Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmän uudistaminen (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 3/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Piispa Huotarin erinomaisen alustuksen jälkeen kerron teille niistä kaavailuista, joita kirkkohallituksen avustustyöryhmässä on tehty avustusjärjestelmän saattamiseksi sellaiseen muotoon, että se mahdollisimman pian parhaalla mahdollisella tavalla kykenisi tukemaan seurakuntia tulevissa rakennemuutoksissa.

Tässä avustustyöryhmän kokoonpano. Sama työryhmä on itse asiassa työskennellyt jo 2000-luvun. Työryhmän työn tuloksena ovat syntyneet ne lukuisat muutokset, mitä täälläkin on aiempina vuosina käsitelty. Kokoonpano on maantieteellisesti aika hajautettu, eli edustajia on nimenomaan niiltä alueilta, minne keskusrahaston avustuksia erityisesti ohjautuu. Tämä avustustyöryhmän työn tulos on valmistunut lokakuun puolessa välissä eikä kirkkohallituksen täysistunto ole sitä vielä käsitellyt. Sitä ei ole siis virallisesti hyväksytty. Ajattelimme, että olisi kuitenkin varsin tärkeää saattaa se teidän tietoonne jo tässä vaiheessa. Toinen vaihtoehto olisi ollut toukokuun kirkolliskokouksessa, mutta se olisi jo tavallaan myöhäistä siinä vaiheessa. Tässä ei ole, niin kuin piispa jo totesikin, aikaa hukattavana.

Avustusjärjestelmä on ollut tosiaan painopiste keskusrahaston muussa kuin eläkerahaston toiminnassa koko 2000-luvun ja on edelleen. Aiemminhan olemme tarkentaneet sekä harkinnanvaraisen toiminta-avustuksen myöntöperusteita että verotulojen täydennyksen jakoperusteita ja nyt on vuorossa kehittämisavustus. Kehittämisavustusta myönnetään yhteistyöselvitysten tekemisiin, konkreettisiin yhteistyöhankkeisiin sekä yhdistymisavustuksiin. Näitä kolmea osa-aluetta käsittelen hieman tarkemmin. Yhdistymisavustusten osalta saattaa olla näin, että tämä on hankalasti hahmotettavissa, mutta tulen jakamaan aineiston teille pöydille huomenna.

Yhteistyöselvityksistä ensin. Tällä hetkellä tuetaan sekä yhdistymisselvitysten että yhteistoimintaselvitysten laatimista. On kaksi perusmallia, miten selvityksiä tehdään. Toisessa käytetään ulkopuolisia konsultteja ja toisessa, ehkä yleisemmin käytössä olevassa mallissa jonkun hankkeessa mukana olevan seurakunnan kirkkoherra jää joksikin ajaksi virkavapaalle ja laatii selvityksen. Kumpikin malli on osoittautunut varsin hyväksi. Tukemme on toistaiseksi ollut 100 %:nen eli omavastuuta ei seurakunnilta ole edellytetty. Trendi vuosien varrella on ollut se, että aluksi selvitykset koskivat vaan kahden seurakunnan yhteistoimintaa tai yhdistymistä, mutta tällä hetkellä suurin selvityshanke koskee peräti 19 seurakunnan yhteistoimintaa. Varsin mittavia selvityksiä. Enimmillään olemme maksaneet 100 000 euroa yhdestä selvitystyöstä.

Avustuksen jatkojalostusvaiheessa työryhmälle heräsi muutamia kysymyksiä yhteistyöselvityksistä. Ensinnäkin täytyy tietysti kysyä, onko tämä selvitystyö ylipäänsä sellaista, jota halutaan tukea. Mikäli tähän kysymykseen vastataan kyllä, silloin pitää miettiä, pitäisikö näillä projekteilla olla joku kattohinta tai pitäisikö seurakunnilla olla tietty omavastuu x %:a. Viimeinen kysymys (joka ei vielä tähän mennessä ole tullut kertaakaan eteen) on, että jos yhdistymisestä tai yhteistyöstä ei jostain syystä tulisikaan mitään, pitäisikö avustus tai osa siitä periä takaisin. Työryhmän esitys on, että tämä on edelleen tärkeä osa avustuksia, mutta tiukemmin ehdoin. Uutena edellytettäisiin omavastuuosuutta kaikilta seurakunnilta, jotka selvitystyöhön osallistuvat. Ajatellaan, että tätä kautta sitoutuminen olisi vielä hieman vahvempaa.

