Puheenvuoro
Vikström Björn
,
biskop
Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)
Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00
Teksti:
Hyvä arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Haluan antaa täyden tukeni tälle aloitteelle. Riippumatta siitä, mitä mieltä me olemme itse asiasta, meidän velvollisuutemme on selvittää, miten tästä mennään eteenpäin kirkossa. Arvostan erityisesti aloitteen pyrkimystä asialliseen ja toisia kunnioittavaan dialogiin. Minimitavoite on selvittää, miten piispainkokouksen pastoraalista ohjetta on sovellettava uudessa tilanteessa. Sitten voidaan miettiä, kuinka pitkälle halutaan mennä.
Kun eduskunta teki päätöksensä syksyllä, sai kommenteista käsityksen, että vasta nyt kirkolla ja Suomen tasavallalla on erilaiset avioliittokäsitykset. Tämä on minusta vain osittain totta. Ymmärrän toki, mitä tällä ajatellaan, nimittäin että avioliitto on nimenomaan miehen ja naisen välinen liitto. Mutta on hyvä muistaa, että Suomen laissa ei ole mitään argumentteja avioliiton perustasta tai sen tavoitteista. Laissa määrätään, miten avioliitto solmitaan, ketkä saavat sen solmia ja miten se puretaan. Avioliitto mainitaan myös isyyden vahvistamisen kohdalla ja perintöasioissa. Ei paljon muissa yhteyksissä. Kirkkomme perinteessä, mm. Lutherin teologiassa, avioliitolle annetaan hyvin toisenlaisia tehtäviä ja toisenlaista funktiota. Avioliitto on lääke syntiä vastaan, eli se antaa turvan kahden ihmisen väliselle rakkaudelle ja suhteelle. Toisaalta avioliitto on lasten kasvattamista varten, mutta ei kasvattamista yleensä vaan nimenomaan kasvattamista kirkon jäseneksi. On selvää, että Suomen laissa tällaista tavoitetta ei ole ollut - ei ainakaan pitkiin aikoihin. Mutta tämä on kirkolle avioliiton yksi tärkeä tehtävä. Kolmanneksi Lutherin mukaan avioliitto on koulu, jossa kristittyinä me opimme ymmärtämään, että me tarvitsemme parannusta, me tarvitsemme anteeksiantamusta joka päivä. Nämä tavoitteet koskevat kaikkia parisuhteita, tai voivat koskea kaikkia parisuhteita, paitsi lasten saamisen suhteen. Meidän tehtävämme on tietenkin miettiä, miten näihin pitää suhtautua uudessa tilanteessa.
En väitä, että on vain yksi valmis vaihtoehto, mutta me joudumme tämän keskustelun käymään, kuinka vaikea se sitten onkaan. Edustaja Räsänen puhui siitä, että meidän tulee lukea kahta kirjaa, Raamattua ja luontoa. Se on totta, mutta monessa puheenvuorossa on tässä puhuttu siitä, että Raamatussa on vain yksi muuttumaton avioliittokäsitys. En tiedä, mitä Raamattua he ovat lukeneet. Minusta Raamatussa on hyvin erilaisia ja muuttuvaa avioliittokäsityksiä. Siinä on moniavioisuus, siinä on sivuvaimoja, siinä on jopa kohta, missä profeetta Jumalan suulla sanoo kuninkaalle, että minä olen antanut sinulle kaikki nämä vaimot jne. Uudessa testamentissa, missä avioliittoa käytetään kuvana Jumalan ja seurakunnan tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta, avioliitto ei ole mikään tasavertainen liitto, sellainen liitto, mitä me ajattelemme, että avioliiton tulisi olla. Silloin tämä kuva ei edes toimisi. Se toimii vain silloin, kun avioliittoa pidetään hyvin patriarkaalisena ja hyvin eriarvoisena, koska Jumala on ihmisten yläpuolella niin kuin Kristus on seurakuntansa yläpuolella. Eli jos me haluamme toteuttaa raamatullista avioliittoa, joudun kyllä miettimään, voiko se olla tasavertainen enää. Toki olen myös sitä mieltä, että Raamatusta löytyy tasa-arvon siemenet lähtien liikkeelle luomiskertomuksesta tai Paavalin sanoista siitä, että Kristuksessa ei ole miehiä eikä naisia, ei orjia eikä vapaita ja niin pois päin, niin kuin te kaikki tiedätte. Mutta kysymys ei siis ole niin yksinkertainen kuin siitä halutaan tehdä.
Sitten meidän täytyy tarkastella luonnon kirjaa. Se ei tarkoita, että me vain luemme luomiskertomusta vaan meillä täytyy olla avoimet silmät sille todellisuudelle, jossa me elämme. Tässä maailmassa, tässä salissa, meidän seurakunnissamme, meidän työntekijäjoukossamme, on paljon muita kuin heteroparina tai heteroavioliitossa eläviä kristittyjä. Mitä meillä on sanottavaa heille? Heidän kaipuuseensa läheisyyteen, rakkauteen ja seksuaalisuuteen? Kysymys ei ole niin helppo kuin miksi sitä on täällä yritetty tehdä. En väitä, että minulla on valmiit vastaukset, mutta olen vakuuttunut siitä, että tätä keskustelua meidän täytyy uskaltaa jatkaa. Kiitos.
Paluu