Puheenvuoro



Askola Irja, piispa

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Kannatan perustevaliokunnan esitystä kolmesta syystä. Mutta ymmärrän heitä, jotka odottivat enemmän. Jotka ovat nyt turhautuneita, pettyneitä, surullisiakin siitä, että me kirkkona emme tee päätöstä, joka antaisi vahvemman tuen ja selkeämmät hyväksynnän symbolit seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille. Näitä pettyneitä on sadottain kirkon papeissa, muissa työntekijöissä, kirkon jäsenissä ja kirkkomme jättäneissä. Tunnistan tätä kipua myös itsessäni. Mutta miksi sitten kannatan tätä esitystä? Kolme syytä. Ensinnäkin teksti edustaa minusta realistista kuvaa kirkkomme jäsenistön teologisesta pohjasta ja sen erilaisista sävyistä. Ja siten ja vain siksi se tarjoaa yhteisen viitekehyksen jatkotyöskentelylle. Toiseksi mietintö tarjoaa selkeän viestin kirkkomme suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Sekä aiemmassa piispainkokouksen mietinnössä että tuon esittelyn tai esityksen tekstiosassa on minusta kolme viestiä, jotka ovat tärkeitä. Ensinnäkin: homofobia torjutaan. Homoseksuaalien loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin kristillistä etiikkaa. Se on tärkeä viesti myös tässä yhteiskunnallisessa ilmastossa. Toiseksi tekstissä nousee selkeä viesti: lainsäädännön mukaan rekisteröidyn parisuhteen solminut voi toimia kirkon työntekijänä. Ja kolmas viesti, minkä piispainkokous ja nyt tuo tekstiosuus meille antaa: kirkon toiminta on avointa kaikille ihmisille, kunnioittaen ihmisten ainutlaatuisuutta ja erilaisia elämäntilanteita. Nämä kolme kärkeä, viestiä, ovat minusta tärkeitä sekä kirkossamme että yhteiskunnassamme. Lisäksi tuo esitys luo edellytykset ratkaisulle, jossa piispojen pastoraalinen ohje mahdollistaa tilanteen, jossa otetaan vakavasti sekä homo- ja lesboparit ja heidän läheisensä. Otetaan todesta papit, jotka haluavat olla läsnä näiden parien elämän käännekohdissa ja ne papit, joille rukous heidän kanssaan tai heidän puolestaan ei ole mahdollista. Minusta tässä kohtaa on mietinnön syvä viisaus. Realistinen viisaus. Jään tässä tilanteessa, kuunneltuani aamupäivän ja nyt jo iltapäivänkin keskustelua ihmettelemään kolmea asiaa. Olisiko se Pyhän Hengen ihme, jos me täällä, jotka puhumme hengellistä kieltä mutta selvästi sen erilaisia murteita, ymmärtäisimme toisiamme ja sitä, että me kaikki toimimme Raamatun ja Jeesuksen ohjaamina ja juuri siksi me voisimme löytää toisemme tuon esityksen ääreltä. Jättäähän se omantunnon vapauden kaikille asianosaisille. Kyselen, että olisiko se Pyhän Hengen ihme, jos he, he jotka eivät ole nyt täällä, ja jotka eivät ymmärrä hengellistä kieltämme, ei mitään sen murteista, ymmärtäisivät kuitenkin sen viestin, että me Jeesuksen erilaiset seuraajat olemme erilaisten ihmisten puolella ja kutsumme kaikkia ja kaikenlaisia Jumalan siunaavaan läsnäoloon. Emmekä varaa sitä vain itsellemme. Miten me saisimme tämän viestin perille? Miten helluntain ihme, että kukin ymmärsi omalla kielellään, saavuttaisi tämän päätöksen tiedotuksessamme? Ja viimeiseksi: Olisiko se Pyhän Hengen ihme, jos Hän oikeasti nyt yllättäisi meidät ja lähentäisi meidät eri tavoin ajattelevat? Auttaisi kestämään sen, että jos omin toive ei kokonaisuudessaan toteudu, toteutuu kuitenkin kykymme työstää yhteinen pohja, jonka sisään eri tavoin ajattelevat mahtuvat, ja jonka pohjalta voimme myös tunnistaa homot ja lesbot täysivaltaisina kansalaisina yhteiskunnassamme ja täysivaltaisina jäseninä kirkossamme. Annan siis tukeni valiokunnan esitykselle.


Paluu