Toinen avustusmalli on konkreettisten yhteistyöhankkeiden tukeminen. Tällä hetkellä perusmalli on, että kahdella seurakunnalla on yhteinen työntekijä. Yhteistoiminta on käynnistynyt siinä vaiheessa, kun esimerkiksi toisen seurakunnan diakoniatyöntekijä on jäänyt eläkkeelle ja toinen seurakunta ostaa puolet tästä työajasta. Tämä on peruskuvio. Tällä hetkellä myönnämme tukea eräänlaisen tuplabonus-ajattelun perusteella, mikä tarkoittaa sitä, että seurakunnat saavat avustusta saavutettavan säästön perusteella. Eli mitä suurempi säästö, sitä suurempi avustus. Huolimatta tästä tuplabonus-mallista, näitä hankkeita on valitettavasti varsin vähän. Voisi sanoa, että muutama diakoniatyöntekijä, muutama nuorisotyöntekijä, muutama talouspäällikkö. Erikoisimpana tästä osa-alueesta tuettuna hankkeena voitaisiin mainita Topi-haudankaivuukone, mikä hankittiin yhdessä kahteen seurakuntaan ja selkeästi täytti säästöjen puolesta myöntöedellytykset. Kuitenkin yllättävän vähäistä on ollut tämä yhteistoiminta.

Työryhmä ryhtyi tässäkin muutamaa asiaa miettimään. Onko tukemme oikeassa suhteessa hankkeen merkittävyyteen ja pitääkö yleensä tukea säästön perusteella, eli antaa tuplabonus? Eikö riittäisi, että seurakunta saa kerran säästöä toiminnasta ja tukisimme vain käynnistämiskustannukset? Nyt siis esitetään, että luovuttaisiin säästön suuruuden perusteella myönnettävästä lisätuesta. Edellytetään kuitenkin, että yhteistoiminta on sellaista, että siitä tulee pysyvää kustannussäästöä ennen kuin kehittämisavustuksena myönnetään käynnistämiskustannukset, joihin tulisi mukaan omavastuuosuus.

Seuraavaksi mielenkiintoisimpaan kysymykseen eli yhdistämisavustuksiin. Tällä hetkellä yhdistymisavustuksien periaate on kopioitu suoraan kuntapuolelta siten, että tuki euroa/seurakunnan jäsen on sitä suurempi mitä pienempi yhdistyvä seurakunta on. Tämän lisäksi lisätuki on 10 %, mikäli yhdistyminen on yli kuntarajojen. Tätä maksetaan varsin runsaasti siten, että laskelman tuloksena saatu euromäärä maksetaan 100 %:sesti ensimmäisenä vuonna, siitä maksetaan 80 % seuraavana vuonna 60 %, seuraavana jne., eli yhteensä päästään varsin suuriin avustuksiin liitosta kohti. Kun mietittiin, mitä kysymyksiä nykyinen järjestelmä herättää, niin suurin kysymys oli, onko hinnoittelutaulukko liian korkea. Toinen oli, onko oikea tapa ylipäänsä laskea avustusta jäsenmäärän perusteella siten, että mitä pienempi seurakunta, sitä isompi euromäärä. Ylimääräisenä porkkanana yhdistymiseen on liittynyt ylimääräinen toiminta-avustus, millä on taattu se, että yhdistynyt seurakunta saa sekä harkinnanvaraista toiminta-avustusta että verotulojen täydennystä saman verran kuin mitä se on saanut yhdistymistä edeltävänä vuonna, eli tästäkin on tullut varsin merkittävä useamman vuoden kestävä tuki. Onko sitä ylipäänsä tarpeen enää myöntää?

Vuodesta 2008 alkaen esitetään varsin suurta periaatteellista muutosta. Tämä on ainoa näistä kolmesta muodosta, mikä on syytä panna täysremonttiin. Meillä ei ole perusteita jatkossakaan poiketa siitä, miten yhdistymisavustuksia jaetaan kuntapuolella. Olemme hyvin yksinkertaisesti lähteneet tätä asiaa lähestymään siten, että on katsottu miten kuntajakolaki on kirjoitettu näiden yhdistymisavustusten osalta. Sitten on tehty tulkinta, että koska koko kirkon verotulot ovat 6 % kunnan verotuloista, niin yhdistymisavustukset ovat niin ikään 6 % kunnan vastaavista avustuksista. Tätä samaa yksinkertaista ajattelumallia käytettiin jo silloin, kun rakennettiin, tällä hetkellä voimassa oleva euroa/jäsen-järjestelmä.

