Puheenvuoro



Ojala Sami, edustaja

Otsikko:
Nuorten osallisuuden vahvistamista koskeva kirkolliskokouksen toimeksianto (Ilmoitus 3/2014)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat,

Kiitän kirkkoneuvos Huokunaa ilmoituksesta. Sen pohjalta haluan nostaa esiin kolme näkökulmaa, joita tässä puheenvuorossani käsittelen: 1) ilmoituksen sisällölliset asiavirheet ja muutamat harhaanjohtavuudet, 2) yleinen toimintapa ja 3) haluan sanoa jotain asian käsittelystä jatkossa.

1) Ilmoituksen sisällölliset asiavirheet ja harhaanjohtavuudet

Hyödynnän puheenvuorossani muun muassa tuoreimman nuorisobarometrin tuloksia. Nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien vuosittain toteutettu 15–29-vuotiaiden Suomessa
asuvien nuorten arvoja ja asenteita tutkiva julkaisusarja. Nuorisobarometri tarttuu nuorten kannalta ajankohtaisiin aiheisiin, mutta toistaa joitain tutkimuskysymyksiä säännöllisesti. Siksi se mahdollistaa myös pidemmän aikavälin asennemuutosten tarkastelun. Nuorisobarometri 2013 julkaistiin 11. helmikuuta 2014, kolme kuukautta sitten ja sen teemana on, yllätys yllätys, nuorten osallisuus ja vaikuttaminen.

Nyt käsittelyssä oleva kirkkoneuvos Huokunan ilmoitus sisältää useita oman tulkintani mukaan mielipiteiksi luokiteltavia väitteitä, jotka eivät perustu faktoihin. Siksi siihen liittyen on mielestäni välttämätöntä tuoda kirkolliskokouksen tietoon seuraavaa:

Lainaus ilmoituksesta (2. s., 4. kpl): “Monet kunnat ovat perustaneet nuorisovaltuustoja. Joissain kunnissa tämä toimii, joissakin ei juuri ollenkaan. Kokemukset ovat monenlaisia. Myös kouluissa täytyy olla nykyään oppilaskunta. Pelkkä rakenne ei mahdollista kuulemista. Näiden rakenteiden toimivuus on pitkälti kiinni viranhaltijoiden asenteesta." (lainaus kiinni) Taustaksi totean, että Nuorisovaltuustoja on yli 70 prosentissa kunnista, jatkossa hyvin todennäköisesti kaikissa kunnissa.

Nuorisobarometri 2013 mukaan nuoret itse pitävät nuorisovaltuustotoimintaa vaikuttavimpana osallistumismuotona heti äänestämisen jälkeen. Siis nuoret itse, pitävät nuorisovaltuustotoimintaa vaikuttavimpana osallistumismuotona heti äänestämisen jälkeen. Tätä asiaa on tutkittu. Sen sijaan meidän aikuisten näkemyksiä ja kokemuksia asiasta ei ole tutkittu. Siksi saattaa aikuisesta tuntua siltä, että kokemukset ovat monenlaisia ja että joissakin kunnissa nuorisovaltuustot toimivat ja joissakin eivät ollenkaan. Nuorten itsensä mielestä ne toimivat.

Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan vaikuttamisen esteistä tärkeimmät puolestaan ovat ajanpuute sekä se, ettei ole löytänyt mielekkäitä vaikuttamiskeinoja. Osallistumattomuutta perustellaan myös sillä, ettei ole kannustettu tai pyydetty mukaan. Nuoret itse ajattelevat, että yksi merkittävimmistä vaikuttamisen esteistä on se, ettei ole löytynyt mielekkäitä vaikuttamiskeinoja ja ettei heitä ole pyytänyt heitä mukaan. Ja nämä samat nuoret pitävät nuorisovaltuustotoimintaa vaikuttavimpana osallistumismuotona heti äänestämisen jälkeen.

Rakenteellista ja rakenteellisesti mahdollistettua vaikuttamista tarvitaan ja kaivataan nuorten keskuudessa. Nuorten keskuudessa sitä arvostetaan ja sen nähdään olevan tehokasta. On kartoitettu ja huomattu, että niissä kunnissa, joissa nuorisovaltuusto on kirjattu osaksi kunnan johto- tai hallintosääntöjä, nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat todellisia.

