Puheenvuoro



Koskelo Aimo, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Nyt käsillä oleva aloite on laadittu taitavasti. Se on perusteltu mm. käytännön näkökulmasta ja lähtökohdasta, jossa on eduskunnan tekemä äänestyspäätös syksyltä 2014. Huomionarvoinen seikka on aloitteen allekirjoittajien enemmistön kotipaikkasijainnit ja heidän koulutuksensa tausta. Aloitteessa todetaan, että tämä asia jakaa ihmisten mielipiteitä. Näin on, mutta olen itse joutunut pohtimaan sitä, miksi tämä jakaa niitä myös kirkon sisällä. Kirkolla instituutiona on vapaus uskonnonharjoittamiseen aivan niin kuin jokaisella meillä yksilöinä ja yksityisinä ihmisinä. Aamumessun saarnassa puhuttiin luottamuksesta ja toivosta. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan eikä näkymättömästä epäillä, opettaa meitä Raamattu. Meillä kirkossa on olemassa selvä kanta avioliitosta, avioliittoasiassa, ja se kanta on mielestäni Raamatun mukainen. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, ja tämän tulisi näkyä kaikkien kirkon parissa työtä tekevien henkilöiden puheissa ja kannanotoissa. Raamatun alkulehdillä on nämä sanat, jotka nyt varmaan on jo täällä lainattu, eli "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät". Olen pohtinut tätä ja se ei ole sattuma, että se on nimenomaan Raamatun alkulehdille kirjoitettu. Sen tähden, ettei ihmiskunnalla tässä asiassa olisi epäselvyyttä, mitä Jumala on tarkoittanut ja mikä on Jumalan tahto tässä asiassa. Meillä ei ole mahdollisuutta eikä tarvetta poiketa Raamatun mukaisesta avioliittokäsityksestä. Avioliittolakia ei tule muuttaa yhteiskunnan kehityksen seurauksena. Kyseessä ei myöskään ole yhdenvertaisuusasia. Kysymys on oppiin liittyvästä asiasta, ja se tekee tästä niin tärkeän, luovuttamattoman. Kysymys on siis opista. Sen tähden tämä asia ei tarvitse uutta tutkimusta eikä uusia tulkintoja. Riittää, kun me pysymme uskollisina Raamatun opetukselle. Raamattu opettaa meille, että kaikkia oppeja tulee tarkastella Raamatun kautta ja sen valossa. Ei ole Raamatun mukainen lähtökohta tarkastella ja pyrkiä muuttamaan oppiin liittyviä asioita sen vastaisten mielipiteiden ja ulkoisten paineiden alla. Meillä ei ole mahdollisuutta rapauttaa kirkon oppia ja lähteä kulkemaan kirkon ulkopuolelta tulevien virtausten mukaan. Minä uskon, että Raamatun opetus on pyhää ja se on uskon ja uskoni perusta. Tätä toivoisin sydämessäni kaikille niille, jotka ovat pappisvalan tehneet. Että he tarkastelisivat ajan virtauksia Raamatun opetuksien valossa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö jokaisella ihmisellä ole ihmisarvo, mutta syntiä ja sen hyväksymistä ei pidä perustella rakkaudella, suvaitsevaisuudella, tasa-arvolla ja omalla valinnalla. Kun nyt yleisvaliokuntana käytte käsittelemään tätä aloitetta, toivon ja rukoilen, että Jumala antaisi teille viisautta ja ymmärrystä siinä, mikä on Raamatun mukainen opetus, ja se saisi olla teitä ohjaamassa tätä mietintöä käsiteltäessä ja päätöksenteossa. Maailma muuttuu meidän ympärillämme, mutta Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, minulla on vahvasti noussut mieleen täällä kirkolliskokouksessa 70-80-luvun taitteessa käytetty puheenvuoro, jossa opillisista asioista keskusteltaessa eräs, jo edesmennyt kirkolliskokousedustaja hyvin usein lainasi Raamattua. Yhden tällaisen keskustelun päätteeksi puheenjohtaja huomautti häntä ja sanoi, että "Te sitä aina Raamatulla ratsastatte." Hän pyysi repliikkipuheenvuoron, nousi ylös ja sanoi että "Herra arkkipiispa, sanokaapa parempi ratsastuskonsti, varsinkin, kun olemme kirkolliskokouksessa." Lauloimme aamulla kirkossa "Herra, opeta meitä rakentamaan jotakin kestävää aikaan murenevaan".




Paluu