Seurakuntien yhdistymisavustukset vuodeta 2008 laskettaisiin täsmälleen samoin kuin kuntajakolain perusteella kunnille, paitsi pienempänä euromääränä. Avustuksia maksettaisiin 2008-2013 alussa tapahtuvista seurakuntajaon muutoksista ja sen jälkeen tämä olisi meilläkin ohi kuten kuntapuolellakin. Meilläkin pyrittäisiin kannustamaan siihen, että nämä yhdistymiset tapahtuisivat mahdollisimman nopeasti tämän seitsemän vuoden jakson aikana. Ajatus on se, että 2008-2009 toteutuvissa yhdistymisissä tämä tuki olisi 1,8-kertainen perustasoon verrattuna, 2010-2011 1,4-kertainen ja kahtena viimeisenä vuotena oltaisiin perustasolla. Avustus maksettaisiin kolmen vuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna se olisi 50 % ja kahtena seuraavana 25 %.

Tämä viimeinen kohta on kaikista merkittävin, eli tämän tarkoituksena olisi kannustaa useita seurakuntia liittymään väestömäärältään huomattavasti nykyistä suuremmiksi seurakunniksi. Eli tämä koko järjestelmä on rakennettu, kuten kuntapuolellakin, sellaiseksi, että sitä suurempi tuki, mitä isompi yksikkö muodostetaan ja mitä useampi seurakunta siihen liittyy.

Yhdistymisavustuksessa on kolme osaa: perusosa, perusosan korotus ja lisäosa. (Tästä saattaa tulla mieleen Veikko Lavin eräs kappale, missä olivat perusosa, lisäosa ja tukiosa, nimitykset ovat ehkä vähän sen tyyppisiä). Perusosa määräytyy tämän seurakuntajaon muutoksen jälkeen toimivan seurakunnan jäsenmäärän perusteella: ensin yhteenlasketun jäsenmäärän perusteella ja toiseksi sellaisen jäsenmäärän perusteella, kun uuden seurakunnan koko jäsenmäärästä vähennetään suurimman liittyvän seurakunnan jäsenmäärä. Kuten kuntapuolellakin tämä tekijä on, onko seurakunnan jäsenmäärä muutoksen jälkeen alle 20 000 tai yli 20 000. Sen jälkeen katsotaan muiden kuin suurimman seurakunnan yhteenlaskettu jäsenmäärä ja sen mukaan mihin ryhmään uusi seurakunta sijoittuu, määräytyy perusosa.

Perusosan korotus on hieman sama kuin tällä hetkellä oleva ylimääräinen toiminta-avustus. Eli mikäli yhdistymässä on seurakuntia, jotka ovat vähintään kolmen vuoden ajan saaneet harkinnanvaraista toiminta-avustusta, ne saavat jäsenmääränsä mukaisesti 6 euron suuruisen perusosan korotuksen.

Lisäosa tulee, jos vähintään kolme seurakuntaa liittyy yhteen eli seurakuntien määrä vähenee vähintään kahdella. Silloin saadaan ensimmäisen kerran lisäosa ja sen jälkeen aina jokaisen lisävähenemisen yhteydessä uudemman kerran 42 000 euroa.

Näytän teille esimerkin, miten uusi kuvattu malli toimii verrattuna euroa/jäsen-malliin. Tässä on Case seurakunta, jossa neljä seurakuntaa yhdistyy siten, että uuden seurakunnan koko on 12 700. Tämä on todellinen tapaus elävästä elämästä ja sijoittuu Lapuan alueelle. Ehkä arvaattekin, mikä Case on. Perusosahan määräytyi ensinnäkin sen mukaan tuleeko tästä yli 20 000 vai alle 20 000 jäsenen seurakunta. Tästä tulee alle 20 000 jäsenen. Sitten unohdetaan tämä suurin (mikä oli yli 8 000 jäsentä) ja lasketaan kolme pienintä yhteen, jolloin tulee 3 800 jäsentä. Perusosa on äsken katsotun taulukon mukaan 75 000 euroa. Nämä pienimmät kolme yhdistyvistä seurakunnista ovat sellaisia, jotka ovat saaneet vähintään kolme vuotta harkinnanvaraista toiminta-avustusta, joten tältä osin niille tulee 6 euroa/jäsen perusosan korotusta edellyttäen, että yhdistyminen tapahtuu tässä ihan ensi vaiheessa. Lisäosa, joka tuli ensimmäisen kerran sillä perusteella, että seurakuntien lukumäärä vähenee kahdella, ja koska tässä tapauksessa on kysymys neljän seurakunnan yhdistymisestä, on kaksinkertainen.