Nuorisobarometrin tulosten mukaan on toisaalta selvää, että nuoret eivät kaikilta osin koe esimerkiksi nuorisovaltuusto-tyyppisten ratkaisujen lisäävän heidän vaikuttamissmahdollisuuksiaan. Sen rinnalle tarvitaan totta kai muutakin. Ja sitä muuta, sitä jotain vaihtoehtoista on kirkkohallituksessa kehitelty yhdessä seurakuntien, hiippakuntien ja järjestöjen kanssa varsin kiitettävästi, kuten tuosta ilmoituksestakin käy ilmi.

Kirkkohallitus lähetti toukokuussa 2010 kyselyn nuorten osallisuudesta kaikille kirkkomme suomenkielisten seurakuntien nuorisotyöntekijöille, myöhemmin myös ruotsinkielisten seurakuntien. Suomenkieliseen kyselyyn vastasi 132 seurakuntaa. Kyselyn mukaan nuoria ei kuulla seurakunnissa tarpeeksi. Alle 18-vuotaita edustajia oli vain alle 20 %:ssa seurakunnista sellaisissa elimissä, jotka käsittelevät ja tekevät päätöksiä nuorisotyöhön tai nuoriin liittyvistä asioista. Porvoon hiippakunnassa tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 66 % ja mielestäni se on täysin ymmärrettävää, koska Porvoon hiippakunnassa on rakenteellisesti mahdollistettu nuorten vaikuttamistoiminta. Vain noin 15 %:ssa vastanneista seurakunnista oli jokin pelkästään nuorista koostuva elin. Kahdessa kolmasosassa seurakunnista alle 18-vuotiaita edustajia ei ollut lainkaan pelkästään nuorista koostuvissa eikä muissa nuorisotyötä tai nuorten asioita käsittelevissä ja päätöksiä tekevissä elimissä. Ja sitten yksi huolestuttavimmista kyselyn tuloksista. Nuorten aloitteesta syntynyttä toimintaa ei ole lainkaan noin 33 %:ssa kyselyyn vastanneista seurakunnista. Kyselyn perusteella suurimmassa osassa seurakuntia nuorten rakenteellista kuulemista ei tapahdu lainkaan. Näissä seurakunnissa nuorten aloitteet jäävät epäviralliselle tasolle eivätkä päädy käsittelyyn seurakunnan päättävissä elimissä.

Tuore Nuorisobarometri on selvittänyt myös nuorten epävirallista vaikuttamista. Nyt käsiteltävänä olevan ilmoituksen mukaan edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto. Tämä näkemys ei edellä esitetyn perusteella pidä paikkansa. On toki ilmoituksen mukaisesti totta, että nuorille tyypillisiä vaikuttamiskanavia ovat esimerkiksi nopeat sosiaalisen median kautta tapahtuvat mielipiteen ilmaukset. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että tämän tuoreimman Nuorisobarometrin mukaan nuorten itsensä keskuudessa tehokkaina pidetyt vaikuttamistavat, kuten esimerkiksi nuorisovaltuustotoiminta, ei ole aina samoja, joihin käytännössä osallistutaan. Nuorten yleisimmät vaikuttamismuodot ovat palautteen antaminen jostakin palvelusta, aloitteiden allekirjoittaminen ja ostopäätöksillä vaikuttaminen. Selkeämmin vastademokraattiset mekanismit, lailliset tai laittomat, eivät sen sijaan herätä järin suurta innostusta.

Nuoret siis itse arvostavat järjestäytyneen vaikuttamisen ja osallistumisen korkealle, vaikka eivät aina itse siihen osallistu kovin aktiivisesti. Kysymys on luottamuksesta järjestelmään. Samaan aikaan nuoret osallistuvat epävirallisten vaikuttamiskanavien kautta asioiden käsittelyyn, vaikka ovatkin sitä mieltä, että siitä ei ole mitään hyötyä. Voisi ehkä sanoa, että feisbuukissa peukutellaan, blogeja julkaistaan, twiittejä jaetaan ja kuvia kommentoidaan ihan vain huvikseen. Sillä ei ajatella olevan sen suurempaa merkitystä ja vaikutusta.

