Puheenvuoro



Luostarinen Keijo, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain 14:4,1 §:n kiinteistönluovutusta koskevien alistus- ja vahvistamissäännösten muuttaminen (Edustaja-aloite 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Viime kirkolliskokouskaudella teimme merkittäviä uudistuksia kirkon hallinnossa. Siellä oli yksi hyvin keskeinen asia tämä erilaisista alistusmenettelyistä luopuminen. Siihen saatiin muutamia korjauksia. Seurakuntien luottamushenkilöiksihän valitaan paikkakunnalta yleensä tunnettuja, rehellisiä, seurakuntaa tuntevia ja sen etua ajavia ihmisiä, ja näihin ihmisiin meidän tulee luottaa. Seurakunnillamme on myös hyvin mittavat kiinteistö- ja maaomaisuudet ja ne ovat myös seurakuntien huonojen päivien tuki ja turva. Viime aikoina seurakunnat ovat joutuneet realisoimaan maaomaisuuttaan, kun joutuvat tekemään kiinteistössä korjauksia ja on suuria rahamenoja. Seurakunnat ovat kuitenkin erityisasemassa, kun tulee kyse kiinteän omaisuuden myynnistä.

Oman seurakunnan osalta voin aivan konkreettisesti kertoa esimerkkejä: meillä on muutama kymmenen rantatonttia Saimaan rannalla myynnissä, kaava-alueella. Näille tonteille on kaavassa määritelty minkälainen rakennusoikeus niillä on. Samoilla rannoilla on kaupungilla ja metsäyhtiöillä myynnissä tontteja. Niin metsäyhtiöt kuin kaupunkikin, samoin kuin seurakunta on hinnoitellut nämä tontit paikallisten asiantuntijoiden perusteella. He ovat käyneet paikalla ja sanoneet minkä hintaisia nämä tontit ovat ja seurakunta on sitten tähän sitoutunut. Hintavertailu perustuu asiantuntijoihin, joten hinta-laatusuhde pitäisi olla silloin paikallaan. Kuitenkin kaupunki- ja metsäyhtiöt voivat kirjoittaa kauppakirjan välittömästi, kun tulee ostaja. Mutta näin ei voi tehdä seurakunta. Asia viedään kirkkoneuvostoon, sieltä kirkkovaltuustoon, jonka päätös menee tuomiokapituliin ja jälleen kirkkohallituksen alistettavaksi. Tällainen käytäntö karkottaa potentiaalisia ostajia eikä tämä voi olla seurakuntien etu. Parhaimmassa tapauksessa seurakunta voi allekirjoittaa kaupan vasta noin puolen vuoden kuluttua päätöksen teosta. Kesämökkitonttihan on sesonkikauppaa, ja ne yleensä tehdään näin keväällä, jos puolen vuoden kuluttua vasta voidaan kauppa tehdä, niin voidaan arvata kumpi myy tontin, kaupunki vai seurakunta. Ja jos samanlaisia tontteja on vierekkäin, niin seurakunta on sitten pakotettu jopa myymään halvemmalla saadakseen nämä tontit kaupaksi. Eli kilpailuasetelma on muihin verrattuna selvästi heikompi, eikä tämä voi olla seurakunnan etu.

Alistusviranomainen siis tutkii alistettavan päätöksen laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Kaavan mukaisten rakennuspaikkojen osalta kirkkohallitusta kiinnostanee kuitenkin vain hinta, koska maankäyttökysymykset on jo ratkaistu kaavassa. Siksi haluaisin kysyä, eikö myyntikohteita ja vähittäismyyntihintoja voisi vahvistaa jo etukäteen ja luopua lopullisten myyntipäätösten alistamisesta kirkkohallitukseen. Alistettavissa myyntikohteissa hintoja koskevassa päätöksessä voitaisiin kuvata myös ne periaatteet, minkä mukaisesti tontit asetetaan myyntiin. Kyllä paikallisseurakuntiin ja siellä oleviin todella asiantuntijoihin tulee meidän luottaa. Esitetty uudistus voitaneen nähdä myös siten, että sen avulla voitaisiin vähentää tällaista byrokratiaa ja hallintokuluja, koska kirkkohallitus voisi käsitellä tontin myynnin etukäteen ilman, että jokaista kauppaa jouduttaisiin erikseen sinne alistamaan. Se voitaisiin nähdä myös hallintoa keventävänä ratkaisuna. Kokemuksesta tiedämme, miten suuren työpaineen alaisena kirkkohallituksen esittelijä esim. Harri Palo tällä hetkellä on joutuessaan jokaisen kaupan käsittelemään. Paikallisseurakunnan hallinnon näkökulmasta ja ostajan kannalta tämä muutos olisi todella toivottava muutos. Arvoisa puheenjohtaja, uskon että on löydettävissä keinot ja menetelmät lainsäädännön ja käytännön muuttamiseen. Jos aloitteessa tarkoitettuun nopean kaupan toimintatapaan pystyy valtio ja kunnat, niin uskon, että myös siihen pystyy haluttaessa meidän kirkko ja seurakunnat.


Paluu