Puheenvuoro



Pyhäjärvi Pirjo, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2007 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensinnäkin minun on sanottava, että olen kurkkuani myöten täynnä keskustelua, joka liittyy niin sanottuun virkakysymykseen, ja siihenhän tämäkin lainmuutosehdotus taas johti. Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut jo esiin, kirkolla olisi paljon tärkeämpiäkin keskustelun aiheita. Mutta ei auta. Pitkän harkinnan jälkeen painoin puheenvuoronpyyntönappia, koska keskustelussa on tullut esiin jotain sellaista, johon minun on pakko reagoida.

Eräs jo eläkkeelle jäänyt työtoverini tapasi silloin tällöin keskeyttää monimutkaiset ja lennokkaat juridiset pohdintamme kysymällä, mistä tässä oikein on kysymys? Tätä minäkin kysyin, kun edustaja Marjokorpi toi esiin tulkinnan, jonka mukaan jumalanpalveluselämässä ei olisi kysymys uskonnon harjoittamisesta. Mistä on kysymys? Ei kai kukaan tällaista tosissaan väitä? Mitä on uskonnon harjoittaminen, johon ei tasa-arvolakia sovelleta? Käsittääkseni tasa-arvolain säännös tarkoittaa seuraavaa. Jos kirkko haluaa harjoittaa uskoaan siten, että vain mies voi toimia pappina, tähän järjestelyyn ei tasa-arvolain nojalla puututa. Tällainen tilannehan meillä on esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa ja katolisessa kirkossa Suomessa. Sen sijaan evankelis-luterilaisessa kirkossamme on päätetty harjoittaa uskoa siten, että sekä nainen että mies voivat toimia pappeina. Tämä ratkaisu muuttaa tilanteen sellaiseksi, että myös tasa-arvolailla on sanansa sanottavana. Yksittäisen papin osalta käsittääkseni kyse on velvollisuudesta noudattaa kirkon järjestystä ja velvollisuudesta virkatehtävien hoitamiseen.

Keskustelu niin sanotusta naispappeudesta on jatkunut vuosikymmeniä. Tuntuu siltä, että me kaikki olemme väsyneet tähän kiistelyyn, myös muutkin kuin edustaja Nyström ja minä. Ehkä senkin vuoksi kannat tuntuvat tiukentuneen entisestään viime aikoina. Jotenkin juridisesti tämä asia tuntuu minusta aika selkeältä, mutta elämä onneksi ei ole pelkkää juridiikkaa. Toivon, että tähän ongelmaan vielä löytyisi jonkinlainen sovinnollinen ratkaisu. Tarkoitan sellaista ihan oikeata sovintoa, jossa kumpikin osapuoli on valmis antamaan periksi.

Haluan tässä ilmaista tukeni kaikille niille julkisuudessa esitetyille puheenvuoroille, joissa on tällaista sovintoa haettu.


Paluu