Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, edustaja

Otsikko:
Komitean asettaminen analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä (Edustaja-aloite 2/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Edessämme on mielenkiintoinen aloite, jonka tekijöille on helppo esittää aika montakin kriittistä kysymystä. Voisi kysyä, eikö tätä tehdä koko ajan, siis asiaa, jota tässä aloitteessa halutaan edistää. Eikö sitä jo tehdä esimerkiksi kirkon strategiatyössä? Meillä on olemassa strategian seurantaryhmä. Eikö tätä työtä voitaisi kanavoida sille? Toiseksi voidaan kysyä, eikö kirkon tutkimuskeskus tutkimuksiensa kautta jo tee tätä monelta osin. Kolmanneksi voidaan kysyä, kuten täällä on jo kysytty, eikö tämä ole perustettavan tulevaisuusvaliokunnan ja sille annettavien tulevaisuusselontekojen asiaa. Vielä voidaan kysyä, että jos tätä aloitteen asia pidetään tärkeänä, onko komitea todella oikea toteutusmuoto. Eikö se ole vanhentunut, liian raskas työskentelytapa? Nämä kaikki ovat hyviä kysymyksiä ja tämän aloitteen luettuani ne tulivat itsellenikin ensimmäisenä mieleen. Silti vaistoni sanoo, että tämän aloitteen pohtimisen ei pitäisi pysähtyä näihin ensimmäisiin kriittisiin kysymyksiin. On totta, että meillä on hyvä strategiatyöskentelyä. Se kuitenkin rakentaa kaikesta huolimatta, niin kuin sen tuleekin rakentaa, nykyisestä tai aivan näköpiirissä olevan lähitulevaisuuden toimintaympäristöstä käsin. Strategiatyöskentelyn aikaperspektiivi on useimmiten korkeitaan 10 vuotta. Kirkon tutkimuskeskus tuottaa hyvää dataa toimintaympäristön muutoksista, mutta tutkimuskeskuksella ei sen perustehtävänkään mukaan ole, eikä ehkä tulekaan olla pitkälle eteenpäin visioivaa ja ylös rakentavaa tehtävää.

Mitä sitten tarvitsemme kaiken tämän hyvän työskentelyn lisäksi? Tarvitsemme sellaista visioivaa työskentelyä, jossa tietoisesti irrottaudutaan nykyisestä toimintaympäristöstä. Kysyn aloitteen tekijöiltä myös sitä, että aloitetta perustellaan esimerkiksi ajankohtaisella kirkosta eroamiskeskustelulla. Sitähän me jo analysoimme. Jos tämän aloitteen pohjalta lähdetään työskentelemään, nykyinen keskustelu kirkosta eroamisesta pitäisi jossain määrin jättää sivuun ja katsoa vielä pitemmälle. Tarvitsemme siis visioivaa työskentelyä, joka tarkoituksellisesti ja luvan perästä irrottautuu nykytilanteesta. Tarvitsemme työskentelyä, jossa rohjetaan kyseenalaistaa nykyisen status quon säilyttäminen. Tarvitsemme työskentelyä, jossa rohjetaan kuvitella tilanteita, joissa nykyiset rakenteet ovat olennaisesti muuttuneet. Todettakoon, että nyt en tarkoita seurakuntarakenteita, nehän ovat nyt muutoksessa. Tarkoitan henkisiä, hengellisiä ja uskonnollisia ajatusrakenteita ja ajatustottumuksia.

Minulla ei tässä esittää konkreettista suunnitelmaa työskentelylle. Aloitteen tekijät ovat esittäneet komitean perustamista. Se voi olla yksi tapa lähestyä tätä asiaa. En sulje pois ajatusta, että tämä työskentely voisi toteutua jossakin jo olemassa olevassa yhteydessä työryhmässä tai työskentelyn osana. Jos valiokunta esittää aloitteen tekijöiden ajatuksista poikkeavaa toteutustapaa, niin silloin sen mielestäni olisi hyvä kuitenkin esittää, mikä se vaihtoehtoinen tapa on. Toisin sanoen valiokunnan ei tulisi liian nopeasti myöskään siirtää tätä esitettyä työskentelytapaa sivuun.

Näillä ajatuksilla halusin katsoa näiden ensimmäisten kriittisten kysymysten taakse ja tuoda esille ajatuksen, että tässä aloitteessa on tuotu meille pohdittavaksi todella tärkeä asia.


Paluu