Puheenvuoro



Rajala Pertti, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2005 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Puutun muutamalla sanalla kirkon toiminnallisen osaston toiseen tulostavoitteeseen, kirkollisten toimitusten asema ja merkityksen tukeminen, jossa muun muassa todetaan, että se ei ole toteutunut suunnitellulla tavalla. Ehkä kuitenkin tärkein virikkeeni tähän asiaan puuttumiseen on se, että kummallisella tavalla niin virkani kuin yksityiselämäni vuoksi, olen tämän vuoden alussa saanut osallistua poikkeuksellisen paljon kirkollisiin toimituksiin, eli niihin tapahtumiin, jossa seurakunta tänä päivänä mielestäni parhaimmalla tavalla kohtaa niin sanotun tavallisen seurakuntalaisen. Kiitos monille papeille, jotka ovat erinomaisella tavalla hoitaneet näitä toimituksia, kohdanneet ihmisen ja hoitaneet ihmisiä. Mutta, mutta... On kyllä valitettavasti todettava, että olen ollut mukana myöskin toimituksissa, joista, jos rehellisen arvion antaa, ei ole mitään hyvää sanottavaa. Pappi on puhunut omiaan, ihmiset ovat jääneet kohtaamatta ja yleensä osallistujien päällimmäisin tunne on ollut vaivautuneisuus.

Olen ollut noin 30 vuotta jollakin tavalla mukana seurakunnan toiminnassa ja ehkä jollakin tavalla järjissänikin siinä mukana. Ainakin koko tämän 30 vuoden ajan olemme käyneet keskustelua siitä, että toimitukset pitää hoitaa kunnolla. Mutta silti tuntuu yhä siltä että, keskustelu jatkuu, mutta edelleen meillä olisi hyvin, hyvin paljon parannettavaa toimitusten hoitamisessa. Jos tässä muistelee vielä 30 vuoden aikaisia asioita. Silloin Tampereen seurakunnissa oli muodissa selektiivit, nämä kirkon yhteiset työmuodot, joita paikallisseurakuntien papit eivät kovasti arvostaneet. Eräskin silloinen kappalainen totesi, että miestä makaa selektiivissä, (silloin ei ollut vielä naispappeja), miestä makaa selektiivissä ja ohjelmia ja papereita tehdään, mutta kirkon perustehtävä toimitukset hoidetaan pudottamalla täältä oikeasta tai vasemmasta kädestä. En tiedä kuinka totta tämä on vielä tänä päivänä laajasti ottaen, mutta jollakin tavalla minusta toimitukset ja niiden hoitaminen on myöskin yksi asia, joka on huomioitava kun me tunnemme huolta kirkosta eroamisista. Hoitamalla ne kunnolla pystymme varmasti vaikuttamaan tähän.

Kun organisaatiota kehitetään, nykyiset kehittämiskonsultithan käskevät johtajia huolehtimaan siitä, että henkilöstö on tietoinen perustehtävästä ja hoitaa perustehtävän hyvin. Minusta toimitukset, jos mitkä, ovat yksi kirkon perustehtäviä. Uskaltaisin asettaa sellaisenkin tulostavoitteen, että yhdestäkään toimituksesta seurakuntalaisten ei tarvitsisi lähteä pois pettyneinä, tai niin kuin olen kokenut, mielessään ajatus, että nyt varmasti eroan kirkosta.

Toivoisinkin, että yleisvaliokunta lausunnossaan antaisi selkeän viestin kirkkomme piispoille ja kirkkohallitukselle, että koulutuksen, materiaaliavun ynnä muiden keinojen avulla seurakunnissa papistolle varataan riittävä aika ja voimavarat toimitusten kunnolliseen hoitamiseen. Tässä on myöskin erinomaisen suuri haaste seurakunnan maallikkopäättäjille siitä, että huolehtivat, että seurakunnissa nämä resurssit ovat kunnossa. Nimittäin jos kansankirkkomme jäsenet hylkäävät toimitukset, ei meidän tarvitse paljon muustakaan olla huolissamme.


Paluu