Tämä on tärkein kuvio. Tässä on yritetty tehdä vertailua toisaalta nykytilan (Case seurakunta yhdistyy ensi vuoden alussa) ja toisaalta tulevaisuuden välillä (tapahtuisi joko 2008-2009, 2010-2011 tai 2012-2013). Tällä hetkellä voimassa olevien laskentaperusteiden mukaisesti Case seurakuntamme saa yhdistymisavustusta 450 000 euroa yhteenlaskettuna viiden vuoden ajan. Jos uudet periaatteet olisivat voimassa ja seurakunta olisi ehtinyt ensimmäiseen vaiheeseen mukaan, silloin tuki olisi 309 000 euroa. Se laskee aika rajusti vuosittain. Kuntapuolella väitetään, että tämä yhdistymisavustus, on historiallisesti suurin tuki yhdistymisille mitä koskaan on kuviteltu voitavan kuntapuolella tarjota. Meillä on ollut muutaman vuoden ajan yhdistymisavustukset todella mittavat, koska kun nyt siirrymme tähän samanlaiseen kuntapuolen järjestelmään, niin meillä, kuten näette, taso hieman laskee. Meillä on todella kovasti panostettu nimenomaan tähän osa-alueeseen.

Miten työryhmä on ajatellut seurakuntayhtymien osalta? Tähän astihan seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien yhdistymistä on avustettu puolella siitä määrästä, kuin jos seurakunnat yhdistyvät muutoin. Työryhmässä on paljon puhuttanut se, miten yhtymän muodostamista pitäisi tukea. Työryhmä on tullut siihen tulokseen, että sitä tuetaan, mikäli sen muodostamiselle kielellisiä tai erityisiä maantieteellisiä syitä, eli jos on hirvittävän pitkät välimatkat tai saaristo-olot tai muuta vastaavaa. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että kuntaliitoksen tapahtuessa, jos sen maantieteellisen alueen seurakunnat muodostavat yhtymän, mikä on tietysti täysin sallittua, taloudellista tukea tulee ainoastaan siinä tapauksessa, että on kielellisiä tai erityisiä maantieteellisiä syitä. Mutta jos yhtymiä muodostetaan yli näiden uusien kuntarajojen, tätä tuetaan harkinnan mukaan ja silloin kysymykseen tulisi äsken kuvattu perusosa.

Vielä viimeisenä kaavailuja siitä, miten tuomiokapitulien rooli tässä järjestelmässä muuttuisi. Yhdistymisavustuksethan myönnetään automaattisesti alkuvuonna aina sen jälkeen, kun tiedetään, mikä uuden seurakunnan edellisen vuodenvaihteen jäsenmäärä on ollut. Nämä muut kehittämisavustushakemukset eli yhteistyöselvityksiin ja konkreettisiin yhteistyöhankkeisiin liittyvät kulkevat tuomiokapitulien kautta. Tuomiokapitulit antavat lausunnon ja kirkkohallitus päättää lähes poikkeuksetta tuomiokapitulin lausunnon mukaan. Kysymys kuuluu, onko meillä liian monta päätöksentekotasoa. Tähän kysymykseen työryhmämme on vastannut, että kyllä on. Ajateltaisiin, että tuomiokapitulien rooli näiltä osin muuttuisi lausunnon antajasta päätöksentekijäksi, mikä tarkoittaisi sitä, että osa kehittämisavustusmäärärahoista siirrettäisiin tuomiokapituleille, jotka tekevät jakopäätökset. Näistä hankkeista ja rahoituksesta raportoitaisiin vuosittain kirkkohallitukselle ja tietysti kirkkohallitus tarvittaessa tukisi tuomiokapituleja valmistelussa. Tietysti vaikea kysymys on miten nämä rahat jaetaan tuomiokapitulien kesken.


Paluu