Muutama sana taloudellisista vaikutuksista. Kirkkohallituksen laatiman työryhmäraportin mukaan nuorten kuulemisjärjestelmän taloudellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa mahdoton arvioida, tämä tapahtui neljä vuotta sitten tämä arviointi. Niitä on mahdoton arvioida, koska ne tämän työryhmän mukaan riippuvat valittavista toteuttamismalleista. Näin ollen käsiteltävänä olevan ilmoituksen väite, että erillisen kuulemisjärjestelmän luominen jokaiseen seurakuntaan tulisi seurakunnille kalliiksi ja raskaaksi toteuttaa, on mielestäni erittäin kyseenalainen.

2) Toisena haluan sanoa muutaman satoa tästä Yleisestä toimintavasta

Kirkolliskokous teki viisi vuotta sitten syksyllä päätöksen, jossa se antoi kirkkohallitukselle tehtäviä. Mielestäni ei ole hyvien hallintotapojen mukaista jättää tehtäviä tekemättä. Ensinnäkin viisi vuotta on jokseenkin selvässä asiassa häkellyttävän pitkä aika. Mielestäni asiassa on tarkoituksella vitkuteltu ja tämä ilmoitus on ilmiselvästi pyrkimys haudata koko hanke, pyrkimys mitätöidä kirkolliskokouksen päätös. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat, meidän ei tule kirkolliskokouksena hyväksyä tällaista toimintatapaa. Olemme kirkon ylin päättävä elin. Se meidän on pidettävä mielessä. Kirkkohallituksen ja sen virkamiesten tehtävänä ei ole kirkolliskokousten päätösten hyvyyden ja huonouden arviointi.

3) Sitten kolmantena ja viimeisenä näkökulmana haluan tuoda mahdollisimman positiivisessa hengessä esiin sen, että sen ihan Alkuperäisen aloitteen intentio on mielestäni yli 50 prosenttisesti jo toteutunut, siitä suuri kiitos kirkkohallitukselle.

Nimittäin, Kirkkolainsäädäntöön ollaan mahdollisesti tämän kirkolliskokouksen toimesta edellisen kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti sisällyttämässä velvoite lasten, alle 18-vuotiaiden, mielipiteiden selvittämisestä heitä koskevissa päätöksissä. Tällä niin sanotulla lava-ratkaisulla saavutetaan jo paljon.

Toiseksi, kirkkohallitus on kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti jo vuonna 2010 kartoittanut seurakuntien nykyiset nuorten osallisuutta tukevat toimintatavat. Tulokset olivat nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen kannalta masentavia, mutta niistä oppimalla ja oikeita johtopäätöksiä tekemällä asioita voitaisiin edistää.

Kolmanneksi, nuorten kirkolliskokouksen perustamista on selvitetty. Sille oli alun perin ajateltu antaa aloiteoikeus kirkolliskokoukselle, mutta kuten kirkkoneuvoksen ilmoituksesta käy ilmi, asiaa on kyetty edistämään muilla tavoin, mielestäni hienosti. Asiaa on näin ollen hyvällä tavalla ja luontevasti edistetty.

Kirkkohallituksen oman työskentelyn pohjalta vuonna 2011 laadittu työryhmäraportti, yleinen nuorisotutkimus ja esimerkiksi sisarkirkkojemme tähän samaan tematiikkaan liittyvät ratkaisut tukevat selkeästi sitä, että tämän asian käsittely ei pääty tänään käsiteltävänä olevaan kirkkoneuvoksen ilmoitukseen kirkolliskokoukselle. Sitä vastoin kirkolliskokouksen viisi vuotta sitten tekemä tehtävänanto tulisi käsitellä loppuun asti asianmukaisesti. Asiakokonaisuus tulee saattaa kirkkohallituksen täysistunnon toimesta kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Kirkolliskokous voi sitten halutessaan tehdä asialle mitä haluaa.


Paluu