Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko (Kirkkohallituksen esitys 11/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä marraskuuta 2010 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. "Kirkolliskokouksen työtä tulisi entistä laajemmin suunnata kirkon tulevaisuuden visiointiin. Mahdollisuuksien mukaan juuri kirkolliskokouksen tulisi nähdä yhteiskunnan muutostrendit ja uudet haasteen, joihin myös kirkon tulisi vastata. Kirkolliskokouksen laaja-alainen ja analyyttinen tulevaisuuskeskustelu on viime vuosina jäänyt perin vähäiseksi." Näillä sanoilla alkoi se edustaja-aloite, jonka perusteella tulevaisuusvaliokunta perustettiin ja jonka johdosta myös tämä tulevaisuusselonteko on nyt meidän käsittelyssämme. Ennen kuin tulevaisuusvaliokunta on edes aloittanut työtänsä, pääsemme keskustelemaan siitä tulevaisuudesta, pääsemme laaja-alaiseen ja toivon mukaan analyyttiseen keskusteluun tässä kirkolliskokouksessa.

Tulevaisuusselontekoasiakirja oli minunkin mielestäni virkistävän hyvä, sopivan otsikkomainen ja ajattelua virittävä. Kiitos kaikille sen tekijöille, kiitos myös kirkkohallituksen muille vastuullisille henkilöille, jotka ovet edesauttaneet tämän tulevaisuusasiakirjan syntymistä. Niin kuin kansliapäällikkö äsken toivoi, että tämä voisi levitä myös seurakuntien käyttöön mahdollisimman paljon, niin samanlaista toivetta itsekin esitän ja omalta osaltani olen jo pieniä toimia sen eteen tehnyt. Tämä selonteko on erinomainen pohja keskustelulle, se luotaa siis hyvin tiiviillä tavalla olennaiset ymmärtäen lähitulevaisuuden haasteita ja kysymyksiä kirkolle.

Tänään meidän tulee kaikkien tehdä kuitenkin kysymys, mihin selonteko johtaa meitä? Jokaisen kirkolliskokousedustajan ja yleisvaliokunta II:sen, joka valmistelee asiasta mietinnön, on tarkkaan pohdittava millainen selontekokäsittely oikein tulisi olla. Näin siksi, että tällä käsittelyllä, tällä meidän ensimmäisellä tulevaisuusselontekokäsittelyllä, voimme ensiksikin luoda tulevaisuuden käsittelylle jo hyvän pohjan ja hyvät tavat ja etsiä sellaisia vaikuttavia käytäntöjä, joilla voisimme selontekoa parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää. Toiseksi tämän käsittelyn miettiminen on tärkeää siksi, että voisimme saada itse selonteosta ja siitä käytävästä keskustelusta parhaan mahdollisen hyödyn kulkiessamme ja valmistautuessamme tulevaisuuteen.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan entinen puheenjohtaja Eero Paloheimo kirjoitti joku viikko sitten Helsingin Sanomien alakertakirjoituksessaan eduskunnan vastaavan valiokunnan ongelmista. Lainaus Paloheimon alakertakirjoituksesta: "Siksi on pettymys seurata miten käy tulevaisuusvaliokunnan tuottamille tasokkaille keskustelualoitteille. Ne päätyvät tarkoin eriteltyihin suosituksiin, mutta suosituksista ei äänestetä, eikä päätetä istuntosalilla. Työ hautautuu arkistoihin." Näin siis eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan entisen puheenjohtajan näkökulmasta. Meilläkin on jossakin määrin samanlaiset vaarat kuin eduskunnassa. Meidänkin keskustelumme tällaisen tulevaisuusselonteon äärellä voi muistuttaa jatkuvaa seminaaria, voimme keskustelussa puhua niin sanottua unelmahöttöpuhetta oikein paljon, jossa on paljon hyviä ja yleviä ajatuksia, mutta jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen toimeen. Siksi rohkenen suositella valiokunnalle ja meille kaikille, että erityisesti valiokunta sen lisäksi, että se paneutuu tulevassa mietinnössään laajasti kirkon tulevaisuuden haasteisiin, pyrkisi valitsemaan runsaasta aineistosta muutaman kärjen, jossa pyrittäisiin selkeisiin lähivuosien toimiin. Kärjet kannattaa minusta etsiä sellaisilta alueilta, jossa toimillamme on merkitystä, siis löytyy niin sanottua strategista liikkumavaraa, siksi kärjeksi tuskin kannattaa valita ihan ensimmäiseksi esimerkiksi globalisaatiota ja sen ongelmia. Tarjoa itse muutamia kärkiä harkittavaksi. Ne ovat hyvin käytännöllisiä kärkiä, hyvin ajankohtaisia ja kohta jo meidän tulevaisuuttamme. Luvussa 7 puhutaan väestökasvun jatkumisesta ja keski-iän kohoamisesta. Esimerkiksi huoltosuhteen voimakas muutos, joka tuon tulevaisuusselonteon mukaan vielä ilmenee eri osissa maata erilaisena, voimakkaastikin erilaisena, antaa aihetta pohtia erilaisilla ulottuvuuksilla kirkon aktiivisia toimia asiassa. Paljon on jo ehkä tehtykin, mutta nyt pitäisi vähintäänkin koota tilanne ja ehkäpä käynnistää uusiakin toimia tilanteeseen varautumiseksi. Ymmärrämme, että tuo asia vaikuttaa sekä tavallisen seurakunnan toimintaan että myös siihen tilanteeseen minkälaisia jännitteitä kirkon sisällä eri alueiden välille kehittyy, jos tilanne muotoutuu sellaiseksi kuin tulevaisuusselonteossa asiantuntijoiden perusteella on visioitu.

Toinen tarjoamani kärki liittyy henkilöstökysymyksiin ja niihin liittyviin taloudellisen kehityksen linjoihin. Ne antavat aihetta meille jo nopeisiin toimiin. Liityn tässä siihen tässäkin salissa esitettyyn viisaaseen ajatukseen, että on korkea aika varustaa seurakuntia henkilöstörakenteensa järkevään kirkon ja seurakunnan tehtävästä nousevaan muuttamiseen kirkon henkilöstöpoliittisella työskentelyllä. Kyse ei siis ole vain henkilöstöpoliittinen, vaan se vähintäänkin sivuaa syvästi kirkon omaa itseymmärrystä, kun se kyselee sitä, että mitkä asiat henkilöstökysymyksissä ja henkilöstörakenteessamme ovat kirkollemme tärkeimpiä. Tässä siis vain muutama vaatimaton ajatus niiksi teemoiksi ja aluiksi, joissa voimme päätyä selkeisiin ja konkreettisiinkin toimintaohjelmiin, muutakin toki on. Toivon, että valiokunta tuo mietinnössään ja sen ponsissa meille konkreettisia toimia.

Lopuksi on pakko vähän höllätä. Saa ja tuleekin vähän haaveilla, vetää suuria linjoja ilman ihan tiukkaa konkretiaa, pikkusen lehmääkin saa lennättää, niistä syntyy joskus uutta suuntaa.


Paluu