä 8,7:llä pärjättäisiin, kahden oletuksen täytyy toteutua: kirkollisverotulojen muutoksen täytyy olla vähintään 1 % vuodessa ja toinen on se, että me emme voi rahoittaa keskusrahaston budjetista mittavia uusia toimintoja ilman, että jostain entisestä luovutaan. Mutta tässä hyvin lyhyesti pääkohdat.


Paluu